Et ole yksin. Meitä on muitakin ja muista se aina. Elämä on taistelua joko toisten tai itsensä kanssa tai molempien. Luultavasti sinullakin on ihmisiä jotka välittävät ja rakastavat sinua, ne ovat vain niin lähellä että et näe heitä tai et halua nähdä. Ja he jotka kulkevat suuren yksinäisyyden polun ja selviävät siitä, he ovat vahvoja. Vahvempia kuin muut. Muista että itsemurha ei ole mikään ratkaisu. Sinulla on koko loppu elämä edessä, voit tehdä siitä mitä haluat. Kaikki selviää kun antaa asiolle aikaa.

Kiitos vastauksesta!

Olen vain tosi pettynyt kaikkiin, vanhempiini, osaston ohjaajiin ja kaikkiin, olen ihan tyhjä, en tunne enää mitään, tiedän olevani pohjassa mutta en tiedä jaksanko millään kantaa itseni ylös sieltä, lapuuteni on ollut kova, ja tulee olemaan koska asun nuorisokodissa enkä tiedä milloon pääsen pois. koen itseni jätetyksi ja syrjityksi, en saa huomiota, olen yksin koko ajan. minulla on kyllä maailman ihanin poikaystävä joka huolehtii minusta, jos minä en olisi tavannut häntä en olisi tässä tänään, minä elän hänen vuoksi...

😭

Nobody kirjoitti 13.7.2013 16:19

Elämä tuntuu merkitsemättömältä ja tuntuu kun kukaan ei näkisi mua, olen ihan yksin tässä maailmassa, tarvitsisin jonkun. itsemura pyörii pääsä ja en tiedä miten saisin sen pois, tuntuu etten kestä enää ja haluan vain kauas pois tästä kauheasta maailmasta.

Nobody 😭

Surullinen minäkin. En voi luottaa tippaakaan ihmiseen. Itse olen avoin, enkä voi ymmärtää miksi avoimuuttani käytetään väärin, kutsutaan kylään siellä odottaa joku jekku minulle kuten rasvapurkki pöydällä "käännä se teksti" en kehuskele millään kielenosaamisellani joskus vain sattunut, että olen puhunut vieraskielisen henkilön kanssa. En koskaan kusu toista ihmistä luokseni pilkattavaksi kuten mulle tehdään usein. Olen petynyt myös nk. miessuhteisiin eipäs niitä juuri olekkaan. Luulin löytäväni hauslan mukavan kaverin 86 v ja sehän selvää vaan kaverin. Hällä viisi lasta ja heilläkin jo lapsia. En ymmärrä mitähän varten mua kuletetaam sukulaisiinsa. Nämä kaikki tyynni ovat juuri näitä besserwissereitä. En voi puhua mitään jos aloitankin asiat eivät ole niin. Huutavat vina/tupakkabassollansa kamalasti menen aivan mykäksi. Kunpas olisin ilkeä ja pirullinen ois harras toive mutten reppana olen olenhan narsistisiskoni rääkkäämisestä jo säikky. Jätin siis tänkin kaveruuden hän nimittäin oli näitten akuisten lastensa puolella kaikessa en viitsi en jaksa. En voi mennä ammattiautajallekkaan, siellä on kohdeltu siis yli mahdottomasti. Yritinpäs puhua elämästäni mitä tahansa tää lääkäri vaan huomautti siinä on 2 mahdollisuutta se on niin tai sitten ei ole. ettäs meeppäs sinnekkään. Tällä hetkellä olen kyllästynyt elämään haluaisin pois ja äkkiä. vailla luottamusta