Tiedän tunteesi, olen itse vastaavassa tilanteessa, mutta sen verran pidemmällä, että huomenna pitäisi tulla päätös velkajärjestelyyn pääsystä.
Mokasin raha-asiani perusteellisesti, kulutusluottoja monelta eri firmalta ja lopulta silmät ja korvat täyteen pikavippejä. Tiukilla on oltu ja ollaan vielä pidemmän aikaa. Välillä tulee päiviä, jolloin tuntuu, että luhistun, toisena päivänä jaksaa sitten hieman paremmin. Sukulaisille kertominen hirvittää, tiedän sen. Jos sinulla kuitenkin olisi joku, jolle avautua, se olisi hieno asia. Se ettei voi puhua asiasta kenenkään kanssa, tekee olon sietämättömäksi. Toivotan sinulle voimia, kohtaa tosiasiat, mutta jätä itsesi ruoskiminen. Keskitä energiasi avun hakemiseen, hae tukihenkilöä, joka on valmis kuuntelemaan ilman tuomitsemista.

Voiko masentuneempi enää olla... ei😭 Velkajärjestelyhakemus hylättiin, rumba ulosottoviraston ja pankin kanssa jatkuu. Nyt tuntuu, etten kestä enää. Tiiliseinään törmäyksiä alkaa olla liian paljon mun sietokyvylle. Aina tulee esiin jokin kommervenkki, joka evää avun. Mä en jaksa tätä

Voi troubles, inhottava kuulla. Kovasti voimia!

Oletteko velkaneuvojan kanssa valittamassa päätöksestä? Siinhän kuitenki valitusoikeus pitäisi olla, ellei ole jo valitettu. Haluatko kertoa taustoja, miltä pohjalta olet velkajärjestelyä hakemassa ja miksi hylätty päätös tuli? Kyllä sinä selviät!

Voin uskoa, millaiset fiilikset sinulla on, sillä itse en uskalla edes vielä ajatella, mitä teen mikäli velkajärjestelyhakemukseni hylätään. Hakemusta ei ole vielä tehty, velkaneuvojalle tällä viikolla postitin hänen pyytämät laput ja odotan häneltä nyt kirjettä jossa on minulle varattu aika tilanteen käsittelyä varten. Vasta sitten laitetaan hakemus eteenpäin.

Tuntuupa tutulta lukea teidän tekstejä. Itse olen samassa tilanteessa. Paperit ovat velkaneuvojalla. Odotan kutsua sopimuksen tekoon. Silti kaikki pelottaa ja jännittää. Joka aamu herään mahankouristuksiin kun asiat palaavat mieleen ja mitä tämä tulee vaikuttamaan minuun. Pikavipit ovat minulle nyt suoranainen häpeä ja tuntuu ettei kenelläkään muulla ole yhtä vaikeaa....
Karhukirjeet vippifirmoilta tekevät jo postilaatikon avaamisen vaikeaksi. Perintä ja ulosotto - kaikkeen tähän tarvitsisin apua joltakin joka on selviytynyt tästä kaikesta. Mutta mistä tällaista vertaistukea saa?
Diakoniatyöntekijän kanssa minulla on tapaamisia muutaman viikon väliajoin. Hän on ollut tukena, mutta tietoa kaipaan. Henkilö, joka on velkaneuvojani ja jolle olen antanut valtakirjan asioitten hoitoon on asiallinen, mutta silti häneltä ei voi eikä osaa kysyä kaikkea mikä painaa mieltä.
Olen työssä, se helpotta siten etten aina ajattele velkoja. Silti asioitten pohtimiseen jää liikaa aikaa. Olen väsynyt, uupunut, syyllistän itseäni. Ja tietenkään en uskalla kertoa tästä sisarilleni joilla on kaikkea yllin kyllin. Enkä varmaan tarvitsekaan koska en saisi heiltä aineellista apua puhumattakaan ymmärrystä. Syyllistämistä en enää kaipaa.😯🗯️

Veitsenterällä; itse olen ollut yhteydessä "Omille Jaloille"-vertaistukeen, ja varasin sinne ajan. Toivottavasti sinunkin paikkakunnaltasi sellainen löytyisi. Yhteystiedot: http://www.takuu-saatio.fi/omille-jaloille/tuen-tarvitsijoille/tukihenkiloiden-yhteystiedot/.
Ajan sain vasta ensi kuun puoleen väliin, mutta puhelimeen vastannut nainen kertoi, että jos tuntuu, aiemminkin voi mennä muuten vaan keskustelemaan. Minulle siis varattiin tunnin aika tukihenkilön kanssa keskusteluun, mutta aiemmin voin mennä keskustelemaan muiden henkilöiden kanssa.

Olen niin kiitollinen, että henkilöt joille olen tilanteestani kertonut, eivät ole minua syyllistäneet, vaan päin vastoin tukeneet ja rohkaisseet. Itse olen se kaikista syyllistävin henkilö. Häpeä ja katumus kulkevat koko ajan mukana. Tällä hetkellä en vielä osaa ajatella anteeksiantoa itseäni kohtaan, toivottavasti joskus tulevaisuudessa.

Tsemppiä ja jaksamista!

Kiitos Tollo!

Ei tietenkään täällä ole tuota tukihenkilöpalvelua. Ei edes lähikaupungissa. Mietin juuri kuumeisesti kehenkä voisin ottaa yhteyttä. Haluaisin käytännön neuvoja ja TUKEA.
Kiitos rohkaisusta. Itse syyllistämme itsemme, minä ainakin. Häpeä on raskas kantaa.
Sinulle myös, jaksamista.

Moikka taas!

Voisit yrittää hakea apua ja tukea ainakin seuraavista paikoista:
Velkalinja - http://www.takuu-saatio.fi/hae_apua/velkalinja/
Kriisipuhelin - http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jolle voisit kertoa tilanteestasi? Itsekin "vetkuttelin" tilanteestani kertomista liian kauan, ja kun loppujen lopuksi sain ystävälleni kerrottua, hän on ollut uskomattoman tukeva ja lohduttava.

Hei 'Tollo'

Tällä hetkellä haluaisin jutella sellaisen henkilön kanssa joka on kokenut saman helvetillisen tilanteen. Kuinka kauan menee, tiedätkö, kunnes neuvojan kanssa pääsee silmätysten tekemään ns. sopimusta? Tämä odottaminen on tuskallista. Laskut ovat siellä mutta karhuja sekä perintäkirjeitä tulee.
Itsehän tämän kaiken olen aiheuttanut, mutta olisi kultaa kallimpaa saada ihminen selvittämään tilanteen kulkua.

Ainut valo on ulkovalo,
ainut tie muualle on ulko-ovi.

Moikka.

On ihan yksikkökohtaista, millaiset jonot ovat. Täällä kuulemma n. 1kk. Minulla on vasta viikko mennyt papereiden lähettämisestä, mutta joka päivä toiveikkaana käyn postilaatikolla...ja samalla kauhuissani karhukirheitä peläten. Yritän olla niistä välittämättä, sillä niiden ajattelu ja näkeminen luovat järkyttävän ahdistuksen.

Minäkin olen itse tämän kuoppani kaivanut, ja niin häpeissäni siitä. Mieliala vaihtelee päivittäin, ja jaksaminen on vaakalaudalla. Odotan kovin myös Omille Jaloille-tukihenkilön tapaamista.

Todella harmillista, ettei sinun lähettyvilläsi ole tuota Omille Jaloille-toimintaa. Täällä tukinetissä on ennen ollut talousongelmallisten teemaryhmä (käsittääkseni).