Aiheena lapsena henkisesti hyväksikäytetty..
Tarkoitan tätä että huomaat vasta aikuisena kuinka kaikki läheisimpien teot paljastuvat vain oman hyvinvoinnin lisäämiseen.Äiti edelleenkin olettaa että kaikki vain hänelle.
Äiti joka piti itsellään lapsensa perimät rahat. Ei jakanut tasapuolisesti kuluja lasten kesken toinen sai, toinen jäi ilman. Logiikka sillä jolla on,
saa enemmän sillä jolla ei mitään ei tarvitse mitään..
. Kuitenkin kummastakin maksettu samat elatukset ja lapsilisät.Miten äiti voi elää niin että toiselle laina paita ja toiselle aina uusi.??
Kehutaan ja huomataan toinen , toinen elää kuin haamu kotona ja sen tekemisiin ei puututa , ei tiedetä millainen on kaveri piiri.
Hyvälle keksitään apuja toinen huono kun kysyy pitkin hampain annetaan jotain.
Toiselle kirpputorilta kengät . Toiselle uudet.. vertaus kuvaa aina tätä yhtälöä.
Onko kellään muulla vastaavia
lapsuuden muistoja ?
😐
Aihetta en oikein osaa sanoa mikä olisi mutta epä arvoisuus tai erilainen rakkaus lapsia kohtaan ja sen vaikutus loppu elämään ?