Hei. En osannut kirjautua tuon aihe-alueen ketjuun, joten aloitan uuden. Koen itse ongelmana tämän erikoisuuteni herkkyydestä kun ei ymmärretä. Ehkä en osaa vieläkään pitää puoliani, vaikka olen jo keski-ikäinen. Minulle on syötetty työ maailmassa yleensä johtotasolta asennetta mitä kuvittelet olevasi? Aika hauskaa sinänsä,kun en ymmärrä mitä tarkoittavat, kun odotan että palaute olisi rakentavaa. Olen hyvin tunnollinen ihminen ja otan vaikka toistenkin vastuut kannettavaksi. En todellakaan ikinä ole ollut mikään päällepäsmäri vaan aina pyrin huomioimaan muitakin. Yksi työnjohtaja tuli huutamalla sanomaan että sinun pitää kovettua. En toki vielä tähän päivääkään ole kyennyt sitä tekemään, vaan yhä tunnen läheisten ihmisten tuskan ja omani. Olen varmaan herkkä hautaani saakka. Kirjoitan siksi että joku saisi apua siitä että erityisherkkä ihminen saattaa saada tällaista kohtelua kun kovat ei ymmärrä. Työ on jo itsestään raskasta ihmisille, niin toivoisin ettei ihmisen tarvitsisi ottaa katkeroitunutta asennetta sen tähden työhön ja elämään, ettei käsitetä erilaisuutta. 🌻🙂🌻
Sormustinkukka, toivottavasti tämä tavoittaa silmäsi. Minä olen ikäni taistellut herkkyyteni kanssa ja olen aina saanut kuulla, että olen joko omituinen tai erikoisuudentavoittelija.
Viime vuonna neuropsygologi sanoi, että kuulun erityisherkkiin ja käski käydä sivuillaan katsomassa.
Petyin yhdistykseen, kun oli niin facebook tyylistä, isoja tapaamisia jne. Nehän minulla ovat kammotuksia.Mutta erityisherkkä on kuulemma diagnisoitu tila. Et ole ainoa Sormustinkukka, voimia.
Ei ole erityisherkkyys diagnosoitu tila vaan se on omakokemus omasta itsestä.
Yhdistyksen sivulla sanotaan
"Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä häiriö, eikä sille ole diagnoosia. Herkkyyden tunnistaminen perustuu omaan arvioon ja kokemukseen. Myös joitakin suuntaa-antavia testejä on olemassa. Yleensä olennaisinta on, että ihminen itse tunnistaa oman herkkyytensä ja voi toimia sen edellyttämällä tavalla."
Erityisherkän ei kannattaisi kovin paljon keskittyä siihen mitä muut ajattelevat vaan pitäisi tutustua omaan itseensä ja keksiä keinoja miten selviää elämästä.
Laitoin tämän toiveen samaan ketjuun kuin HSP toive vaikka asia on tietenkin eri asia.
Samaan liveenkään emme varmaan sovi kirjoittelemaan ja siksi toivon erikseen aistiyliherkille omaa liveä.
En käy koskaan liveryhmissä, joten varmaan kaikki sinne voivat mennä.
Niin tietenkin sinne kaikki voi mennä mutta jos on nimetty teema, on siitä tarkoitus puhua.
Ja jos teema on HSP erityisherkät, ei se minua koske. Siksi toivoinkin toista teemaa myös joka ehkä sopisi autistichattiin paremmin.
Tietenkin teemana voi olla pelkkä herkkyys. Vissiin sellainen jo olikin.
Kaikin puolin mie tässä taas saivartelen vaan.
Tämmöisenkin määritelmän löysin herkkyyksistä.
Aistiherkkyys on liki aina häiriö. Psyykkinen tunne- yms. herkkyys on liki aina rikkaus.
Eli ymmärtäisin tämän näin, että esim. mun kuuloherkkyyteni on häirilö. Mitä sitä kyllä onkin, koska joudun käyttämään vastamelukuullokeita yleisissä tiloissa etten tule hulluksi taustamelusta mitä on lähes joka paikassa.
Mutta kokevatko HSP ihmiset oman herkkyytensä rikkautena?
Luulen, en tiedä kun olen kyllä herkkä, mutta en mitenkään erityisemmin herkkä,
en yliherkkä, niin luulen että herkkyys on rikkautta. Koen sen niin.
Yliherkkyys voi kyllä olla jotain muuta kuin erityisherkkyyttä; onko se vielä enemmän herkkyyttä kuin erityis herkkyys? Ääniyliherkkyyttä? Tuntoyliherkkyyttä? makuyliherkkyyttä? valonarkuutta?
Nyt minä liikaa omin tämän ketjun itselleni. Mutta jotenkin minua ottaa päähän kun luullaan, että joku Elaine N. Aron on keksinyt erityisherkkyyden ja että Suomeenkin se olisi tullut vasta vuonna 2013.
Kun koko ajan meitä eri tavalla herkkiä ihmisiä on ollut täällä ja meille on annettu terapiaa ja lääkkeitä ja vaikka mitä että pystyisimme elämään tässä maailmassa jotenkuten. Emme tarvi mitään kirjaa ja ahaa-elämystä huomataksemme olevamme herkkiä.
Minulla on valoherkkyyskin, se pystytään aivofilmillä todistamaan. Saan epilepsiakohtauksia jos yhtäkkiä tulee kirkkas valo. Joulun aikaa varsinkin on vaikea käydä kaupoissa, kun on paljon erilaisia vilkkuvia valoja. Mutta ei tarvi olla kuin yksi rikkäinen lappu mikä vilkkuu ja saan kohtauksen. Lääkkeellä on kyllä pystytty hieman parantamaan valoherkkyyttäni mutta kokonaan sitä ei saa pois.
Eiks täällä ookaan omaa ryhmää erityisherkille?