Yllättävä pettymys kaukosuhteessa
Hei. Olen nuori aikuinen ja seurustelen, poikaystäväni on asunut toisessa maassa jo pari vuotta ja on tämän kevään suunnitellut muuttoa takaisin Suomeen, etsinyt asuntoa ja töitä ja puhunut myös siitä muuttaisinko hänen kanssaan. Minun piti mennä tällä viikolla hänen luokseen joksikin aikaa kun hän ei ole saanut sovittua kesäloman ajankohtaa jolloin hän tulisi tänne. Pari päivää sitten hän ilmoitti ettei tahdo minua luokseen eikä ole varma haluaako enää edes olla kanssani. Hän väittää syyksi työstressiä jota hänellä todella on. Se oli todella kova isku kun olin tapaamista odottanut nämä viikot kun matkaa ja käytännön asioita oli järjestelty, laukku oli pakattu ja asiat hoidettu. Ja nyt yhtäkkiä mikään tuleva ei ole varmaa. Taistelen pitkän ja lamaannuttavan yksinäisyyden kanssa ja siksi nyt tuntuu täysin hylätyltä, tällä hetkellä emme edes puhu koska hän haluaa ajatella asioita. Tahtoisin jatkaa ja ennen kaikkea odotan hänen muuttoaan Suomeen mutta toisaalta näin ison pettymyksen jälkeen se tuntuisi itseäni kohtaan väärältä. Olen myös pyytänyt tapaamista edes sitten eron merkeissä, mielestäni se olisi reilua. Mutta tosiaan, tällä hetkellä en yhtään tiedä mitä tapahtuu, toista on mahdoton lukea satojen kilometrien päästä kun viestejä ei tule. Pahinta on hiljaisuus.
Kertokaa, mitä tahansa.
moi,
eipä täältä varmaankaan ihmeellisiä huippuneuvoja liikene, mutta jotain.
Varmaankin on hankala juttu, jos toinen on kaukana, eikä yhteyttä saa. Mielestäni olet oikeassa kun haluat tavata ja keskustella, muuten voi koko juttu jäädä ikuisesti hämäräksi. Sinulla on oikeus keskusteluun. Mutta toista ei voi pakottaa, jos hän ei halua.
Anna ystävällesi aikaa, mutta vaadi edelleenkin tapaamista ja keskustelua. Kaverisi voi oikeastikin olla työstä rasittunut tai burnoutissa tai masentunut. Masentunut voi helpostikin torjua yhteyden pitoa, koska masennus.
En osaa tään enempää. Onnea, kerro miten asia etenee!
Kiitos vastauksesta. Kyseessä siis poikaystävä, ei kaveri, siksi huolettaa ja harmittaa. Masennusta meillä on molemmilla ollut pitkin elämää, hänellä pääasiassa takanapäin mutta aina tietysti heikompi kausi on mahdollinen ja tiedän sen. Tiedän myös että silloin on vaikeaa pitää ja ottaa yhteyttä ja siksi olen itseäni seuraksi tarjonut kun niin oltiin sovittukin, edes eroamaan tai olemaan vain hiljaa.
Tänään juteltiin kun sitä vaadin. Hän kuulemma haluaa jatkaa ja olla kanssani. On väsynyt ja vaikeaa olla siellä kun haluaa vain pois Suomeen ja tiedän sen. Tuntuu vain pahalta että se kostautuu sitten minulle, minäkin joudun olemaan yksin kun hän haluaa olla yksin ja kerätä voimia. Tiedän että tämä silti jää vaivaamaan mua pitkäksi aikaa.