Yllättäen jätetty.. miten selviän tästä koskaan?
Hei,
Olen 20-vuotias nainen. Olen joutunut kokemaan todella paljon nuoren ikäni ja lyhyen parisuhteeni aikana. Minä ja entinen poikaystäväni siis seurusteltiin puolitoista vuotta ja hän oli alkoholisti. Hän lähti vapun jälkeen kuukauden mittaiseen minnesota-hoitoon ja pääsi sieltä pois noin pari viikkoa sitten. Juuri kun kaikki oli melkeinpä täydellisesti, hän oli raitis, asuttiin yhdessä ja oltiin todella rakastuneita (tai minä olin…) niin hän yhtenä päivänä täysin yllättäen viikko jälkeen minnesodasta kotiuduttuaan sanoi että ei enää rakasta minua eikä halua olla kanssani. Tuona samana sekunttina mun elämä romahti täysin. En oo koskaan kokenu mitää vastaavaa. Olo on niin petetty ja mikään ei tunnu enää miltään. Tuntuu kuin millään ei olisi enää mitään väliä. Kaikki toitottaa että yritä tehdä sellaisia asioita joista tykkäät, mutta jos niitä ei enää ole? En löydä elämästä tällä hetkellä mitään iloa. Pelkään että en pääse tästä koskaan yli.. olen niin nuori ja kulutan nyt elämästäni vuoden tai kaksi tähän suruun. Auttakaa joku? Tarvitsisin juttelu seuraa..☹️
Sinä olet nuori ja nyt tuntuu, että tuo mies oli se ainoa oikea...mutta ei ollut ja oikeastaan voit olla mielissäsi, sillä kerran alkoholisti on aina alkoholisti, lopun ikäänsä. Hän ei tänään juo, mutta repsahdus voi tapahtua,
Kun pääset näille kymmenille, kuudenkympin ja kuoleman välille, niin olet jo varmaan oppinut enemmän, tämä oli yksi kokemus, ehkä se ensimmäinen ja pahin.
Älä tee tästä itsellesi traumaa, vaan mene eteenpäin. Minun äitini, jonka neuvoja, en silloin aikanani kunnolla kuunnellut, sanoisi, miesten tahden ei kannata itkeä, kuivaa silmäsi, että näet ne vielä paremmat vaihtoehdot.
Kiitos viestistäsi.
Ymmärrän kyllä tuon kaiken mitä sanoit ja tarkoitit,mutta kun tällä hetkellä olo on aivan hirveä.. pelkään juuri eniten sitä kuinka kauan tämä paha olo kestää. Haluaisin vain kaikki omat ajatukset ja tunteet pois päästä mutta ei, ei millään. Haluaisin kovasti päästä yli ja jatkaa elämää,se vaan tuntuu tällähetkellä täysin mahdottomalta..😞
Hei 🙂🌻
Yksin97: ymmärrän sinua täysin. Olen sivusta seurannut nuoren ihmisen erokriisiä, enkä vähättele tuntemuksiasi. Vaikka eropäätös olisi tehty ihan yhdessäkin, seuraa sitä surutyö. Sinä olet tullut jätetyksi ja suhteessanne olleista vaikeuksista huolimatta on siinä varmasti ollut myös hyviäkin hetkiä, joista irrottautuminen tekee kipeää.
Tutultani meni n. puolisen vuotta siinä, että hän sai itsensä kasattua suhteen jälkeen.
Hän oli itkuinen, masentunut ja aloitekyvytön. Eron tuleminen vaikutti hänen opintoihinsakin niitä viivästyttäen. Oli välillä parempia päiviä mutta sitten alakuloisuus ja paha olo iskivät päälle. Koko ajan hänellä oli toive myös yhteenpaluusta, vaikka se ei enää ollut mahdollistakaan ex-kumppanin jo ihastuttua toiseen.
Sen huomasin, että hänen olonsa meni aina huonommaksi hänen oltuaan yhteydessä ex-kumppaniin. Niinpä sitten varovasti johdattelin häntä siihen, ettei hän pitäisi enää mitään yhteyttä ex:ään. Tuo neuvo oli hänen kohdallaan toimiva. Mitä vähemmän hän yhteyttä ex:äänsä piti, sitä paremmin hän alkoi voimaan.
Toivon, että pääset tästä kriisistä jaloillesi mutta aikaa se tulee viemään.
Sanotaan, että ero on pienimuotoinen kuolema, joten surutyö on tehtävä. Vasta sen kautta eheydyt omaksi itseksesi 🙂👍
Hei,
Joskus tekee hyvää hetken lillua pahassa olossa, itkeä, purkaa puhumalla oloa, käydä sitä läpi, antaa sen olla päällä sen sijaan että taistelisit vastaan. Sitä kestää minkä kestää, jonakin päivänä ehkä huomaat että kyllästyttää lillua ja asia alkaa liukua taaemmaksi. Kuukausi pahaa oloa tuntuu ikuisuudelta, vielä pidempi aika päättymättömältä. Mutta ajan kanssa helpottaa.. vaikkei se poista ahdistustasi nyt. Elämään kuuluu myös kipu, auttaa paljon kun hyväksyy sen. (helpommin sanottu kuin tehty)
Pettämisiä ja jättämisiä mahtuu omaankin historiaani. Joskus olin pieni vene jonka kurssi sekosi niistä herkästi ja pitkäksi aikaa, nykyään ei ihan niin justiinsa tämä alus heilu. Kun on selvinnyt yhdestä ja toisesta kriisistä, tulee tieto ja luotto itseen että selviän tästä tai tostakin vaikka pirun kipiää tekisikin hetken. Muutama kuukausi kipua on loppujen lopuksi lyhyt aika ihmisen elämässä.
Kovasti tsemppiä!
Heippa! Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, ja etenkin suhteessa jätetyksi tuleminen yllättäin saattaa olla hyvinkin kivulias kokemus.. Olen täysin samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa siitä, että surutyö on vain tehtävä ja käytävä läpi, vaikka se saattaa rankalta tuntuakin nyt. Tämän jälkeen olet entistä vahvempi ihmisenä 🙂👍 Lisäksi kun maltat käydä nämä ikävät tunteet läpi niitä pakenematta tai sivuun työntämättä, toivut lopulta erosta täydellisesti 🙂
Itse olen myös huomannut, että "väärältäkin" tuntuva ero on aina lopulta osoittautunut oikeaksi vaihtoehdoksi, vaikka siltä ei aina tunnukaan erotilanteessa. Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa 🙂🌻
Hei, kiitos kovasti kaikille tsempeistä!
Tilanne täällä taas hieman muuttunut.. poikaystävänihän siis kävi tämän minnesota-hoidon ja on ollut tämän jälkeen aika sekaisin tunteidensa kanssa... hän siis tosiaan jätti minut syistä että ei rakasta enää ja haluaa olla yksin. Nyt kuitenkin pari viikkoa eron jälkeen hän kävi täällä vanhassa hoitopaikassaan juttelemassa ja oli siellä yhden yönkin. Tämän vierailun jälkeen hän ilmeisesti tajusi että rakastaakin minua ja haluaa olla kanssani.. taas kaikki täysin yllättäen. En tiedä miten enää suhtaudun asiaan, kun toinen vaihtaa mielipidettään koko ajan..😞 En ole sanonut vielä eitä enkä juuta, mutta en ainakaan vielä hänen luokseen takaisin ole muuttamassa.. ehkä molempien pitäisi miettiä tilannetta. En tiedä.. todella sekavat tunteet itselläkin tällä hetkellä.