Hei alvin

Millaisia ongelmia sinulla on? Mikä sairaus sinulla on? Kerro toki ihmeessä. Olen varma, että täältä löydät ystävän, jos uskallat sanallista arkkuasi hiukan raottaa. 🙂

Mitä sinä tunnet? Minkälaisia suruja, murheita ja mietteitä sinulla on? Miksi kieriskelet itsesäälissä? Oletko työtön? Väsynyt?
Kirjoita tänne rohkeasti tuntemuksistasi, ajatuksista, suruista ja murheista. Täällä ei sinua lyödä lyttyyn. Muualla joku voi helpommin tehdä niin....

Kerro itsestäsi, elämäntilanteestasi, niin ehkä se hengen heimolainen löytyy paremmin😉 Älä jää yksin ajatuksinesi. Ei tarvitse olla yksin. Oletko ajatellut jotakuta vaikkapa seurakunnan perheneuvojaa?
Hänelle voisit käydä juttelemassa ihan luottamuksellisesti ja keskustella sellaisistakin asioista joita joku muu ei ehkä ymmärrä tai joista et halua keskustella läheistesi kanssa?

Toivoo Piipai
PS. Toivoa on aina🙂🙂🌻

Hei Piipai!
Sairastan masennusta ja minulla on ollut myös psykoosi. Onneksi psykoosi on saatu pois lääkityksen avulla. Käyn säännöllisesti mielenterveyskeskuksessa lääkärillä ja nyt aloitan myös keskustelukäynnit erityissairaanhoitajan luona. Mutta eihän se ole sama kuin oikea ystävä vaikka sellainen jolla on myös samankaltaisia ongelmia tai sitten ei.
Minulla on välilllä itsetuhoisia ajatuksia. Silloin kun ahdistaa. Kyllä itsemurha ajatuksista onneksi pääsee yli, mutta ne ovat raskaita ajatuksia.
Sen lisäksi että käyn mielenterveystoimistossa meillä käy perhehoitaja joka on auttaa lasten hoidossa.
Tämä tältä erää täytyy mennä
t.Alvin

Ompa hyvä kuulla että saat joltain suunnalta helpotusta elämääsi, kun edes perhehoitaja käy luonanne.
Minulla ei ole vielä lapsia, enkä tiedä uskallanko koskaan hankkia kun olen nyt tämmöisen kriisin keskellä...
Minä sairastan masennusta. Paljon on itsetuhoajatuksia ja niistä pääsen nipin napin yli. Ymmärrän mitä tarkoitat sillä että ne ovat raskaita ajatuksia.
Kerro vain rohkeasti kun sinulla on paha olla.
Minulla auttaa kun pääsen kirjoittamaan edes tänne omia ajatuksiani, ettei tarvitse aivan yksinään olla niitten kanssa.
Joskus jopa ne itsetuho ajatukset ovat pelottavia.. Eihän sellaista halua ajatella.. on se elämä ja läheisiä ihmisiä ympärillä... ja silti ne ajatukset vain ovat sielä jossain ja odottavat että milloin se seuraava vastoin käyminen tulee...

Mutta aurinkoa elämääsi🙂🙂🌻

Kiitos Piipai ja voimia sinullekin.
Onpa hyvä että tänne saa tosiaan purkaa omia ajatuksiaan kirjoittamalla.
Olen tosiaan hoitovapaalla pienimmän lapseni kanssa ja pistäydyin vähän aikaa sitten työpaikallani. En ilmoittanut etukäteen menostani ja tietysti lähin esimieheni ei ollut paikalla. Olen jo unohtanut osan työkavereitten nimistäkin. Pitäisi varmaan käydä useammin. Aika tyhmä olo tuli siellä käydessä, eihän ne ole kuin mutta silti hämmennyin jotenkin. En tiedä olen niin pirun epäsosiaalinen ja arka ja hiljainen ja ujo että on vaikea heittää läppää niinsanotusti. Jotenkin olen kuitenkin tyytyväinen että pääsin sentään lähtemään kotoa ja käymään työpaikalla, vaikka jotenkin sekin tuntui pakolliselta tehtävältä josta pitää suoriutua hyvin. Kukakohan sitä arvostelee muuta kuin minä itse. Huh, huh täytyy lähteä useammin ihmistenilmoille täältä kotoa. Lähteminen on vaan välillä niin hiivatin hankalaa ylipäätänsä päättää lähteä jonnekin. Miten sais itseensä voimaa ja antais itsensä sitten olla sellainen kun on ilman että täytyy ajatella koko ajan että mitäköhän noikin ajattelee musta ei ne varmaan tykkää musta ja pitää mua ihan tyhmänä.
Joo tulipahan taas rustattua.
t:Alvin

Jeps.. Kuten oon usein tänne palstalle jo sen sanonu.. sanon sen taas.
Joskus tuntuu että muilta pystyisin itseäni paremmin suojelemaan... mutta kuka suojelisi minua itseltäni? Olen itse itseni pahin vihollinen.

Usein huomaa että vaikka toinen ei minua mitään syyttäisi, minä alan itseäni syyttämään kaikesta.. raha-asioista, siitä etten saa töitä, siitä etten ole työkykyinen, siiitä etten ole luotettava.. jne..

Ihmisten ilmoille lähteminen on varmasti myös siksi vaikeaa, että ihmiset eivät osaa kohdata masentunutta ihmistä. He eivät tiedä, mitä heille pitäisi sanoa, mistä pitäisi keskustella tai voivatko he olla jotenkin vaarallisia.. Se kuulostaa hullulta, mutta varmasti sellaisesta ihmisestä, joka on ollut vähän tekemisissä, mielenterveysongelmaisten ihmisten kanssa, tilanne voi olla pelottavakin.

Usein tuntuu että sellaisiin ihmisiin törmää paljonkin joilla on mielenterveysongelmia, mutta eihän sitä päälepäin välttämättä näe. Hyvin harva ihminen osaa havainnoida toista ihmistä niin hyvin, että näkee että toisella ei ole kaikki hyvin. Lisäksi varmasti myös sekin vaikuttaa asiaan, että onko kiinnostunut toisten ihmisten hyvinvoinnista ja välittääkö edes olla niin utelias toisen asioista kysyäkseen edes "Hei mitä sinulle muuten kuuluu tänään?" Ja voiko ihmiselle edes sanoa suoraan että "NO aika huonosti menee " ja jaksaako sitä edes kaikille alkaa selittämään että mitä mun elämään nyt kuuluu...

Ennakkoluulot. Tuntuu että se on aika hankala asia. Minusta niille ei voi vain mitään. Vaikka minä suhtautuisin masennukseeni kevyesti, en usko että muut osaisivat suhtautua siihen niin. Vaikka kerron avoimesti jollekulle sukulaiselleni että olen masentunut, eivät he kaikki suhtaudu asiaan tyynesti ja ymmärtäväisesti. Masennus herättää myös paljon kysymyksiä, ihmetystä ja hämmennystä.

Minusta myös se kotoa lähteminen on vaikeaa. On vaikea järjestää itselleen tekemistä, kun on masentunut. Yksinkertaisesti minun luovuuteni kuihtuu silloin kun se alamäki alkaa. Kun ylämäki tulee kykenen vaikkapa maalaamalla ilmaisemaan tunteitani paremmin, ja se vie minua ajatuksineni eteenpäin pikku hiljaa, paremmin kuin silloin kun olen sielä pohjalla.... Helpompi on pitää kiinni jonkun kanssa sovituista ajoista, sitä jopa odottaa että sinä päivänä tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa, etten ole vain kotona ja itke tyynyyn...

Kyllä pitäisi olla enemmän ihmisten ilmoilla, mutta kuinka?? Missä ja miten?? Mitä tekisi ja kuinka kauan olisi jossain?? 😐 Ei sitä jaksa miettiä kovin kamalasti sellaisia asioita, kun syöminenkin vie jo voimia...
Mutta näine ajatuksineni jätän teiät miettii tätä kummallista elämää...
Katotaan mitä huominen tuopii tullessaan😳

vaikka tämä päivä on ollut taas ihan kamala kun on ollut niin ahdistava olo mutta pääsinpä lähtemään tänään ihmisten ilmoille. Kävin kaupassa. huh.Pitäs vaan luottaa itseensä että kyllä mä pärjään.Välillä vaan tulee uskon puute ja itsetuhoiset ajatukset valtaa mielen. Silloin vois ottaa koko lääkekaapin sisällön että pääsis pois täältä. No mutta mun on ajateltava lähimmäisiäni ja siedettävä vähän pahaa oloakin välillä. No nyt on taas tääkin päivä jo ehtinyt iltaan kääntyä. Sainkohan mä tältä päivältä jotain? Paha olo meni ohi? Mutta miten huomenna taas? Kai mä pärjään.
t:Alvin

Itsetuhoiset ajatukset ja pahat olot. Tuttu tunne.☹️ Kun tulee ne ajatukset että tahtoo pois täältä kannattaa miettiä että se on vaan se tie, jolla tuota itselleni helpotuksen, mutta aiheutan muille enemmän tuskaa ku vois arvata.. Ja pistän rakkaat ja läheiset miettii että miski se meni tekeen niin.? Enkö mää kuunnellu sitä tarpeeksi? Olinko huono puoliso? Mitä tein vääri? ja kaikke muuta vastaavaa.

Ja kokeile, kun alkaa ahdistamaan ja tuntuu että asiat menee huonosti, laita lenkki kengät jalkaan ja jotkut rennot housut lähde käymäään kävelyllä merenrannassa jos on mahdollista tai jossain missä ei liiku paljoa ihmisiä. Laita musiikki soimaan vaikka mp:stä jos sellainen löytyy tai kuuntele vain luonnon ääni.
Elä mieti mitään negatiivista, vaan miti mitkä tekee sut onnelliseks. Ja jos se ei auta niin lähe käymään kauhee hikilenkki ja pistä kaikki ajatukset sivuun ja aattele että mää juksen nyt niin pitkää että kunto loppuu kesken tai että joku tulee repii sua hiasta ja sanoo että hilijentää vauhtii enennkö tuuperrut. 😀

Koita jaksaa ja ajatella niitä positiivisia asioita.🙂🙂🌻