Yksin ja yksinäinen
Olen myös alkoholistin vaimo. Lapsia on liuta ja uusi taas tulollansa. Kesän tulo pelottaa, kun miehelläni on tapana katoilla useiksi päiviksi, jopa viikoiksi kerrallaan. Tälläkään hetkellä en ole kuullut hänestä kahteen päivään mitään.
Pesäero ei ole onnistunut, sillä vaikka pyydän häntä ottamaan tavaransa ja lähtemään, niin takaisin aina tulee. Se etten todella tiedä missä hän aikaansa viettää ja mitä tekee satuttaa minua.
Mieheni ei minua käsitä. Hänestä hän on velvollisuutensa tehnyt kun käy työssä. Se mihin hän rahansa kuluttaa ei hänestä kuulu minulle. Minulle kuuluu hoitaa lapset, koti, laskut vähistä tuloistani. Joskus olen pyytänyt häntä muuttumaan, mutta hänestä jos jonkun pitää muuttua niin minun.
Henkisesti olen aika lopun partaalla. Miten selviän uuden vauvan kanssa kun olo on näin nuijittu. Perheessämme ei juoda kotona ja väkivaltaa ei ole, mutta tämä henkinen laatu satuttaa ihan yhtä paljon. En ihan oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä.Miten toimisin?
Toivoisin apua arjen askareisiin ja taloudellisestikin. Itse tiedän tekeväni loistavaa työtä lasten kanssa ja siksi toivoisin myös mieheltä edes vähän mielenkiintoa ja arvostusta, mutta hän on kuin isoin lapsi joka silloin tällöin näyttäytyy kotona. Ja tuleehan siitä riita kun minua tämä tilanne niin kovasti ahdistaa.
Hyvät neuvot olisivat nyt kultaakin kalliinpia, vai meneekö kesä onnen odotteluun?
Minun mieheni ei ole alkoholisti. Ainakaan kukaan ei usko sitä. Silti kun tulen perjantaina kotiin töistä, hän saattaa olla jo hyvässä nousuhumalassa.
Lauantai alkoi eilen niin, että hän otti, ei aamupalaksi, vaan vasta aamupalan jälkeen pullon olutta. Sitten pullo olutta janoon, kun tehtiin pihatöitä. Kohta toinen ja sitten kolmas. Iltapäivällä askel horjui. Mentiin kauppaan, mutta hän ei enää voinut ajaa. Ostettiin 12 pulloa olutta. Kotona tehtiin hyvää ruokaa ja hän avasi ruokajuomaksi viinipullon. Hän sen sitten joikin. Sitten alkoi saunanlämmitys. Lämmityskaljaa piti ottaa. Ja sitten saunakaljaa. Ja sitten hän alkoi viettää takkahuoneessa yksikseen iltaa (kun minä en yksikertaisesti enää voinut olla samassa huoneessakaan. Stereot täysillä, tietysti). Kuinkahan paljon kirkasta viinaa kului vielä siinä vaiheessa?
Kun hän on hyvässä nousuhumalassa, hän alkaa sättiä minua ja minun tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni.
Hänellä on kaksi lasta. Näistä kaksitoistavuotias oli eilen kotona. Mies piletti takkahuoneessa yksikseen. Minä katsoin telkkaria. Menin euroviisujen jälkeen nukkumaan eli n. klo 1.00. Kurkkasin kuitenkin vielä 12-vuotiaan huoneeseen. Hän istui tietokoneen ääressä ja oli netissä. Minunko olisi pitänut huolehtia siitä, että hän menee ajoissa nukkumaan? Kun huoltaja juhlii itsekseen. Tuntui kauhealta.
Olemme olleet yhdessä yli neljä vuotta. Muutin hänen luokseen vuodenvaihteessa. Luulin tuntevani hänet.
Minun mielenterveyteni järkkyy. Ei ole sellaista päivää, ettenkö itkisi vähintään muutamaa kyyneltä. Tilanne on rankka.
Olemme puhuneet siitä, että hänen juomisensa on iso syy ongelmiimme. Viikko sitten hän päätti, että hänen juomiseensa on tultava loppu. Silti joka päivä viime viikolla kului vähintää yksi olut, janoon tai lievittämään stressiä, sanoi hän. Ja sitten tuli perjantai, ja saunakaljat, ja sitten lauantai, ja juominen jatkui, kuten alussa kerroin. Ja rentoutua ei voi kuin kaljan avulla.
Lauantaina hän sanoi, että minä olen syypää hänen juomiseensa. Ja minä olen syypää myös siihen, että hän aloitti uudestaa tupakoinnin. Minä olen niin ilkeä, että hänen on pakko juoda.
On niin saatanan kiva lukea tuota omaa tekstiä, ja havaita, että taidan sittenkin elää alkoholistin kanssa. Klassiset tunnusmerkit täyttyvät!
Miksi minä en lähde? Viime yönä taas sadannen kerran päätin lähteä. Aamulla voimat siihen lähtemiseen jälleen hupenivat. Tiedän, ettei tämä elämä tästä muutu miksikään hänen kanssaan. Korkeintaan pahenee.
Minä häpeän itseäni. Häpeän sitä, että jätin kotini ja muutin hänen luokseen. Häpeän sitä, että menin hänen kanssaan kihloihin. Häpeän sitä, että epäonnistuin. Ja häpeän sitä, etten pääse täältä jatkamaan omaa elämääni.
KERTOKAA MINULLE, MISTÄ SAAN VOIMAA LÄHTEÄ TÄÄLTÄ!!! Kun olen niin helvetin yksin, kun kellekkään ei voi kertoa. Miten minä jaksan sen yksinäisyyden, jos muutan pois? Pelkään, että sairastun uudestaan masennukseen.😯🗯️
Meitä alkoholisteja on monenlaisia. Miehiä, naisia,eri ikäisiä,juovia ja raittiita.
Juomatapamme on/on ollut monenkirjavia.
Seurassa, kapakassa, kotona, yksin... ja juomisen syitä tuhansia.Meitä kuitenkin yhdistää ainakin riippuvaisuus alkoholiin ja usein sen kieltäminen. Syytämme muita juomisestamme ja epäonnistumisestamme.
Itse join ex-mieheni kanssa alkuun mukavasti rentoutumiseksi ja seuran vuoksi. Vuosien myötä juominen muuttui pakonomaiseksi. Erottuani miehestäni kuvittelin, että voisin alkaa kohtuukäyttäjäksi, mutta ei se onnistunutkaan.
Sitten vietettyäni muutamia eron jälkeisiä "rilluvuosia" tuli minun pohjani vastaan. Sain avun AA:sta, jonka ryhmien ja toipumisohjelman avulla olen ollut raittiina yli 20 vuotta.
Tämä kirjoitelmani on ikäänkuin vastaukseksi teille holistien vaimot, jotka haette täältä tukea. Suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään AA:n päivystävään puhelimeen, jossa neuvotaan, mistä löytyy alkoholistien läheisille (AL-Anon)tarkoitettuja ryhmiä. Sieltä saa tukea ja tietoa, miten selvityä "kuiville" riippuvaisuudesta läheiseen, joka juo. Rakkaus ja ongelmat samassa paketissa on vaikea yhtälö, jonka ratkaisu kyllä helpottaa elämää. Valoisaa kesämieltä! 🙂🌻Tuhmeliini