Edelleen yksin. Olen huomannut, joiden sosiaalinen taito on parempi, ovat saaneet uuden kaverin itselleen, vaikka heillä olisi ollut ’rasitteena’ lapsia entisestä suhteesta. Olen hieman alla päin tästä johtuen. Itse en ole löytänyt ja on ollut vaikeaa löytää jonkun, jonka kanssa voisi olla. On ollut viimeksi pari vuotta sitten todella hyvä kaveri – siis kaveri, josta olisi voinut tulla enemmän, mutta se tyrehtyi huonoon terveystilanteeseeni. Oli sitten myöhemmin vaikea hyväksyä sitä jälleen uudelleen tullutta epäonnistumista, mutta minkäs teet. Välillä kaipaisin ystävää, tyttöystävää. Olen luonteeltani aika lämmin – en kylmä, joka on tullut joistain täällä olleista viesteistä ilmi. Onneksi taloudellinen tilanteeni on kohtalainen, mutta läheinen seurustelukumppani puuttuu. Olen yrittänyt jonkusen kerran deitti-palstojen kautta etsiä, mutta aina jonkun tavatessa toinen puolisko on voinut ’hylätä’ minut ehdokkaana. Surkeaa tällainen. Osaisitko neuvoa? ☹️ Miksi tämä tuntuu näin vaikealta…
...tähän ei taida osaa kukaan vastata mitään.
Hei Someone38, en ihan ymmärtänyt kaikkia lauseita tekstistäsi, mutta sen ymmärsin, että tyttöystävän, elämänkumppanin puute tuntuu kipeältä. Minullekin se on aivan mysteeri, miksi niin monet eivät löydä rakastettua, vaikka niin kovasti tahtoisivat. Joillekin se näyttää olevan helpompaa, mutta minusta siinä ei ole mitään yhteistä tekijää, että minkä tyyppisille ihmisille on vaikeampaa ja minkä tyyppisille helpompaa. Minunkin tuttavissani on ihania ihmisiä, jotka ovat olleet vuosikausia "sinkkuja", vaikka muuta tahtoisivat.
Tyttöystävän voi löytää mistä vain, missä muutenkin tapaa ihmisiä. Työpaikallla, harrastuksissa, kursseilla jne. Näissä käyminen ei tietenkään ole mikään tae, että oikean ja hyvän tuntuinen ihminen osuisi kohdalle. Puhut muiden paremmasta sosiaalisesta taidosta. Olet siis sitä mieltä, että omasi ei ole kovin hyvä? Ei ne taidot useimmilla ihmisillä mitään huippuluokkaa ole. Vähän tilanteesta riippuu, joskus loistetaan ja joskus takellellaan. Tärkeää on että saisit tilaisuuden tutustua ja antaisit myös kiinnostavalle naiselle tilaisuuden tutustua sinun.
Kerronpa pienen tarinan omasta elämästäni, kuinka rakastuin erääseen mieheen. Kun tapasimme ensimmäisiä kertoja (emme kaksin, vaan töissä), ajattelin hänen olevan epäsosiaalinen ja vaikeasti lähestyttävä. Hän ujosteli, eikä aina edes tervehtinyt. Ei tullut oma-aloitteisesti puhumaan mitään. Hän oli minusta vähän omituisen näköinenkin... Meidän oli kuitenkin määrä tehdä töitä yhdessä, joten ajattelin, että "vielä minä tuon nörtin opetan". Kun sitten siinä työn lomassa juttelimme ja hänkin ajan myötä rentoutui, huomasinkin hänessä aivan toisenlaisen puolen. Hän oli hurmaava, nokkela, mukava juttukaveri, ihana kaikkine "luonnevikoineenkin". Hän alkoi myös näyttää silmissäni hyvännäköiseltä ja seksikkäältä.
(Minulle hän nimenomaan "oli", vaan enää ei ole, muutoin kuin mielikuvissani ja muistoissani. Hän on vaihtanut toiseen työpaikkaankin, onneksi. Minulla nimittäin on aviomieskin, jonka kanssa on lapsia ja pitkä liitto, mutta sehän ei varsinaisesti liity tähän vastaukseeni sinulle).
Mahtaako sinunkin tilanteesi olla se, että sinusta ei heti ensitreffeillä huomaa kuinka mukava ja lämmin ihminen olet? Satsaa elämässäsi sellaisiin asioihin jotka sinusta itsestäsi tuntuvat hyviltä ja tärkeiltä sinulle (esim. harrastukset, opiskelu). Jos vielä tapaisit niiden parissa mukavia naisia niin sehän olisi plussaa.
Älä siis peittele hyviä puoliasi! 🙂🌻
Hei!
Ei kannata masentua tai heitää kirvestä kaivoon muutamien pakkien ja/tai vastoinkäymisten takia!
Ensinnäkin jos joku ihminen ei pidä sinusta tai halua alkaa seurustelemaan tms. Se on VAIN sen yhden ihmisen mielipide, eikä mikään YLEINEN vallitseva mielipide. Kuittaa ihmeessä tollaiset tilanteet toteamalla itsellesi "Kaikkia ei voi miellyttää."
Miellytät varmasti monia muita ihmisiä. Miksi mietit vain yhden ihmisen antamaa palautetta?Paljon tärkeämpää on se, että ITSE tiedostat millainen olet/ja millainen et ole.
Miksi piehtaroida epäonnistumisissa kun voi muistella ja tiedostaa missä on onnistunut ja missä on tälläkin hetkellä hyvä!
Olen varma, että kun sopiva kumppani lopulta löytyy se on kaiken tämän yksinäisyyden ja turhautumisen arvoista. Etkä siinä vaiheessa enää edes muista näitä aikoja kun sinulla ei ollut ketään...
Kaikella on oma aikansa ja paikkansa! Hyvää kannattaa odottaa!
Sillä välin kun ei ole kumppania, voi tutustua paremmin itsensäänsä ja miettiä millainen ihminen sitä oikeasti onkaan.
Mielestäni ei tarvitse olla ubersosiaalinen joka-paikan-höylä, vaan kun on oma itsensä, mukava ja ystävällinen reilu ihminen sillä pääsee jo niin pitkälle kuin on tarvis päästäkkään!
Muista, että ei ole olemassa mitään valmista aikataulua mihin menessä pitää olla tyttöystävä katottuna ja milloin sitä ja tätä.
Jokainen elää omaa elämäänsä omaan tahtiinsa, muihin ei kannata itseään vertailla, koska heilläkin on oma elämänsä!
Tsemppiä 🙂🌻!
Kiitos vastauksistanne. 🙂 Tuo aloitusviesti oli aika hätäisesti kirjoitettu, joten sen selvyydestä voi olla montaa mieltä. Kirjoitin sen silloin, kun oli lievä masennus ja yksinäisyyden tunne.
Omassa sairaudessani tekeminen auttaa - ainakin näin on sanottu. Saa jotain muuta ajateltavaa. En ole tällä hetkellä miettinyt pahemmin tätä asiaa, lähinnä harrastuksiani ja tulevaa joululomaani.
Moni ei ole huomannut heti ja liekkö jälkeenkään, että olen aika miellyttävä ja lämmin persoona, jos näin voi sanoa. Mutta hyvin harva on moittinut minua mistään tällaisesta, joka liittyisi töykeyteen, 'kylmyyteen' tai huonoon käytökseen. Lienee ajan kysymys, milloin sopiva löytyy. Itselläni ei ole paljon todellisia ystäviä, ennen niitä oli mm. lukioaikoihin melko paljon ja hyviä. Mutta luultavasti se ei ole este. Terveyteni on kuitenkin aika 'hallinnassa' ja pystyn toimimaan ihan tasapainoisesti, joten lienee ajan kysymys, kun sopiva löytyy. Olen ajatellut, että olen vain itseni ja se riittää mihin riittää. Ja jos jotain ei voi miellyttää, niin se lienee hänen ongelmansa, jos en ole häntä mitenkään loukannut. Ja näin ei ole tapahtunut pitkään aikaan. ...jotenkin kiinnostus on vain loppunut.