Kamalan ontto olo.. En tiedä onko oikea ryhmä kirjoittaa, mutta ystäväni poika kuoli juuri.. Todennäköisesti sydän petti unessa. Valtava tarve puhua jollekin, mutta tajusin juuri että minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua. Vuosien aikana aviomiehen mustasukkaisuus on tuhonnut kaikki suhteet.. Tämä ystävä on pysynyt koska hän on vahva ja haistattaa paskat kyselyille minusta ja manipulaatiolle siitä kuinka huono ihminen olen. Tänään sanoin miehelleni, jota kyllä rakastan, että ehkä olisi parempi että katselee oman asunnon niin Oli samaa mieltä (vedoten omaan pahaan oloonsa) kuulemma teetän liikaa töitä.. Pyydän huolehtimaan autot ja lämmityksen. Mutta muuttui taas kyttääväksi.. Kolme tuntia olen ollut itsekseni niin kahdesti jo käynyt tarkistamassa että olenhan varmasti yksin.. Eihän ole normaalia tällanen? Olo on kamala ja vielä se jolta kaipisi tukea, kääntää selän joka ikisen ongelman edessä ja ai anoa mitä voi ajatella on, että minulla olisi toinen mies. Ei todellakaan ole miestä eikä naista kenelle voisi puhua 😕 kavereita on harrastuksen kautta kyllä, mutta myös heille mieheni on muistanut kertoa henkilökohtaisesti kuinka minuun ei voi luottaa ja ei kannata olla tekemisissä enenpää ☹️
Jotain kokemastasi tunnen hyvin, jotain niin samaa. Juuri tänä aamuna mennessäni kuntosalille ajattelin että tapaanhan ainakin joitain saman mielisiä ihmisiä, voin vaihtaa muutaman sanan samalla, kun toivottelen ystävänpäivät.
- Samassa hetkessä tajusin sen kuinka ulkopuolisuuden tunne hiipi sisinpääni, tunne juurikin tuo tyhjyys. Sitä olen viimeaikoina juurikin miettinyt, ystäviä, tuttavia mun tapauksessni saa olla kuinka paljon ympärilläni, mutta yksinäisyyden tunne vaan on ja pysyy. Olen alkanut juttelemaan itselleni myönteisiä asioita, ajattelemaan itseäni rakastavasti.
Aiemmin minulla oli hyviäkin ystäviä, oli seurustelukumppani jonka taholta koin syvää halveksuntaa, arvostelua, vahtaamista jne asioita jotka latistivat itsetuntoni syvälle.
Ystävät olivat kontrolloituja, en saanut pukeutua mieleiselläni tavalla. Kampaamossa käynti tarkoitti että olin löytänyt "uuden", kotini puhtaus ja järjestys, kynttilät pöydällä ja kukkaset kertoivat vieraan olevan tulossa "minäpä tästä häivyn" sanoin hän poistui.
Tein niin kodissani ja teen vieläkin koska pidän siitä niin. Olin mielestäni tahallisesti väärin ymmärretty, ystävät jäivät huomionkipeän kumppanin varjoon.
Elämä muuttui ja vointini koheni huomattavasti lähdettyäni suhteesta.
Pyrin kaikesta huolimatta kohtaamaan ihmisen ihmisenä, olemaan ystävällinen ja arvostamaa, ihmisen arvo on sama, se ei muutu.
☺️❤️