Nyt sait aivan liian suuren salaisuuden taakan kannettavaksi -varsinkin kun se noin ikävä. Koska isäsi on julkisuudessa ja et halua vaarantaa hänen elämää etkä myöskään äitisi elämää, etkä voi mennä ammattiautajienkaan luo, tuli mieleeni, että voisitko soittaa kriisipuhelimeen. Nuorilla on oma kriisipuhelin. Puhelimessa voisit anonyymisti jutella jonkun aikuisen kanssa, joka on paljon lohduttavampaa kuin kirjeitse tapahtuva täällä palstalla. Uskaltaisitko soittaa sellaiseen?

Voimia sinulle ikävän totuuden kestämiseen 🙂🌻

Olet "menettänyt" molemmat vanhempasi, se minusta on väärin.
Ota asia puheeksi vielä isäsi kanssa ja sano suoraan mitä ajattelet.
Ehkä se puhdistaa ilmaa teidän välillänne ja saa isäsi ajattelemaan ettei ainakaan toiste tekisi.

Tsemppiä 🙂👍

Kukkiz kirjoitti 31.08.2007 klo 15:44:

Hei! Olen 18-vuotias kotona asuva tyttö. Parisen kuukautta tapahtui karmea juttu, jota en saa mielestäni pois vaikka kuinka yritän. Mä tulin kotiin kesken koulupäivän ja huomasin vieraan auton omamme vieressä. Olin menossa sisälle mutta ovi olikin lukossa ja avain poissa(jota se ei ikinä täällä maalla ole). Soitin isälleni ja kysyin että onko hän sisällä, tulisiko hän avaamaan. Isäni meni selvästi paniikkiin koska sekosi sanoissaan ja keksi jonkun ihmeellisen hätävalheen miksi ovi oli lukossa (tais olla että ulkona oli muka outoja tyyppejä). Isälläni kesti kauan tulla avaamaan ovi. Sisällä törmäsin johonki naiseen! Hän ei edes moikannut minua vaan ryntäsi ulos. Isäni selitti minulle "toi oli joku jehova joka vaan tuli tänne ku olin suihkussa". Tajusin heti totuuden ja minua alkoi itkettää. Naisella oli nahkatakki (voiko jehovilla ees olla?) ja hän ei edes tervehtinyt minua ja kodissani ei ollut mitään Vartiotorni yms lehtiä. Kysyin vielä kerran miksi ovi oli lukossa ja hän vastasi tällä kertaa "aijaa oliko oho mites se nyt sillai". Itkin salaa koko loppupäivän ja yön, kun tajusin että isäni on pettänyt äitiä salaa. En tiennyt mitä tehdä!

Päätin jutella ensin isäni kanssa uudelleen, joten itkusesti tivasin häneltä vastauksia. Isäni vannoi hyvin vakuuttavasti että ei voisi tehdä sellaista äidilleni ymym. Mutta kun kysyin häneltä että miksi hän ei ole puhunut äidille mitään tästä "väärinkäsityksestä" niin hän sanoi: "En viitti turhaan häntä huolestuttaa, ja älä sinä myöskään."

Tämän jälkeen emme ole puhuneet asiasta. Edelleen itken yöt ja aina myös itkettää kun näen äidin. Rakas äitini ei tiedä mitään isäni pettämisestä, ja tunnen suurta syyllisyyttä kun en kerro. Voinko kertoa jotain näin kamalaa omalle äidilleni? Välini äiti kanssa ovat kylmenneet koska en halua enää olla hänen seurassaan, minua vain itkettää. Isälle en enää halua puhua asiasta ollenkaan, tunnen suurta vihaa häntä kohtaan. Mutta samalla myös häntä rakastan, joten olen aivan pulmatilanteessa. Jos kerron jutun äidille, vanhempani eroavat ja sitä en halua. "Ei se olisi sinun syytä"-kaikki sanovat varmaan, mutta tottakai se olisi mun syytä!! mähän siitä olisin kertonut ja aiheuttanut eron.

Kaiken lisäksi isäni on julkisuudessa. Tämän takia voin puhua tästä vain näin netissä. En voi edes varata aikaa psykologille tai puhua kavereille koska kaikki tietävät isäni ja juttu voisi vuotaa! Olen niin surullinen ja toivoisin etten tietäisi tätä juttua ollenkaan, kaikki olisi paremmin. Voi kiltit aikuiset, auttavia kommentteja?

Hyvä nuori.Olen itse ollut nuoruudessani samanlaisessa tilanteessa,kuin sinä nyt.Mutta en kertonut asiasta äidilleni,vaikka vaikeaa se oli.Se suhde tulee kyllä ilmi jotain muuta kautta,vaikka et kertoisikaan sitä äidillesi.Tästä on jo monta vuotta,enkä tiedä,tiesikö äitini sitä koskaan.Mutta heidän avioliittonsa jatkui sen jälkeen.Älä sinä syytä itseäsi,koska ongelma ei ole sinun.Kyllä sinä minun mielestäni voit varata ajan psykologille,hehän ovat vaitiolovelvollisia ja purkaa painavia ajatuksiasi jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa.🙂👍

🙂🌻Olen jo aikuinen jne, äitini kertoi kuinka hän oli joutunut petetyksi, lapsen syntyminen pettämisen seurauksena.
KOSKAAN hän ei saanut tietää, kuka lapsi oli ja oliko tarina täysin totta. Hän kertoi tuon tarinan hieman ennen kuolemaansa ja minun tehtäväni oli lohduttaa äitiäni. Voit arvata kuinka olisin halunnut selvittää tuon asian, tilanteen ja kertoa totuuden hänelle, mutta koskaan en niin voinut tehdä.
Tilanteessasi - Itse laittaisin vanhempani keskustelemaan ja "kerrottaisin" asian ja antaisin heidän selvittää tilanne. En alkaisi kantamaan salaisuutta en ja suojelemaan pettäjää. Äitisi tuskin on syypää tapahtuneeseen, et sinäkään.
Onko niin että itse tilanteen "syylliset" pääsevät kuin koira veräjästä.?😉

Hei Kukkiz.

Surullista että sinut on laitettu tuollaiseen tilanteeseen.
Mielestäni sun olisi turha syyttää itseäsi vaikka vanhemmillesi tulisikin ero. Asia on kuitenkin niin että sullakin on vain yksi elämä ja kokemuksesta tiedän kuinka raskasta on kantaa jotain tuollaista elämänsä ajan mukanaan. Et voi jättää asiaa tuohon. Olet nuori ja sulla on elämä edessä. Mitä jos vielä yrittäsit puhua isällesi ja kertoisit suoraan miltä sinusta tuntuu ja että ymmärrät kyllä mitä on tapahtunut etkä ole enää lapsi jolle voi kertoilla satuja, vaikka hän ilmiselvästi niin kuvitteleekin. Olen puolestasi melkein vihainen. Joka tapauksessa sun pitää hakeutua ammatti-ihmisen luo puhumaan ja hän osaa neuvoa sua tällaista maallikkoa paremmin. Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus joten ei siitä kukaan saa tietää. Tai hakeudu vaikka terveyskeskukseen lääkäriin, hän voi opastaa sua eteenpäin tarvittaessa. Siellähän voi käydä ilman että kenenkään tarvitsee tietää perimmäistä syytä käyntiisi. Täältäkin saa tukihenkilön joka varmasti neuvoo sua ja asia ei tule kenenkään tietoon.
Tuo on asia joka on aikuisten keskenään selvitettävä ja itsestäni tiedän että salaisuuksien paljastuminen vuosien salailun jälkeen sattuu ainakin yhtä paljon kuin jos ne olisi saanut tietää silloin aikanaan.
Sydämestäni toivon että saat apua, yksin ei tarvitse kestää tuollaista. 🙂🌻

Piristi mieltä hurjasti lukea teidän kirjoituksia, kiitos. Tuntuu hyvältä vihdoin purkaa tätä asiaa muille, vaikkakin tosin näin netin kautta. Olen alkanut kyllä nyt miettiä, josko ottaisin asian uudelleen puheeksi ensin isän kanssa. En todellakaan halua kiristää näin kamalalla asialla, mutta jos vaikka sanoisin sille että tää asia raastaa mun mielenterveyttä jo niin paljon että asian täytyisi tulla ilmi äidille. Tosin niiden mahdollinen eroaminen raastaisi sitä vielä enemmän...kumpa äiti voisi antaa isälle anteeksi ton pettämisen ja ne ei eroaisi! Nojoo eihän se edes vielä tiedä siitä. Mut se on varma se, että mä en itse aio sitä omalle äidille kertoa! se on mun isän tehtävä..mut mitäs jos se ei "suostu" kertomaan sitä?

Joo terapiaa mä todellakin tarvitsen, mutta sekin pelottaa jo valmiiksi..Musta tuntuu etten voi puhua siellä mitään kun itken vaan? Ja haluan todella mennä naisen vastaanotolle koska ei tästä pettämisjutusta oikein miehelle ole kiva puhua..Eli kai senkin varmaan saa toivoa?

Arvatkaa mitä mua harmittaa suuresti..en tajunnut ottaa sen pettäjänaisen auton rekisterinumeroa ylös ja selvittää kuka se oli! Eihän se mitään olisi auttanut mutta tunnen sitäkin kohtaan niin suurta vihaa. Miten se kehtas tulla toisen perheen kotiin? ja vielä kun hyvin tiesi varmasti että täällä asuu myös lapsia! ja että mies on naimisissa! Niin ja miten mun oma isä kehtasi kutsua sen tänne..mulle tulee kylmänväristyksiä kun ajattelen että ehtikö ne tehdä mitään yms...hyi kamala! tajusin just että miten muka äiti voi antaa tämmöstä anteeksi isälle, mä en ainakaan voi.

Älä nuori-kulta kanna taakkaasi yksin, se on sinulle liian raskas.
Jos tuntuu, että et voi puhua isällesi, niin kirjoita hänelle.
Kerro tarkkaan mitä tunnet ja kehoita häntä selvittämään asia, muuten et jaksa.
Jonkun viisaan aikuisen, jolle voit purkaa koko tuskan, tarvitset myös.

HEIPPA KUKKIZ🙂🌻

Kirjoitit isäsi irtosuhteesta.

Olet aikuinen ikäinen ja pystyt arvioimaan itse mitä tällainen suhde tarkoittaa.

Äitisi on myöskin aikuinen joten kerro hänelle mitä olet kokenut . Äitisi arvostaa sinun rehellisyyttä ja avoimuutta ja näkee että kykenet arviomaan tällaiset väärintehdyt loukkaukset puolisoa kohtaan on väärin.

Minusta sinun pitäisi puhua äitisi kanssa ja kertoa miten sinä olet haavoittunut isäsi tyhmästä syrjähypystä vieraan naisen kanssa.

Äitisi kykenee tekemään omat päätöksensä isäsi suhteen, älä turhaan yritä suojella koska sillä ei voiteta mitään.

Kun kerrot huomaat miten sinä vapaudut taakasta ja sinulla on äitisi kanssa avoin ja rehellinen suhde mikä on todella tärkeä teille molemmille .

Mitä koske isäsi niin hänelle saattaa kokea tietynalaista helpotusta ja kykenisi myöntää sinun äidille ja mahdollisesti he isä ja äiti pystyisivät avoimesti puhumaan asiasta tai ainakin asia tulisi ilmi ja esiin eikä ole salaisuus teidän perheen sisällä.

Paljon onnea ja voimia sinun omassa elämässä

🙂🌻

Hei!

Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla. Kerro äidillesi mitä tapahtui, ei sinun tarvitse kertoa että epäilet isäsi pettäneen, äitisi tekee omat johtopäätöksensä itse. Isälläsi ei ole oikeuttaa vaatia sinua pitämään asiaa sisälläsi. Yritin ajatella asian omalle kohdalle niin että lapseni näkisi tuollaista. Toivoisin todella että suhde tyttäreeni/poikaani olisi silloin sellainen että hänestä tuntuisi että voi kertoa asian minulle ja jättää aikuisten asiat aikuisten välisiksi. Tuo ei todellakaan ole sinun syytäsi! Syyllisyyden tunteesi vain kasvaa jos et äidillesi kerro ja asia vaikuttaa sillä tavoin elämääsi jatkossakin. Alat tuntea että valehtelet ja pimität tietoa äidiltäsi, vaikka yrität suojella häntä. Tosin olen myös sitä mieltä että ennemmin tai myöhemmin tuollainen tulee esille, varsinkin kun se tapahtuu kodissanne. Ja turha miettiä ehtivätkö he tehdä jotain, onhan tuota voinut jatkua jo jonkin aikaa. Tuo asia on äitisi ja isäsi välinen, anna se heille puitavaksi.

Halauksia ja tsemppiä!

Hei!
Olen samaa mieltä kuin aiemmat kirjoittajat. Kerro äidille. Hän ei varmasti haluaisi sinun kärsivän tunnon tuskista ja salaisuudesta tekosista joita isäsi teki. Kerro hänelle ja hän tekee itse päätöksen kuinka siitä eteenpäin. Koska itse olen äiti voin sanoa, että kyllä omien lasten hyvinvointi menee kaikkien asioiden edelle. Kun jaksat, käy kertomassa mihin ratkaisuun päädyit. Ja muista, isäsi on aikuinen ihminen joka on vastuussa omista tekosistaan eli ei ole sinun eikä äitisi syy, että hän on pettänyt äitiäsi toisen naisen kanssa.

Pitkästä aikaa tänne taas kirjoittelen. Luin oman kirjoitukseni viestiketjun alusta ja huh, aivan samat ajatuksen vieläkin päässä. Tapahtuneesta on n.vuosi ja vieläkin itken samaa asiaa. Psykosomaattiset oireet lisääntyneet ja asia ei ole mihinkään muuttunut. Kaikkien vastanneiden kehotuksista huolimatta, en ole pystynyt äidilleni kertomaan. En kestäisi katsoa kuinka häntä sattuisi. Enkä myöskään kestäisi isäni katsetta. Olen täysin umpikujassa tämän asian kanssa! Olen yrittänyt tämän vuoden ajan rohkaista itseäni varaamaan terapeutille keskusteluaikaa ja tänään vihdoin sen tein. Pelottaa kamalasti jo valmiiksi se mitä hänelle kerron. Mutta tiedän, ettei hän pysty minua auttamaan. Noh, kyllähän puhuminen joo auttaa mutta ei hän pysty minulle ratkaisua kertomaan, varmasti sanoo että itse joudun sen tekemään. Ja olen varma että asiat jatkuu samaan malliin!

Onko muita, jotka on jonkun asian kanssa täysin umpikujassa? Kumpa oppisi vain unohtamaan!