Hei!Tarinani on pitkä niin kuin kaikilla väkivaltaa kokeneilla naisilla, mutta lyhyesti kerron asiani.Tutustuimme reilu viisi vuotta sitten ja melkein heti tulin raskaaksi. Raskaus oli vaikea ja jouduin täydelliseen vuodelepoon puoleksi vuodeksi samaan aikaan mieheni aloitti henkisen väkivallan eli nälvimisen, syyttelyn, syyllistämisen, haukkumisen, uhkailun jne.Lapsen synnyttyä hän kävi ensimmäisen kerran käsiksi eli repi hiuksista minua pitkin lattiaa, töni, esteli kulkemistani, varasti kännykkäni, puristeli, antoi lintsareita jne. Tulin melkein heti uudestaan raskaaksi koska mieheni pakotti sänky puuhiin vaikka en käyttänyt vielä ehkäisyä ja en ollut käynyt edes jälkitarkastuksessa ja itse hän ei ehkäisysä suostu käyttämään ja minä painostuksen ja uhkailun alla suostuin. Aloin odottamaan tuplia eli näin ollen synnytin kolme lasta vuoden sisällä ja yksin jouduin pärjäämään niin raskaudet kuin vauva -ajat. Mieheni vain jatkoi henkistä väkivaltaa ja toisen raskauden loppu puolella kävi myös käsiksi eli heitti minut sängylle, repi hiuksista ja uhkasi lyödä vatsaani täydellä vaippa paketilla jne. eli jouduin suojaamaan vauvojani vatsassani.
Lisäksi hän uhkasi että sairaalassa olessani hän häipyy alle vuoden ikäisen tyttömme kanssa ja en näkisi enää häntä. No, ei hän häipynyt, mutta kävi sairaalassa sektion jälkeen haukkumassa kuinka ankean näköinen olen siellä maatessani kivuissani.Kotiin tultuani hän taas hermostui jostain ja potkaisi selkääni niin, että pari tikkiä repesi ja olin niin kipeä muutaman päivän, että liikkuminen sai tuskan hien nousemaan otsalle, silti hän ei minua auttanut lasten hoidossa saatika kodin hoidossa jatkoi vain haukkumista ja sitä kuinka saamaton olen, kun en pidä kotia tarpeeksi siistinä. Tätä jatkui yli neljä vuotta lisäksi hän uhkasi tilata palkkamurhaajan virosta, jotta pääsisi minusta eroon ja saisi lapset itselleen.Elin pelosta lamaantuneena ja henkisesti olin aivan lopussa.Noin viisi kuukautta sitten hän muuttui sen verran että tuona aikana ei ole käynyt käsiksi vain uhkaillut joskus ja kerran otti kurkusta kiinni.Heräsi toivo, että mieheni muuttuisi vaikka henkistä väkivaltaa on edelleen ja samoin taloudellista, sillä kaikki mitä hän ostaa kotiimme menee velkakirjaan ja minä joudun maksamaan takaisin samoin joudun aina ostamaan omat bensat jos ajan autolla ja hän tarkkailee matkamittaria paljonko olen ajanut ja paljonko auto on taas kulunut minun käytöstäni jne.Tämä jatkuu edelleen.Menneisyys ja pelko eivät kuitenkaan jätä rauhaan vaan ovat nuosseet kummittelemaan ja tämän takia viime viikon lopulla lähdin pois lasteni kanssa. Se oli vuosien miettimisen ja tuskallisen sisäisen kamppailuni tulos. Se päätös oli vaikea ja lähteminen todella vaikeaa sen takia olin yllättynyt itsestäni että pystyin siihen ja ensimmäisen kerran viiteen vuoteen sain tuntea vapauden ja hengittää.Nyt mieheni haluaa meidät takaisin on luvannut ettei enää kävisi käsiksi, osallistuisi siivoamiseen, olisi lasten kanssa ja olisi valmis aloittamaan ns.puhtaalta pöydältä. En tiedä mihin uskoa, tunteet käskisivät palata mutta järkii laittaa jarruja vastaan. Voiko ihminen muuttua kerralla täysin?En jaksa uskoa.Minullakin samoin kuin lapsillanikin on vain yksi kallisarvoinen elämä, en haluaisi tilanteeseen, että palaan ja parin viikon päästä kaikki on taas ennallaan ja taas joudun muuttamaan. Olen niin väsynyt ja ajatukseni ovat aika sekaisin. Lisäksi olen ammatiltani sairaanhoitaja ja haluaisin työskennellä alalla, mutta mieheni mielestä sairaanhoitajan ammatti on ala-arvoista työtä, jota vain luuserit tekevät. Joten mieheni määrää mitä työtä ja missä saan tehdä, en tiedä muuttuisiko sekään. Voisiko joku auttaa ja kertoa voiko väkivaltainen mies muuttua vai onko hänen sanansa vain puhetta jolla saisi meidät takaisin ja taas kaikki palaisi ennalleen? Mitä uskoa? Kiitos vastauksista! 😯🗯️