hmetku kirjoitti 31.05.2005 klo 18:27:

Voisitteko ottaa kantaa:

..

Mitä sinä suosittelisit? Tekisi mieli kertoa kaikista näistä pohdinnoistani hänelle, mutta sekin tuntuu julmalta.

Suosittelisin? Huh.

Jotkut pääsevät irti, monet eivät. En tiedä, onko mitään mahdollisuutta etukäteen ratkaista, kumpiin tietty henkilö kuuluu. Ehkei kumpaankaan, ehkä se riippuu monista elämänkäänteistä.

Luulen, että päihteistä on helpompi pysyä erossa, jos ympärillä on ihmisiä, jotka arvostavat. Luottamuksesi voi olla tärkeää. Mutta ei lähimmäisiä pidä ongelmista syyllistää.

Mies on valinnut avoimen rehellisyyden. Ehkä siihen voi vastata samalla mitalla. Julmaa tai ei.

Uuden ihmisen kanssa ottaa aina riskin. Ehkä ongelmaisen kanssa riski on suurempi. Millaisia riskejä olet valmis ottamaan? Entä, jos tulee ongelmia, oletko halukas antamaan uuden mahdollisuuden (toisen, kolmannen, ..) vai onko kaikki kerrasta poikki?

Minä yritän suhtautua uusiin ihmisiin luottavaisesti. Mutta, jos jokin alkaa epäilyttää, tulen hyvinkin varovaiseksi.

Kiinnostava kysymys. Lieneekö näistä hapuiluista Sinulle mitään apua. Kerro, miten asia etenee, jos se Sinusta suinkin tuntuu sopivalta.

Hyvää jatkoa!

Urpo

Hei Hmetku!

Olen itse naimisissa miehen kanssa jolla on aivan vastaava tausta. Itse olen taustaltani ns.kiltti perhetyttö. Vaikeuksia on ollut, paljonkin, mutta yhdessä ollaan yhä. Minä lähdin suhteeseen enemmän tai vähemmän tietoisena riskeistä. Mieheni kertoi minulle myös avoimesti menneisyydestään heti alkuun.

Mitä sinulle sanoisin? Itse arvostan toisessa ihmisessä nimenomaan henkistä kasvua, tapahtui se tasolla millä hyvänsä. Se että ihminen on kyennyt vaihtamaan elämänsä suuntaa on ollut valtava projekti, ja se vaatii vahvaa päätä. Sillä taustalla selviytymisprosentti ei ole iso. Tapaamasi mies on varmasti käynyt läpi ja nähnyt sellaisia asioita joita toivoisi ettei kenenkään tarvitsisi. Luultavasti ympäriltä on kuollut ihmisiä paljonkin väkivaltaan ja huumeisiin. Joskus ulkopuoliselle tällainen ihminen näyttäytyy heikkona yksilönä vaikka hän oikeastaan on todellinen selviytyjä.

Minusta teidän kohdalla alku vaikuttaa hyvältä. Ensinnäkin, mies on kertonut avoimesti itsestään. Toiseksi erittäin positiivista on se että hän käy tukiryhmässä ja terapiassa. Se on vahva viesti siitä että hän on sitoutunut muutokseen. Velkojen maksaminen kertoo siitä että hän on ottanut vastuun itsestään ja tekemisistään🙂👍. Kukaan ei koskaan voi mennä ennustamaan repsahtaako hän vai ei. Tavallisesti repsahdukset kuuluvat osana ns.paranemisprosessiin. Jos on hyvä tukiverkko, voi vaikka selvitä ilmankin, luulen. Silloin kun on vaikeuksien ilmaantuessa joku, jonka puoleen kääntyä.

Parasta kai olisi että tutustuisitte ensin kunnolla toisiinne. Ja ota reilusti kaikki ajatuksesi puheeksi ensimetreillä (hienotunteisesti toki). Jos olette oikeasti kiinnostuneita toisistanne, on teillä aikaa odotella ja antaa aikaa luottamuksen kehittymiselle.

Jos miehen kertomus itsestään ja nykytilanteesta pitää paikkansa, en usko että sinun tarvitsee pelätä mitään mökin ryöstöjä tmv. Silloin kun kriminaalipiireistä lähtee, se on vähän niin kuin joko tai -juttu. Siinä joutuu kyllä katkaisemaan melkein kaikki siteet entiseen jos meinaa selviytyä. Repsahdusten vaara piilee juuri siinä, jos ei löydä uutta sosiaalista verkostoa ympärilleen. Yksin ei ole hyvä kellään. Mutta tämän miehen kohdalla kuulostaa ihan hyvältä.

Yksi asia on sitten se, mihin on hyvä henkisesti varautua etukäteen: kaikki eivät tule hyväksymään miehen menneisyyttä. On iso apu jos saat sukulaisesi "puolellesi". Mutta ihmisillä on aina pelkoja sellaista kohtaan, mitä he eivät tunne, tiedä taikka ymmärrä. Minä ajattelen että avoin tiedotuslinja lähipiirin suhteen on loppujen lopuksi paras, kaikkea ei tarvitse kertoa, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Kaikki eivät välttämättä kykene luottamaan/hyväksymään, mutta aika auttaa asiaa.

Toinen asia on oma suhtautumisesi miehen menneisyyteen. Mies voi kertoa sinulle asioita, jotka ovat vaikeata kuultavaa. Itse uskon kuitenkin elämässä anteeksiannon ja armon voimaan. Ja rakkauden. Sinullakin on lupa antaa anteeksi. Ja sinun hyväksyntäsi merkitsee hänelle varmasti paljon. Eihän anteeksianto tarkoita sitä että hyväksyisi ne pahat teot, mitä toinen on tehnyt, vaan että hyväksyy hänet itsensä ihmisenä huolimatta siitä, että hän on tehnyt väärin ja epäonnistunut.

Itselleni on myös ollut paljon apua mieheni lapsuudenkokemusten ja nykypäivän vaikeuksien syy-yhteyksien ymmärtämisestä. Useimmiten ne vaikeudet myöhemmässä elämässä alkavat siitä että lapsen oikeuksia rikotaan tavalla tai toisella.

Jos haluat jatkaa kanssani keskustelua aiheesta, kirjoitan mielelläni.
Hyvää jatkoa sinulle! t. Solina