Tervetuloa epävarmuuden laaksoon. Menetätkö mielestäsi paljon jos alat uskoa teidän suhteen onnistuvan. Mielestäni nyt pallo on sinulla. Ala toimia niin että uskot teihin sinuun ja mieheesi.Oot kokenut varmasti huonon tunteen, kun rakas oma puolisosi on sinua pettänyt, mutta jos miehesi haluaa jatkaa kanssasi niin ala luottamaan siihen.Jos miehesi vilpittömästi katuu tekoaa niin uskon, että hän haluaa olla kanssasi eikä tuon työtoverinsa.

Itselläni on kokemusta vastaavista asioista ja minulla oli halu ja tahto jatkaa silti mieheni kanssa ja mieheni haluaa kanssa samaa ainakin tällä hetkellä. Ja että epävarmuutta on varmasti niin kauan kun on eloa, mutta sen kanssa oppii elämään. Mikään ei ole niin varma kun epävarmuus. Jos miehesi on varustettuna jollakin lailla moralilla niin se ei uusi tekoaan. Eikä toistamiseen tarkoituksella satuta sinua. Sanonkin että varmasti luottamus alkaa palautaua ajallaan, näet itse sen pian mihin suuntaan suhteenne alkaa kääntyä. Sen sanon omasta kokemuksesta että antasin näitä pettämisasioita pois suhteestani jos vain voisin mutta kun muisti pelaa niin et voi vaan unohtaa.... joten näiden asioiden kanssa pitää tulla toimeen.Älä alennu kyttämiseen, sinä et ole sitä tehnyt vaan ala täyttää elämääsi kivoilla asioilla. Sinusta saattaa tuntua että mitähän tuo tuntematon nyt puhuu, mutta elämä on liian lyhyt hukata kontrolliin. Väkisin ei voi toista pitää ja rakastaa se keksii kyllä keinot miten olla siellä missä on parempi olla.

Hei 🙂🌻
Ketjun aloittaja kyseli luottamuksen palautumisesta pettämisen jälkeen.
Meillä miehen uskottomuudesta on nyt reilu pari vuotta aikaa ja sen paljastumisesta tasan kaksi vuotta.
Helppoa ei avioliiton jatkaminen ole ollut mutta kuitenkin luottamus on alkanut pikkuhiljaa palata.
Ehkä syitä siihen ovat mm. se, että huomasin heti miehestä, ettei asiat olleet kohdallaan, kun hänellä oli suhde meneillään. Luen häntä siis ihan kuin avointa kirjaa. Miehen kieltäminen ja minun leimaamiseni vainoharhaiseksi oli vain viivytystaistelua sille, ettei asia paljastuisi. Vaihetta kesti koko ulkopuolisen suhteen ajan.
Kyllähän se haavan sieluun aina tekee, kun tulee petetyksi rakastamansa ihmisen taholta mutta aika tekee tehtävänsä ja haava arpeutuu.
Sekin ehkä helpotti oloani, että mies katui aidosti ja pelkäsi sitäkin, että jätän hänet. Asia oli hänelle niin vaikea, ettei hän voinut käydä töissäkään, vaan joutui parin kuukauden sairaslomalle.
Olemme sopineet nyt selkeät pelisäännöt suhteessamme: täytyy avoimesti kertoa mikäli ei halua jatkaa avioliittoa. Sen jälkeen on vapaa valitsemaan uuden kumppanin. Rakastumisille ei voi mitään mutta järkeä on kuunneltava myös silloin. Ketään ei voi omistaa.
Miehen uskottomuuden taustalla oli hänen oma henkilökohtainen kriisinsä. Suhteestamme hän ei ole löytänyt perusteita tekemisilleen. Eikä hän rakastunut tuohon toiseen naiseen: enemmälti tunsi yhteenkuuluvuutta, koska heillä sama ammatti. Nainen halusi enemmän, myös seksiä, joka ei kuitenkaan onnistunut.
Nyt alan olla sinut tapahtuneen kanssa mutta helpolla se ei ole näin käynyt. Olen käynyt ihan maassa mutta ponnistanut sieltä ylös.
Näin toivon sinunkin selviävän tilanteestasi. Paljon asia on riippuvainen myös siitä, minkä kannan miehesi ottaa pettämiseensä: syyttääkö hän sinua tai suhteenne tilaa siitä???
Silloin, kun mies itse ottaa täyden vastuun teoistaan, on myös kumppanin toipumiseen täydet mahdollisuudet olemassa.
Ainahan uskottomuudesta arpi jää mutta sen kanssa on vain yritettävä tulla toimeen 🌻🙂🌻

Kiitos teille vastauksistanne! Tiedän, että parisuhteemme oli pahasti solmussa ja olosuhteet oli "otolliset" salasuhteelle. Mielestäni "aallokkoliikettä pettämisen jälkeen"-otsikoitu viestiketju kuvasi hyvin omia tuntemuksiani...
Tiedän, että minunkin täytyy ryhdistäytyä ja saada ajatuksille uusi suunta ja siihen pystyinkin. Ja pystyn. En vii sillekkään mitään että hetkittäin tulee ahdistus/pelko/luottanuspula puolisoa kohtaan, huomaan sen johtuvan siitä että kolmaspyörä on palannut takaisin työyhteisöön.
Toipuminen ei ole helppoa ja tiedän, että se vie pitkän aikaa...välillä on vaan itse todella väsynyt siihen ettei vaan pysty jatkamaan/unohtamaan tapahtunutta, koska ei todellakaan sitä halua miettiä tai vatvoa..
Kai se on jotain utsesuojelu vaistoakin (?), ettei ihan täysillä heti alkuun pystykkään luottamaan...
Zemppiä myös muille samaisen asian kanssa painiville!🌻🙂🌻

Samaa pohdin minäkin. Inhottavaa olla epäileväinen joka ikisestä asiasta. Mustasukkaisuus ja epäluottamus ovat nostaneet päätään tasaisin väliajoin. Aivot komentavat hillitsemään omaa käytöstä mutta välillä tunteet vievät vaan mukanaan. Toisaalta pelkään että ajan mieheni pois tällä käytöksellä, toisaalta ärsyttää koska hän minut omalla käytöksellään on tällaiseksi saanut. Miehen arki on normaalia, hän ei tekonsa kanssa paini mutta minä sen sijaan kyseenalaistan lähes koko ajan. En toki ääneen aina mutta mielessäni. Raskasta.
Eilen mietin miten paljon oikeastaan on edes onnellisia pareja joista kumpikaan ei petä koskaan,kun täälläkin kun pelkästään on petettyjä vaikka kuinka paljon. Mikä ihmisissä on vialla, eletään vain hurmaa ja omaa egoa ajatellen,ei osata ajatella toista vai ei vaan välitetä? Surullista.
Niin että milloin luottamus palaa? Itseni tuntien veikkaan ettei koskaan. Kyse lie siitä,oppiiko elämään tällä tavoin.

Voiko todellakaan koskaan enää luottaa? Hirveä tarve minullakin olisi kytätä ja vakoilla. Samalla häpeän itseäni näiden tunteiden vuoksi. Eihän toista kuitenkaan voi estää, jos hän jotain haluaa tehdä. Ei siinä auta estelyt tai minkäänlaiset kyttäämiset. Päinvastoin, ne vain pahentavat tilannetta ja ovat osoitus toiselle, että kannattaakin hakea muita suhteita, kun nykyinen on yhtä vahtaamista. Siksi en näytä tätä mieltäni kalvavaa tunnetta, vaan salaan sen. Niin koko tämä pettäminen on vain minun oman pääni sisällä oleva ongelma. Parisuhteessa on teeskenneltävä, että kaikki on siltä osin unohdettu ja hyvin.

Vaikka luottaisinkin, että koettu pettämissuhde on päätöksessä, en kuitenkaan luota, etteikö taas jotain uutta tulisi tilalle. Tälle epäilylle minulla ei ole minkäänlaista näyttöä tai perustetta. Epäluuloni perustuu pelkästään siihen, että luottamus on mennyt. Epäilen, jos mies ei vastaa puhelimeen. Epäilen, kenen kanssa hän käy päivällä lounaalla. Epäilen, jos hän lähtee illalla harrastamaan. Samalla ymmärrän, että tällainen on aivan sairasta ja syö nimenomaan minua itseäni. En koskaan lausu ääneen näitä epäilyjäni. Hiljaa tämä epäily syö siten myös suhdettamme. Olen koko ajan tyytymätön ja mietin tällaisen suhteen arvoa.

Ja mitä mies tekee? Vaikuttaisi olevan aivan rehellinen, on aina siellä missä on sanonutkin olevansa. Vakuuttaa tykkäävänsä minusta ja minun olevan hänelle tärkeä. Suunnittelee tulevaisuuttamme. Ja tällaisia asioita kuunnellessani olen aina yhtä ällistynyt: miten hän voi sanoa minulle noin, minulle, jota hän petti.😟

Emma, ihan täysin identtiset ajatukset minullakin. Hankalaksi tilanteeni tekee myös se,ettei meillä ollut mitään ongelmia. Oli puhetta, hellyyttä, seksiä. ..Siksi en voi ymmärtää. Olisi helpompaa jos voisin korjata jotain,mutta mieskin sanoo,ettei ollut mitään vikana; tuli tarjous/tilaisuus ja hän tarttui siihen. En voi käsittää miten löyhässä voi ihmisen arvostus parisuhdetta kohtaan olla. ☹️