Voiko jatkaa yhdessä, jos mies pettää edelleen?
Olen saanut paljon lohtua lukiessani viestiketjuja pettämisestä. On ollut helpottavaa huomata, että tunnemyrskyt ja kysymykset, jotka ovat mielessä pyörineet ovat samoja muillakin, surullista kyllä mutta meitä on paljon. Minun alamäkeni alkoi kolme vuotta sitten kun mies tunnusti pettäneensä ”ystävän” kanssa. Pian sen jälkeen paljastui toinen ”ystävä”. Jälkeenpäin olen tajunnut, että mieshän oli jossain vaiheessa todella rakastunut tuohon naiseen. Näitä naisia on reilun kymmenen vuoden aikana ollut ainakin neljä. Puheluita työpäivän aikana, tapaamisia lounaan tai päiväkahvin merkeissä, muutama matkakin, viikonloppuisin tekstiviestejä.
Olen yrittänyt puhua, kysyä ja käynyt läpi mennyttä aikaa pohtien, miksi näin on käynyt ja milloin näitä uusia ystäviä on ilmaantunut kuvioihin. Toissa talvena kävin terapiassa ja mieskin suostui mukaan muutaman kerran. Kaikki päättyi siihen, kun terapeutti kysyi häneltä suoraan oletko pettänyt vaimoasi. Vaikka kerran tunnustikin minulle pettämisensä, mies on sen jälkeen aina kieltänyt sen. Mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärää ja vika on minun pääni sisällä, kun palaan aina näihin asioihin. Luulen, että kieltämällä hän antaa itselleen luvan jatkaa samaa touhua edelleen. Pahimpana aikana ilo katosi elämästä ja elin päivä kerrallaan, tulevaisuutta oli mahdoton suunnitella. Elimme molemmat varpaisillaan, kun yritin keskustella ja saada selville miksi ja mitä nyt on menossa seurasi mykkäkoulu tai riita. Olen huutanut ja raivonnut ja se on katkaissut keskusteluyhteyden välillä kokonaan. Olimme molemmat ahdistuneita ja molemmat harkitsivat pois muuttamista.
Erostakin on puhuttu ja kumpikin on tahoillaan sitäkin pohtinut, minä siltä kannalta, että pilaanko elämäni ja tulevaisuuteni tässä liitossa. Meillä on yli 30 vuoden avioliitto takana, lapset aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, lapsenlapsia pian kaksi. Pitkä yhteinen elämä, lapset ja yhteiset muistot ovat niin vahva side, että yhdessä on haluttu jatkaa kaikesta huolimatta.
Viime kesänä mies alkoi uudelleen pitää yhteyttä vanhaan ystäväänsä, ystävyys oli pitkään katkolla, koska tämä nainen paljasti minulle ensimmäisenä miehen naissuhteita. Ensin eroottisia tekstiviestejä, lounastapaamisia ja nyt kerran, pari kuussa järjestävät yhdessä tapaamisia naisen luona päivisin. Kaiken tämän mies luulee tekevänsä minulta salaa, mutta aikanaan opettelin selvittämään hänen tekemisiään ja menemisiään, kun oli pakko saada selville, missä mennään oikeasti. Mieheni on jossain määrin narsisti, naisilta saatu ihailu kohottaa itsetuntoa.
Meillä on päällisin puolin kaikki hyvin. Meillä on yhteistä tekemistä, yhteinen harrastus, läheisyyttä ja seksiä. Lasten muutettua pois kotoa, suunnitellaan elämää eteenpäin kahdestaan. Mies on vakuuttanut haluavansa elää kanssani, hän on suunnitellut elämäämme eteenpäin vaikka minä olen ollut alamaissa ja jaksanut eteenpäin päivä kerrallaan. Viime kesästä alkaen minäkin olen jo pystynyt suunnittelemaan tulevaisuutta, meillä on hyvä olla yhdessä ja elää yhteistä arkea.
Tunnen päässeeni pahimman yli, vaikka tämä vanhan ”ystävyyden” uudelleen herääminen on ottanut koville. Olen yrittänyt selittää miehelle, miten tuo ystävyys minua satuttaa ja ahdistaa ja pyytänyt ettei hän enää pitäisi naiseen yhteyttä. Hän sanoo vain muutaman kerran soitelleensa, ei myönnä tavanneensa vaikka tiedän varmasti että yhteisiä seksihetkiä on syksyn aikana ollut ja niitä suunnitellaan edelleen. Olenkin miettinyt, pystyisinkö elämään niin, että mies pitää ”minulta salaa” rakastajatarta. Ero olisi ratkaisu siihen, että eronnutta naista ei voisi pettää, mutta se veisi myös kaiken hyvän mitä meillä yhdessä on.
No sinä tunnut tietävän itse vastauksen kysymykseesi omalta kohdaltasi. Tiedostat selvästi, ettei pettämiset lopu.
Vain sinä tiedät haluatko jatkaa tuollaisessa suhteessa. Minä en suostuisi, en missään nimessä. Jos hyväksyt suhteet niin olkaa yhdessä, jos et, eroa. Minusta tuollainen järjestely ei ole hyväksi kenellekään. Itse sanoisin että joko ne muut tai minä. En suostuisi olemaan mikään kakkosvaihtoehto jonka luo aina palataan kun halutaan taas pysyvyyttä..
En kyllä suostuisi moiseen järjestelyyn ikimaailmassa. Pettäminen selvästi sattuu sinuun, jaksaisitko moista tuskaa jatkuvasti? Koskaan et voi myöskään tietää josko miehesi rakastuisi oikeasti rakastajattareensa ja ero koittaisi silti. Mies antaisi osan siitä hellyydestä ja rakkaudesta jatkuvasti toisille, jotka kuuluisi sinulle. Jaksaisiko mies myös tulevaisuudessa tarjota hellyyttä myös sinulle?
Itse kuitenkin tiedät mikä ratkaisu sinulle sopii parhaiten. Hyvä että olet tiedostanut että pettäminen tuskin loppuu. Oletko kysynyt mieheltäsi että mitä hän olisi mieltä avoimesta suhteesta? Tai miettinyt sitä itse? Mielestäni olisi pelkästään oikeus ja kohtuus että myös sinä saisit tuntea samanlaista ihastusta mahanpohjassa ja itsetunnon nousua mitä hän jatkuvasti saa. Todennäköisesti miehelläsi on vahva luotto siihen että sinä annat jatkuvasti anteeksi ja lopulta ummistat silmäsi hänen tekemisiltään. Ja toisaalta myös luotto siihen että tyydyt siihen hellyysmäärään mitä häneltä sinulle jää etkä lähde sitä muualta hakemaan.
Näkyyhän se tekstistäsi, että tuo suhteenne tuottaa sinulle paljon pahaa oloa ja ehkä ahdistustakin. Olet todella joustava ihminen! Liiankinko?
Ei taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, jatkaa suhteessa tai erota. Ellei sitten halua roikkua välihirressä.
Molemmissa tapauksissa tietysti itse kantaa vastuun seurauksista. Olen sitä mieltä, että itseään kannattaa ajatella ja rakastaa. Ehkä pettäjäkin ajattelee rakastavansa itseään, kun hakee huomiota ja läheisyyttä jne. muualta. Tämä on vain kaksitahoinen asia...
Sanot suhteessanne olevan myös paljon hyvää ja näyttäähän siinä olevan tärkeitä palikoita, kuten läheisyys. Itse kyseenalaistan kyllä rakkauden, jos toinen pettää. Vai onko se niin, että rakkautta voi silloin olla, mutta kunnioitusta puuttuu? Ja onko kunnioitus ja arvostus osa rakkautta? Toiselle pahan mielen tuottaminen ei minusta kuitenkaan ole rakkautta. Tiedän kuitenkin, että ihmisellä voi olla syviä rakkaudellisia tuntemuksia kahta ihmistä kohtaan yhtaikaa. On sitten oma asiansa, mitä seurauksia pettämisellä on. En usko, että parisuhde voi olla tasapainoinen, jos toinen pettää. Ja sitten, jos ollaan sovittu, että voidaan vierailla muilla pelloilla, ei kyse ole enää pettämisestä. Silloin kumpikaan ei ehkä halua kovin sitoutua toisiinsa.
Parisuhteissa on kai ylipäätään aina hyviä ja huonoja asioita. Tärkeää lienee, että ne oleelliset asiat ovat kunnossa. Itse sitten päättää, mitä asioita voi katsella sormien läpi ja mitä ei. Itselleni pettäminen romuttaisi liiton tai ainakin sen jatkuminen viimeistään.