Viimeisillään raskaana ja ero tulossa
Hei,
Mulla on tosi paha tilanne ja ajattelin jos tänne kirjoittaminen helpottaisi.
Odotan esikoistamme syntyväksi maaliskuussa. Raskaaksi tulemista edelsi pitkään jatkunut raskauden yrittäminen, meni melkein 2 vuotta että tärppäsi. Tuona aikana ehdin jo aloittaa ja kokeilla vähän aikaa masennuslääkitystä ja ajatukseni olivat välillä tosi synkkiä.
Olimme tietenkin onnesta sekaisin kun kaksi viivaa vihdoin ilmestyi tikkuun. Mutta siitä se parisuhteen alamäki alkoi. Mies lupasi ensin omasta aloitteestaan lopettaa juomisen kokonaan raskauden ajaksi, minä en sitä pyytänyt. No ei lopettanut. Nyttemmin mies on alkanut pettämään kaikki lupauksensa mitä on minulle antanut, useimmiten syynä on ollut miehen krapula. Juo siis itsensä humalaan kerran kuukaudessa, muulloin iltaisin yhden tai pari olutta.
Ei myöskään enää halua seksiä kuin ehkä kerran kahteen viikkoon, siitä asti kun vatsani alkoi kasvamaan. Tätä ennen seksiä oli päivittäin. Yksi ilta hän totesi minulle että raskausarpeni eivät ole kauniita, josta loukkaannuin ja hän kuittasi sen pyytämällä anteeksi ja sanoi että ’kelpaan’ hänelle yhä. Tuo sattui oikeasti. Muutenkin koko mies on jotenkin muuttunut ilkeäksi ja laukoo kamalia kommentteja vartalostani muka vitsillä. Kun kysyn johtuuko hänen haluttomuus raskaudesta, hän kieltää koko asian eli ei ainakaan myönnä sitä. Ei kuulemma tiedä mistä johtuu.
Nyt olen alkanut uskomaan, että meille tulee ero ennen pitkää viimeistään lapsen synnyttyä. Mietin vaan, olisiko helpompi erota jo nyt ja asua lapsen kanssa kahden, vai yritämmekö vielä.
Olen toivottomasti yhä rakastunut mieheeni, ja muistan millainen hän oli kun tapasimme. Eron ajatteleminen särkee sydämeni palasiksi. Itken usein asian takia nykyään, mies tulee joskus lohduttamaan ja joskus ei, yhä sanoo iltaisin minulle raskastavansa minua. Haluaisin häneltä joskus jotain tekoja sen todistamiseksi, ei vain sanoja. Olenko hänelle vain täysin itsestäänselvyys?
Sietämätön ahdistus päällä nytkin, olen itkenyt siitä asti kun tulin kotiin äidiltäni, eli pari tuntia. Mies yritti ensin kysyä olenko vihainen, mutta olen niin rikki etten jaksanut sanoa mitään vaan tulin sänkyyn vollottamaan. Meidän piti mennä tänään päivällä pilkille kun tulen äidiltäni mutta hänestä ei aamulla kuulunut kun laitoin viestiä, eli nukkui krapulaansa pois. Tulin sitten vasta illalla. Mitä ihmettä teen? Olenko täysin sekaisin?
Olisi kiva kuulla tarinoita kohtalotovereilta, tai vaan neuvoja yms miten päästä eteenpäin.
Olen usein pyytänyt miestä neuvolaan juttelemaan asiasta, mutta ei töiltään ole ehtinyt. Itse avaudun siellä näistä asioista ja se vähän helpottaa. Lähete psykologille on laitettu neuvolassa.
Anteeksi sekava viestini, ei ajatuksetkaan ole kovin selkeitä nyt.
Hei Hajalla94,
Meillä on muuten sama tarina lasketusta ajasta lähtien, paitsi olen jo eronnut miehen pettämisen ja väkivaltaisen käytöksen vuoksi. Niin se elämä heittelee. Ei nyt ehkä heti kuulosta siltä, että sinun kannattaisi pakata kamat ja lähteä, jos luulet, että mies ei vahingoita sinua tai lasta. Mies voi auttaa lapsen hoidossa, kun huomaa yhtäkkiä, että hänestä on tullut isä. MUTTA. Miehesi ei tuosta muutu ja kehottaisin hiljaa alkaa valmistelemaan eroa. Itse tein virheen ja katsoin liian pitkään, uskoin muutokseen ja nyt olen katkera. Mieti. Pystyisitkö ikinä, missään stressitilanteessa, missään kriisissä käyttäytymään miestäsi kohtaan noin? Luulen, että vastaat että et. Ei mitään noin kamalaa käytöstä voi selittää millään eikä taikoa pois. Se tulee takaisin seuraavan "kriisin" yhteydessä. Trust me.
Kuulostaa myös vähän siltä, että miehesi valitettavasti pettää sinua. Näin se vaan on. Tsemppiä sinulle!
Hei
Raskaus tekee vielä herkemmäksi reagoimaan tunnepuolen asioihin, mutta ei mies kyllä mitenkään helpota oloasi.
Ilmeisesti alkoholinkäyttö on ollut koko ajan aika runsasta. Siihen ei pysty vaikuttamaan kuin itse, toisen sanomiset ei siihen auta.
Ei miehelläsi välttämättä ulkopuolisia suhteita ole. Tosiasia on, että jotkut eivät koe seksuaalista halua raskaana olevaan. Tai sitten koko raskaus ja tuleva elämänmuutos lapsen myötä mietityttää, pelottaa, ehkä ahdistaakin miestä. Niinhän se voi mietityttää ja pelottaa myös tulevaa äitiä, niin odotettu kuin lapsi onkin.
Mutta eihän nämä mahdolliset tuntemukset silti oikeuta kohtelemaan sinua miten vaan.
Älä toteuta nyt eroa.Et jaksaisi sitäkään nyt, varsinkin kun synnytyskin on jo näin lähellä. Kun vauva syntyy, siinä on yllinkyllin työtä. Syöttämistä, valvomista ja pyykin pesua ja muut askareet siinä lisäksi.
Puhu rohkeasti ja oletkin jo, neuvolassa, mikäli tilanne jatkuu synnytyksen jälkeen yhtä vaikeana. Itkuisena ei vauvan hoitaminen kovin kauan onnistu, sinulta loppuu voimavarat ja onkohan mies valmis tarttumaan hoitovuoroon.
Ihannetilanne olisi, jos pääsisi nyt jo keskustelemaan miehen kanssa, missä nyt oikein mennään ja kertomaan, mikä tuntuu pahalta. Ei se oikein auta, jos sanoo että tykkää, mutta toisena hetkenä kuitenkin sanoo ilkeästi tai toimii välinpitämättömästi. Siinä on uskottavuus mennyt.
Pidä huolta itsestäsi. Äitiys on asia jota ei oikeastaan osaa pukea sanoiksikaan. Sen ymmärrät sitten kun vauva on siinä käsilläsi.
Vasta silloin oikeastaan näet, miten miehen ja sinun suhde alkaa sujua. Miten mies muuttuu ja muuttuuko kenties parempaan päin vai mennäänkö ihan vikasuuntaan.