Siitä on viikko, kun mentiin ambulanssilla!!! Miten sen voisi unohtaa?!
Tuntuu kuin eilen…
Aina se yllättää, kuin salama kirkkalta taivaalta!!!
Pikkuhiljaa se siirtyy taka-alalle ja sitten TAAS!!!☹️

”mörkönä” tuolla takaraivossa, siellä se on ja pysyy, eikä se sieltä mihinkään katoa.
On vain elettevä päivä kerrallaan, eikä murehdittava huomista, niin ne sanovat, hyvää tarkoittavat ystävät ja lähimmäiset!! MUTTEI ne tiedä mitä tää on!!!😠

Pitäis lähtee kaupungille asioille ja tavata ystävä….entäpä jos se kohtaus tulee siellä! ENTÄPÄ JOS, lause joka tuolla takaraivossani meinaa kapeuttaa elämääni ja varsinkin lähtemistäni!😑❓

Aina sitä vaan miettii, että onko ja tuleeko apua niin nopeasti kuin on tarvis?!Varsinkin jos ei oleskele aivan taajamassa.
Tähän asti on selvitty, mutta ENTÄS JOS……. 😑❓

Vastaan puhelimeen…ystävä soittaa ja lupaan tulla.*huoks*