Olin viisi vuotta naimisissa väkivaltaisen, luonnehäiriöisen miehen kanssa. Oli hyviäkin hetkiä,liitosta on kaksi ihanaa lasta. Kaikki päättyi siihen pahimpaan eli pahoinpitelyyn.josta syystä jouduin lapseni (4v.) kanssa sairalaan. Tästä eteenpäin seurasi turvakotia 8viikkoa, kriisiapua, tukihenkilöitä, lastensuojelu, poliisit ja paljon muita yhteityötahoja joita me uhreina saimme. Hain eroa ja lähestymiskieltoa. Tein rikosilmoitukset ja oikeusprosessit lähtivät käyntiin. Jouduin jättämään entisen kotini ja kaiken maallisen. Henki kuitenkin säilyi. Aloitin terapian, samoin tyttäreni. Tapahtuneesta on vuosi ja meidät tuomittiin hiljattain avioeroon. Myös pahoinpitely- oikeudenkäynti on vihdoin tulossa. Nyt vasta uskallan hengittää ja elää. Olin niin alistunut etten tajunnut missä mentiin. Haluan vaan sanoa että rohkeutta ja voimia teille kaikille naisille jotka elätte samassa tilanteessa. Yksin ei tarvitse jäädä.🙂🌻
HEIPPA CARROT 🙂🌻
En voi muuta kun ONNITELLA SINUN UUDEN ELÄMÄN SAAVUTTAMISTA JA SINULLA ON TODELLA HYVÄT EVÄÄT UUTTEEN ALKUUN
🙂🌻🙂🌻🙂🌻
Kyllä sinä ja lapset vajositte syvään lokaan kunnes oli omasi ja lapsesi hengenlähdöt olivat lähellä siinä sinun aikuisen terveen järjellä sait elämäsi kipinävoimat lähtö tai alkuspurtin ylös päin . 🙂👍
Sinua voisi kutsua VOIMANAISTA koska moni ei kykene tekemään tuollaisia ratkaisuja ja pienten lasten äitinä sinä kipinöit ja kapinoit itseesi kanssa kunnes oli pakko saada jotain ratkaisua sinun ja lastesi elämään koska elämäsi yhdessä pirullisen epävakaan ihmisen kanssa olisi ollut vaarallista ja arvamatonta.
ONNEA ONNEA mitä voisi paremmin ilmaista.🙂🌻🙂🌻🙂🌻🙂🌻🙂🌻