Haluaisin nyt kirjoittaa tänne, kun ihmettelen isäni käytöstä. Mitämieltä te olette? Tässä lyhyesti:
Asiat alkoivat pari vuotta sitten, kun äitini sairastui syöpään. Hän oli masentunut ja poissa oleva ja kiukkuinen, ymmärrettävästi. Heillä ei enää vuosiin ollut mennyt kovin hyvin, mutta nukkuivat kuitenkin samassa huoneessa. Hän olisi kaikesta huolimatta tarvinnut silloin puolisoaan! Mutta tämä ei edes leikkauksen jälkeen käynyt katsomassa, eikä ollut kotona kun hän tuli sairaalasta kotiin!! Minä ja veljeni pidimme äitimme pystyssä. pian selvisi että isällä oli suhde 18v n uorempaan naiseen, ollut jo kauan, ja kun pakka alkoi purkaantua, oli suhteita ollut ennenkin… Minä ja veljeni tietysti suutuimme silmittömästi ja olimme sitä mieltä että se oli ehdottomasti väärin. Tämä nainen oli äitini parhaan ystävän tytär… Otin yhteyttä suoraan häneen ja annoin kuulua!
Tämän jälkeen isäni ei ole pitänyt minuun mitään yhteyttä. Myöhemmin otti eron äidistäni. Olen kuitenkin yrittänyt unohtaa ja olla ajattelematta isän ja tänän nuoren naisen seksisuhdetta, josta sain joskus kuulla vähän liiankin tarkkoja kuvailuja… hyi hitto! Siitä huolimatta olen soitellut, pitänyt yhteyttä ja känyt. Pyytänyt myös käymään luonani. Syystä että hän on kuitenkin ainoa isäni. Ja raamatussakin sanotaan että anteeksianna myös niille, jotka ovat meitä vatstaan rikkoneet.
Noh.. eipä ole miestä näkynyt. Kuukausi sitten oli ensimmäisen lapseni ristiäiset ja kutsuin hänet sinne. Sanoi että ei voi unohtaa MINUN tekojani!!??!! Tarkoitti ilmeisesti minun silmitöntä suuttumista tähän naiseensa. ja ei pysty tulemaan (tyypillinen marttyyri heittäytyminen, jonka isäni kyllä osaa. todella…) No sanoin vaan (vastahakoisesti) että tule sitten joskus muuten kahville. Keskustelu jäi siihen.
Nyt vanhin veljeni, joka on pitäytynyt kokoajan sivussa äitinsä puolustamisessa ja kaikessa muussakin, pyytää minun osallistumaan isäni 50 vuotis juhlaan, jonne tulee myös tämä nuori nainen. Asia olisi ok jos isä olisi lapsen lastaan muistanut, mutta kun ei, niin hänen juhliinsa meneninen ei voisi enää enempää oksettaa!!!
Kertokaa nyt hyvät ihmiset olenko itse paholaisen perikuva jos jätän isäni kokonaan ulos minun, pitkäaikaisen mieheni ja lapseni elämästä? Hänen ailahtelunsa ja toisten syyttely saa minut pian hulluksi. En halua että lapseni mieli altistuu moiselle narsistisuudelle.
Toiset vain eivät koskaan aikuistu, tämä kertomus sen hyvinkin näyttää. Sääli kaikkia teitä kohtaan ☹️
Sinullahan on aivan ehdottoman oma päätäntävalta, mitä haluat tehdä ja teet esim. noiden juhlien suhteen. Ei toisella ihmisellä, oli se sitten kuinka läheinen sukulainen tai muuten läheinen, tahansa, ole millään tavalla oikeutta talloa muita ihmisiä alleen tai käyttäytyä inhottavasti muita kohtaan. Moista ei tarvitse, eikä minusta edes pidä hyväksyä. Kyllä kustakin teosta on aina seuraukset näkyvissä ja kyllä se on minusta ihan meidän kunkin velvollisuuskin näyttää toiselle ihmiselle ne rajat, mikä sopii, mikä ei.
Joillekin ihmisille eivät toisten rajat sovi millään, silloin ei auta muu, kuin pitää ne 🙂
En ihmettele lainkaan jos sinua noihin juhliin meneminen oksettaa.
Tuli vain mieleeni, että voitko mennä juhliin veljesi vuoksi ja muiden sukulaisten, että lapsesi ja miehesi tutustuu sukuun. Luulenpa että suvussa on muunkinlaisia ihmisiä kuin isäsi.