Viestini aihe liittyy lainoihin ja niiden takaisin maksamiseen. Kultaisella 90-luvulla ihmiset saivat helposti lainarahaa pankista ja liki kuka tahansa kelpasi takaajaksi lainalle. Hölmöyksissäni menin itsekin laittamaan nimeni useampaankin lainaan enkä missään vaiheessa ajatellut joutuvani maksamaan ne!☹️
Meillä on perheessä ollut työttömyyttä ja äitiyslomia joten emme ole joutuneet takausvelkoja ulosottoon maksamaan. Toisin on nyt. Olemme mieheni kanssa molemmat töissä ja nyt maksamme yli 200 euroa kuukaudessa TOISTEN velkoja. On se niin väärin. Kaiken järkyttävintä oli heinäkuun maksu, kun ulosottoon meni KAIKKI (700 euroa) kesälomarahatkin. Itkuhan siinä pääsi ja on päässyt monta kertaa vielä sen jälkeenkin.😭
Mielestäni on hirvittävän epäoikeudenmukaista, että velalliset voivat jättää lainansa takaajien maksettavaksi. EI siinä paljon ajatella miten takaajat siitä maksamisesta selviävät eikä sitä, että varmasti jokaisella on OMILLE rahoilleen käyttöä!🤔
On epäoikeudenmukaista, että minun rahani viedään ulosottoon mutta alkuperäiset velalliset pääsevät ilman seuraamuksia. Minun lapseni tarvitsisivat uusia vaatteita ja kaikkea tarpeellista, mutta minun rahani menvät muiden velkojen maksuun. Tässä asiassa saisivat pankitkin kantaa vastuunsa, kun ovat lainoja myöntäneet vaikka takaajia ja lainanottajia on useissa lainoissa mukana. Onko siinä enää mitään realistista mahdollisuutta takaisinmaksuun??😐
Tällainen touhu tekee ihmisen melko lailla katkeraksi eikä helpotusta ole näkyvissä. Ulosottovelat säilyy säilyy säilyy…ja korko vaan kasvaa. Lasten kasvaessa he putoavat pois suojaosuutta laskiessa joten maksettava summa vain kasvaa vuosien mytöä…onko se oikein??? Olen vain halunnut auttaa läheisiä ja siitä auttamisenhalusta maksan nyt!😭
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Eihän se juuri lohduta, mutta olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.
En itse ole samassa tilanteessa, mutta ymmärtääkseni oikeusavun kautta voisitte löytää keinon velkoa alkuperäisiä velallisia. Takaajalla kun on ymmärtääkseni oikeus saada rahansa takaisin velalliselta..
En ole asiasta täysin varma, mutta näin olen ymmärtänyt.
juu, liippaa läheltä teidän tilanne. Takasin aikoinaan kaverille lainan jonka jätti sitten maksamatta. Elettiin vielä sitä aikaa kun takaajalle ensimmäinen tieto päävelallisen maksamattajättämisestä tuli haastemiehen muodossa... No meitä oli 2 takaajaa ja kun vielä olsi voinut nimensä pelastaa niin eihän opiskelijalla siihen mitään mahdollisuutta ollut joten nimi paloi. Nyt vuosia kestänyt lainan maksu on loppunut ja minulla ja toisella takaajalla on mahdollisuus nostaa yhteiskanne alkuperäistä lainanottajaa vastaan ja saada oikeusteitse ulosottooikeus maksamillemme rahoille+korot. Asia on alkumetreillä mutta sen tiedän että velka pitää olla suorittettu kokonaisuudessan velkojalle ennenkuin voi lähteä oikeusteitse peräämään. Ja ilman oik.päätöstähän yksityishenkilöllä ei ole perintä oikeutta... sitten oik.jälkeen ulosottomies hoitaa perintää. Jos velallinen edelleen varaton niin sitä täytyy itsenäisesti muistaa laittaa uudestaan 10 vuoden sisään asia vireille. Itse laskin että jos en aikaisemmin saa niin eläkkeestä sitten eli uusin käsittelyn 3 kertaa... Ai niin, muistakaa säilyttää kaikki kuitit mitä maksatte. Itse en ollut ymmärtänyt mutta onneksi sain ulosottomieheltä listan missä näkyi nämä suoritukset vuosien varrelta.
Teillä on varmasti raskasta, jaksamista!!!!!
oletko jo yrittänyt velkasaneerauksen pariin?
Siinä ei tule noin kovia maksuja ja pääsette pois lainan takauksista.
Tosin muut takaajat vielä maksavat lainaa,mutta tehän olette tärkeämpiä.
Olen itse samassa tilanteessa, velat kaatuvat niskaan ja sitä mukaa on menossa parisuhde ja mielenterveys!Otin yhteyttä velkasaneeraukseen, mutta täällä Turussa sinne on VUODEN jonot! että sillä lailla. Jonossa ollaan nyt, mutta 😭 vuosi on kohtuuton aika, tulevaisuus pelottaa. Kysyin apua myös seurakunnalta, mutta meidän tilanteemme ei kuulu heidän apunsa piiriin. Eihän tässä auta kuin kahlata eteenpäin päivä kerrallaan, mutta työmotivaatiokin alkaa olla nollissa, kun ei palkasta jää mitään käteen, en tiedä mikä neuvoksi, jos ei lapsia olisi niin varmasti tappaisin itseni, mutta heidän takiaan on pakko jaksaa...😯🗯️
Moikka
Meillä ei sentään (luojan kiitos) ole maksettavana mitään muiden lainoja, koska emme ole takaajina olleet. Joten kaikki sympatia teille joilla niin on käynyt. Ei sellainen ole oikein..
Mutta meidän elämämme koostuu jatkuvasta rahanpuutteesta. Meillä on mieheni kanssa 3 pientä lasta joille pitäisi ruokaa ostaa, mutta kun kaikki menevät laskuihin (perintätoimistot, ulosotto.. +kaikki muut). Kävin ensimmäisen kerran velkaneuvojalla noin vuosi sitten ja rupesimme laatimaan hakemusta siihen velkasaneeraukseen, tai sinne Takuusäätiölle.. Vihdoin kun sain paperit lähetettyä(neljän viiden kuukauden kuluttua, kun kaikki oli koossa), niin tuli tieto että heillä on käsittelyssä n. puolenvuoden jonot.. Okei, päätös kun tuli. Ei saada apua. Siis isompaa lainaa millä olisimme kuitanneet kaikki mahdolliset pienet luotot ja perintätoimistot ja kaiken.
Heidän mukaansa kun meidän maksuvaramme ei riitä!!! Heidän normimenolaskelmansa on kuukaudessa niin hervottoman iso viisihenkiseltä perheeltä että oikein vihaksi pistää.😠 Heidän mukaansa meillä ei jäisi kuussa maksaa edes 200e lainaa takaisin päin, ruuan ja vuokran lisäksi. (ja nyt menee kaikkiin pieniin yhteensä varmaan ainakin 600e) Mikä järki tossa on. Oikeasti..
Pitääkö sitä olla rikas saadakseen apua?
Heidän mielestään tulomme pitäisi olla suuremmat. Sosiaalitoimiston mukaan pienemmät. Mikä mättää tässä yhteiskunnassa??
Mä itse sairastuin masennukseen ton tilanteen takia, mutta onneksi tajusin hakea apua. Ja onneksi sitä sain...
Ei mulla niinkään väliä. Lapset on kaikista tärkeimmät. Aina.
Ei mene oikein oikein nää raha-asiat tässä maailmassa. Köyhiä yhä vaan sorrettaan.. Siltä tuntuu.😭
Mä olen monesti itkenyt tilannetta, mutta jaksan toivoa yhä paremmasta. Jaksan toivoa että saadaan vielä apua (hakemalla). Jos mä luopuisin toivosta.. En edes tiedä mihin joutuisin.
Ja itse olen äitien vertaisryhmässä, ja siitä on ollut iso iso apu..
Taas on mietittävänä millä ostaa loppukuun ruokaa kun kodinhoitotuki tulee vasta vika pvä. (kun ei töihinkään kannata mennä, sitten tulee kolmesta hoitomaksut + vuokra nousee kun asumistuki lähtee, eli plusmiinusnolla olisi töihin meno nyt.. Enkä usko että mun jaksaminen kestäisi välttämättä stressiä aamulähdöistä ym ym)😞
Kiitos että kuuntelette.
Heippa Eloweena, ja voimia sinulle! Tiedän aivan tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Meillä on kaksi murrosikäistä lasta, joiden menot ovat melko suuret, pitäisi olla merkkivaatteita niinkuin kavereilla jne... Olen tämän kaiken helvetin keskellä yrittänyt, ettei heidän tarvitsisi kärsiä, itse hankin vaatteeni kirppikseltä ja kaikesta muustakin olen joutunut luopumaan, kampaajalla käyntikin on jo liikaa meidän budjetille. Mutta kaikesta huolimatta, monista itkuista ja unettomista öistä, jossain vielä on jäljellä usko ja toivo, että kaikki vielä kääntyisi hyväksi. Ilman tätä unelmaa en todellakaan jaksaisi. Ja niin kuin sanotaan, asioilla on tapana järjestyä! Näin myös varmasti lopulta teidänkin perheessä. Ei luovuteta, vaikka tää yhteiskunta onkin läpimätä! Toivotan sinulle hyvää alkanutta vuotta🙂👍