Selailin alotettuja keskusteluja, mutta en löytänyt yhtään vauvakuumeesta.. olenko tosiaan ainoa, joka lähes epätoivoisesti haluaisi lapsen, mutta mies ei siihen suostu?!
Taustana voin kertoa, että olen ”jo” 26-vuotias, yhdessä nykyisen mieheni kanssa olemme olleet noin kaksi vuotta, tunteneet toisemme kuitenkin jo yli 15 vuotta. Yhdessä asumme, olemme onnellisia ja kaikki on hyvin. On oma asunto, työ molemmilla, harrastuksia ja kavereita.
Lapsesta olen haaveillut jo yli 10 vuotta, sen verran järkeä on kuitenkin löytynyt, etten sitä ”teininä” ”tehnyt” enkä kenen tahansa kanssa. Edellisen miesystäväni kanssa puhuimme perheen perustamisesta yms. mutta hänpä jätti minut. Nyt ei kai voi sanoa muuta kuin onneksi ei lasta ehtinyt tulemaan, yksinhuoltajaksi olisin jäänyt.. 🙄
Nykyinen mieheni on ihana! Kaikkea sitä, mitä miehestä haluan (paitsi tämä lapsijuttu…)! Hän olisi loistava isä, hänet haluan lasteni isäksi! Olen sen hänelle myös kertonut ja olemme puhuneet tästä lapsi-asiasta. Hän kuitenkaan ei halua lapsia vielä. Hänen mielestään ”oikea” aika on joskus vuosien päästä. Hän sanoo (väittää. en usko häntä 😟) ymmärtävänsä, kuinka tärkeä asia lapsi minulle olisi, mutta että hän ei voi siihen suostua, koska ei tunne olevansa valmis. Minä taas kuvittelen, että vika on minussa. Hän kyllä haluaa lapsia, muttei minun kanssani… Ymmärrän häntä, enkä missään nimessä halua lasta miehen kanssa, joka ei sitä todella halua… Mutta kuinka kauan voin enää odottaa?!
Tuskailenko aivan yksin tämän asian kanssa?! Kaikki kaverini ovat jo äitejä ja isiä… olenko ainoa, jonka kohdalle ei satu miestä, joka olisi valmis lapseen?! 😯🗯️
hei
olette ehtineet jo pohtia pitkään vauvakuumetta...osui silmään, kun itsellekin on ollut hirvittävän kipeä aihe vuosikausia
kysymykset siitä mitä minussa on vialla, että toiveistani huolimatta jään ilman biologisia lapsia ovat tuttuja - onnellinen saan silti olla, että minulla on läheisiä "ei-omia" lapsia - mm. exäni nuori aikuinen johon olen yhteydessä, sukulaisten ja ystävien muksut ja kummilapseni
lopulta vauvaitkuni oli minulle elämäni taitekohta - se sai minut ajattelemaan mitä elämässäni oli tapahtunut ja tapahtumassa - se sai minut järkiini eli masennuin ja paloin loppuun oikein kunnolla - ja aloin ajatella mitä MINÄ haluan elämältäni, enkä enää suostunut elämään partnereideni sanelemilla ehdoilla
nyt suurin tuska asian suhteen on käyty läpi, mutta juuri kerroin ystävälleni, että kaipaus asian suhteen ei kaiketi ole hävinnyt - kun esim. uimahallilla näen polvenkorkuisia, ne vetävät kuin magneetti katseeni puoleensa vanhempien närkästykseen asti - eihän sitä suomalainen saa ventovierasta tuijottaa 😟
on vaan niin kiva seurata niitten touhuilua
en tiedä oletteko käyneet lapsettomien yhdistyksen sivuilla http://www.simpukka-yhdistys.fi/ - olen itsekin siellä itkenyt tuskaani jossain vaiheessa
parhaiten tilanteeni kuvasi satunnainen tuttava, jonka kanssa tuli käytyä pintapuolisesti elämän suuria linjoja läpi - yllättäen purskahdin itkemään puhuessani lapsettomuudesta - hän sanoi osuvasti, että olen tehnyt surutyötä asian suhteen - ja sitähän se oli ollut - luopumista elämäni ehkä rakkaimmasta haaveesta tulla äidiksi - oikeudesta kokea ne kaikki kamaluudet raskaudet synnytykset ja vauvavaiheet omakohtaisesti eikä vain toisten suulla
jotkut ovat ratkaisseet miehettömyyden siten, että ovat tehneet lapsen yksin eli keinosti tai ventovieraan kanssa, mutta itse kun vuosia joskus pohdin sitä vaihtoehtoa vastaus oli minulle aina selvä ei - koin sen liian itsekkääksi vaihtoehdoksi lasta ajatellen, koin ettei minulla olisi oikeutta päättää lapsen puolesta etukäteen isättömyyttä - noh se oli minun valintani ja nyt sitä aukkoa elämässäni sitten täytän mm. vapaaehtoistyön kautta olemalla tukena lasten ja nuorten elämässä
koen kuitenkin, että haluan jotakin kautta kokea sen sukupolvien ketjun omassakin elämässäni kun ei sitä nyt sitten isovanhempikaan tule koskaan olemaan, eli kaksi lenksua elämänketjusta jää uupumaan 😮
kiva että olette avanneet ketjun tästä tuskallisen kipeästä aiheesta ja onnea matkaan toiveidenne toteutumiseksi 🙂🌻