Oma parisuhteeni taitaa olla melkoisessa solmussa, en enää tiedä kuinka tästä jatkaa. Olemme olleet yhdessä n. 15 vuotta ja meillä on yksi kouluikäinen lapsi. Minä käyn säännöllisessä päivätyössä ja yritän harrastaa liikuntaa mahdollisuuksien mukaan. Mies opiskelee kotona monimuotoisesti eli juurikaan kontaktia ei muihin ole päivän aikana muuta kuin tietokoneen välityksellä ajoittain. Miehellä huonot välit omiin sukulaisiinsa, ei juurikaan harrastuksia/menoja. Huono stressinsietokyky todettu. Tilanne on kärjistynyt, koulusta tulevaa stressiä puretaan muhun. Stressin myöntänyt itsekin moneen kertaan.Haukkuminen sanallista, ulkoista olemusta, ammattitaidottomuutta, tyhmyyttä, milloin mitäkin. Viimeisimpänä niittinä sekin on minun vikaa, kun miehellä todettu juuri korkeat sokeriarvot, että se on minun vikaa, kun yritän tappaa perheeni syöttämällä karkkia ja tehneeni miehen ylipainoiseksi. Mies elää täysin eri rytmissä muin muu perhe. valvoo pitkälle aamuyöhön ja nukkuu päivät. Tänään mun vikaa oli se, että ”metelöin” niin paljon aamulla kotona laittaessani huonosti heräävää lasta kouluun, että mies heräsi liian aikaisin eikä voi nyt mun takia osallistua kokeeseen. Nukumme eri huoneissa miehen toiveesta, kun minä kuorsaan niin kovaa, ettei mies saa nukuttua (kuorsaa toki itsekin). Kas kummaa ei ne unet ole parantuneet tuonkaan jälkeen. Mitään läheisyyttä ei meillä ole. Minä teen työni ja lapsen hoidon ohessa kaikki kotityöt käytännössä yksin. Alan olemaan aika väsynyt tilanteeseen.