Mötki kirjoitti 15.12.2006 klo 16:40:

Olen itse alle kolmenkymmenen,vielä. Mieheni on 17v vanhempi elämän katkeroittama kokopäiväinen alkoholisti. Itse en juo juuri nimeksikään. Seurustelumme on kestänyt jo 10kk. Kuvioihimme on kuulunut hänen alakoulu ikäiset lapset viikonloppuisin. Heidän vuokseen tunnun vain pysyvän kuvioissa. En halua pettä heidän luottamusta itseeni. Joo, olen kai kiintynyt heihin. Mitä tulee tunteisiin miestäni kohtaan, en tiedä, enemmän vain enään suurta tyhjyyttä. Vastenmielisyyttä. Kaveruutta.
Itse en kulje missään muuta kuin töissä, mieheni luona ja kotonani..En pidä yhteyksiä edes harvalukuiseen kaveri piiriini, en vain jaksa. Ei ole muka mitään sanottavaa kelleen. Korvani eivät siedä melua, ei edes puhelimen soittoääntä. Ääni saa minut vain ärtyneeksi, tahdon kuunnella vain syvää hiljaisuutta. Tyhjentää mieleni jorinoista, jotka olen tuhansia kertoja jo kuullut.
Olen aina liikkunut itseäni vanhempien seurassa ja se on ihan ok. Toisaalta olen alkanut kiinnostumaan millaista mahtaa olla ikäiseni ihmiset, erityisesti naisihmiset. Saati miehet. Mitä he ajattelee, mitä tekevät. Mikä heillä elämässä tärkeää. Henkilökohtaisesti mietin myös miksen ole koskaan kyennyt ite lähestymään ikäisiäni miehiä, en koskaan. Vaikka tarkemmin pohdituna en ole ollut, enkä ole vieläkään super naisellisuuden perikuva.
Oma seksuaalisuuteni ei vain lakka olemasta, vaikka seksistä ei elämässäni ole kuin muistot jäljellä. Lisäksi hellyyden nälkäni on suunnaton. Toivon ja uskon,että kai minunkin aikani vielä tulee. Aika jolloin saan ja voin antaa kaunista, todellista rakkautta. Vilpitöntä kunnioitusta ja luottamusta. Että alkoholi, kumppanin käyttämänä, ei sanele päivä ohjelmaani ja vie kaikkia voimavarojani. Että se terve parisuhde olisi vielä olemassa jossain, jonkun kanssa, jonain päivänä.
Tsemppiä muille vastaavissa tilanteessa eläville. Rohkeutta ja viisautta nousta ja elää täytenä elämäänsä,. Ei kenekään tarvitse aina olla niin vahva, heikkous myös sallittakoon jokaiselle 😉

Mitä itse haluat elämältä, omia lapsia tämän miehen kanssa?
Olette olleet vielä niin vähän aikaa yhdessä ja yhteisiä lapsia ei vielä(?) ole. Nyt on vielä helpompi irtautua suhteesta, jossa ei ole toisen kunnioitusta eikä yhteistä tulevaisuutta. Älä jää suhteeseen lapsien takia, et ole heistä vastuussa. Onhan lapsilla äiti. Jos haluat pysyä mukan lasten elämässä, voihan se onnistua ilman miestäsikin. tosin siitä olisi varmaan hyvä sopia lasten äidin kanssa. Älä tuhlaa elämääsi sellaisessa suhteessa, jossa sinun ei selvästikään ole hyvä olla ja jossa voimasi ehtyvät. Mielestäni sinä olet jo selvästi väsynyt tilanteeseen. Pahimmassa tapauksessa teitä on kohta lapsia vastassa kaksi juovaa aikuista ja siinä on lapsilla hauskuus kaukana. Ajattele itseäsi, ota yhteyttä ystäviisi ja kerro heille kaunistelematta ongelmastasi. Tosi ystävä ymmärtää ja auttaa sinut pois noin tuhoisasta suhteesta. Pistä itsesi ja tulavaisuutesi etusijalle. Kerro miehelle ajatuksesi ja jos hän viis veisaa ajatuksistasi, onko hän sinun arvoisesi?

Voimia sinulle.