Väsynyt ja kohta varmaan masentunutkin!

Väsynyt ja kohta varmaan masentunutkin!

Käyttäjä tii81 aloittanut aikaan 27.11.2008 klo 08:21 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä tii81 kirjoittanut 27.11.2008 klo 08:21

Hei!

Ystäväni on aikoinaan kertonut tästä tuki-netistä minulle ja olen lueskellut näitä juttuja täällä. Nyt tarvitsen itse apua/tukea ja toivon,että jos jollain on sama tilanne tai jotain toimivia vinkkejä niin voisi auttaa.

En tiedä mistä aloittaa ja osaanko kirjoittaa mutta aloitan jostain…

Eli olen 27v. kihloissa ja meillä on 10kk vanha poika. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta. Tämän kuuden vuoden aikana on ollut kaksi ns.taukoa suhteesta eli olemme asuneet erillään. Suhteen alussahan kaikki oli hyvin ja näytti hyvinkin valoisalta ja olimme hyvin rakastuneita yms. niinkuin kaikilla tämä alkuhuuma menee.

Noh,sitten alkoi tämä kuuluisa arki elämässämme ja sehän ei aina herkkua ole vaikka en minä silloin kaivannut mitään muuta kuin turvallisen miehen vierelleni ja hyvän parisuhteen,seksiä sillon tällön ja näin,nämä normi kuviot. Ja niinhän se arki sujuikin. Välillä oli kausia jolloin emme harrastaneet seksiä mutta sitten se taas alkoi sujua. Teimme yhdessä juttuja ja vietimme aikaa.

Sitten aloimme suunnitella vauvaa… Otimme asenteen,että lapsi tulee kun on tullakseen ja jätimme ehkäsyn pois. No sieltähän se sitten sai alkunsa,tämä meidän pieni rakkauden hedelmä 🙂 Joka on mulle tärkeintä maailmassa. Raskausaika meni hyvin ja mies oli hyvin mukana ja odotimme kovasti vauvan syntymää.
No sitten vauva syntyi tammikuussa-08. Olimme onnemme kukkuloilla ja vauva jotenki lähensi meitä entistä enemmän. kun vauva tuli kotiin isukki hoiteli poikaa kovasti ja arki sujui siinä sivussa oikein hyvin.

Mut sitten ku poika alkoi kasvaa ja mies lähtikin sitten töihin isyysloman pidettyään niin kuin yhtäkkiä JÄIN YKSIN… siis mieheni puolelta loppui kaikki,kotitöiden teko,vauvan hoitamisessa auttaminen,yhteinen aika/tekeminen,SEKSI… siis ihan vois sanoa kaikki loppui kuin seinään… Poika on nyt siis 10kk ja me emme ole harrastaneet seksiä kertaakaan hänen syntymän jälkeen 🤔 Olen yrittänyt vihjailla (ehkä pitäisi sanoa suoraan),että vois sitä jo pikkuhiljaa tuota seksiäkin alkaa harrastaa.. siis sillon kun vauva oli pieni niin minulla ei etes haluttanut,eikä mies yrittänytkään mutta kun olen antanut merkkejä,että vois jo jotain niin mies ei ole tehnyt elettäkään,että voitas ehkä harrastaa?? (hänellä ei ole toisia naisia).

Seksihän ei ole ainoa asia mikä mua tässä suhteessa nyt painaa vaan painaa oikeestaan kaikki… mies ei osallistu kotitöihin,hoitaa poikaa oma-alotteisesti ehkä kerran vkossa ja sillon kun minä sitä erikseen pyydän,hänellä on nettipeli jota pelaa erittäin ahkerasti,aina töistä tullessaan menee koneelle ja istuu siinä siihen asti kunnes tulee joskus yöllä nukkumaan viereen… emme tee yhdessä mitään,emme käy missään yhdessä juurikaan,no käymme me peräti kerran vkossa saunassa yhdessä,siinäpä se meidän yhteinen aika on,eikö ole mahtavaa…?

Olen jutellut ystävilleni asiasta… minä sekä mieheni olemme huonoja puhumaan,ikävä kyllä ☹️ minä kyllä tahtoisin sanoa asiat suoraan mutta en voi…olen huono puhumaan kaikista itselleni aroista asioista rakkaimmalleni mutta ystäville ja sukulaisille on helppo puhua,pelkään,etä loukkaan miestäni vaikka sitähän en tee kun sanon oikeasta asiasta,silti en voi puhua hänelle…

No mutta toivottavasti joku jaksoi lukea ja sai jopa selvää tästä sekavasta jutustani… olisin kovin kiitollinen jos joku vois jotenki auttaa/antaa vinkkiä… en tiedä oikein mitenpäin olisi tai mitä tekisi…surkee olo kertakaikkiaan ja sellanen,että mitähän mä oikein tässä suhteessa vielä teen mutta rakastan mun miestä ja se on kaikesta huolimatta hyvä isä pojalle ja kiltti hyvä mies… nämä asiat vain menee näin…hemetti. auttakaa pliis…

-väsynyt ja surullinen äiti-

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 27.11.2008 klo 14:17

Hei,

Ihan tässä kiireessä muutama sananen - tuo puhuminen taitaa kuitenkin olla se avain kaikkeen. Yksin et voi vastuullesi otaa kaiken pystyssä pitämistä. Jotenkin kun saisitte tuon puheyhteyden auki ennen kuin tapahtuu mitään isompaa. Syyttely ei auta, mutta jotenkin kysyen mikä misetäsi painaa/ ahdistaa? Onko hänellä nyt jokin masennusvaihe, kun kone vie kaiken ajan? Jotenkin saada hänet tajuamaan, että kaikki ei toisaankaan ole hyvin ja että yhdessä pitäisi lähteä purkamaan asiaa. (Eipä tästä tainnut apua olla...) 🙂🌻

Käyttäjä tii81 kirjoittanut 27.11.2008 klo 22:24

Hei Jasse!

Kiitos viestistäsi 🙂

Joo,olen samaa mieltä sun kans,että tuo puhuminen olisi todella tärkeää,mun vaan on kauheen vaikea tehdä aloite ja kun pelkään,että loukkaan miestäni jos sanon kaiken suoraan mitä ajattelen...tyhmästi ajateltu mut näin on...enkä tietenkään tahdo loukata toista enkä varsinkaan syytellä... Voi olla,että jokin painaa häntä tai sitten hän haluaa vain pelata ja olla siinä koneella kun ei ole muutakaan tekemistä hänen mielestä..
Hänellä on sielä paljon kavereita kenen kanssa keskustelee sinä pelin ohessa... On sanonut joskus,että hänen sosiaalinen elämä on sielä netissä,loukkaannuin siitä koska otin sen sillä tavalla,että minäkö en kuulu siihen sosiaaliseen elämään??! Tunnen itseni yksinäiseksi ja EI tärkeäksi hänelle. Puhuminen auttaisi varmaankin... vaikka olenhan minä hänelle asioista kirjoittanut kun en osaa puhua,en saa suutani auki vaikka asiaa olisi. luulempa että mun mies on yhtä tuppisuu...joskus jotain kysynyt,että vaivaako jokin asia niin kyllä se on sanonut jos vaivaa mut eipä sekään puhu oma-aloitteisesti...niinku en minäkään. En tiedä hankalaa...😟

Käyttäjä Kamelin selkä kirjoittanut 28.11.2008 klo 13:01

Jasse tuossa jo mainitsikin, että hyvä jos rohkaistuisitte puhumaan. Mutta jos puhuminen tuntuu hankalalta, mietiskelin myös toiminnan kautta eteneviä vaihtoehtoja. En tiedä, onko mikään niistä sopiva tilanteeseenne, mutta ainahan voi kokeilla.

Minulle syntyi tunne, että te kaikki tarvitsisitte monenlaista aikaa:
Sinun oma aika – tarvitaan lisää.
Sinä ja lapsi – sitä on riittävästi.
Sinä ja mies – tarvitaan lisää.
Miehen oma aika – Sitä voisi vähentää ja pyrkiä muuttamaan monipuolisemmaksi.
Mies ja lapsi – tarvitaan lisää.
Koko perhe yhdessä – tarvitaan lisää.

Kirjoituksesi perusteella vaikutat valveutuneelta ja olet osannut lähteä ajoissa liikkeelle etsimään ratkaisuja pulmiinne. Olisiko sinulla voimia toimia perheenne ajankäytön muutoksen "käynnistäjänä"?

Miehen ja lapsen kahdenkeskinen aika ja samalla sinun ikioma aikasi:
Kun mies tulee töistä kotiin, niin siinä kohtapuoliin, sen jälkeen kun hän ehtinyt tasaantua päivästä esim. ruuan ääressä, sinä lähtisitkin ulos esim. lenkille, kirjastoon, asioille, ystävän luo tai johonkin harrastukseen? Viipyisit siellä riittävän kauan! Eli mies jäisi kahdestaan lapsen kanssa ja saisi tilaisuuden tarttua isyyteen ihan omassa rauhassa itsekseen. Kovin tarkkoja ohjeita ei kannata isälle antaa, kuinka lapsen kanssa tulisi olla, ettei isä tunne itseään äidin ohjeita noudattavaksi apulaiseksi. Joskus voi käydä niin, että isä tuntee itsensä avuttomaksi ja osaamattomaksi lapsen kanssa, jos hän vertaa itseään äitiin, joka niin näppärästi hoitelee lasta ja kotia. Tällä tavoin lapsi ja isä saisivat luoda oman tapansa olla yhdessä. Kannattaa kuitenkin varmistaa hienovaraisesti, että isä osaa huolehtia lapsen ruuista ja esim. ulkovaatetuksesta. (Ainakin minun miehelle oli vaikeaa hahmottaa, mitä lapselle pitäisi pukea päälle ja milloin antaa ruokaa – hän saattoi unohtaa kokonaisen päivän ajaksi, että lapsi tarvitsee ruokaa ja että nollakelillä ei voi olla ulkona sisävaatteissa tai että rattaissa paikallaan istuva lapsi tarvitsee enemmän vaatetta kuin hän itse vauhdilla rattaita hikipäissä työntäessään... ) Ja eihän isä ole niin riippuvainen nettipelaamisesta, että jättäisi lapsen oman onnensa nojaan, jos he jäävät kahdestaan?

Sinun ja miehen kahdenkeskinen aika:
Onko teillä mitään mahdollisuutta saada lapsi silloin tällöin hoitoon sukulaiselle tai tuttavalle? On toki maksullisia hoitajiakin, mutta niiden käyttö saattaa kaatua rahapuoleen. Jos voisitte lähteä yhdessä johonkin, vaikka kävelylle, elokuviin, kylään kahdestaan, tms. Kotiin ei ehkä kannata alkuun jäädä, koska se netti saattaa vetää miehen puoleensa. Kotona on myös sata tekemätöntä hommaa, jotka helposti häiritsevät yhteistä aikaa.

Koko perheen yhteinen aika:
- Tämä voi kuulostaa naiivilta, mutta tehosi aikoinaan meillä. Kehuin ja hehkutin, että tänään on kiva päivä, kun ei ole mitään pakollisia menoja (työ) ja voidaan olla yhdessä koko perhe. Sitten kysyin mieheltä, että haluaisitko sinä tehdä sitä (A), sitä (B) vai sitä (D) vai olisiko sinulla jokin oma ehdotus (E,F,G). KAIKKI ehdotukseni olivat jotain yhdessä tekemistä. Eli ihan niin kuin lapselta kysytään, että haluatko laittaa siniset vai punaiset rukkaset (ei kysytä, että haluatko laittaa rukkaset, koska ne laitetaan joka tapauksessa). Tällä tavoin päädyimme yhdessä ulos kävelylle, syöttämään sorsia, pulkkamäkeen, metsäretkelle tms. Joskus kävimme joissain lastentapahtumissa, mutta niissä kannattaa varoa, etteivät ne ole sellaisia äiti-lapsi-piirejä, joissa mies tuntee olevansa marttakerhossa / väärällä planeetalla.
- Onko teillä samassa elämänvaiheessa olevaa tuttavaperhettä, jonne voisitte mennä perheenä kylään? Tällöin pääsisitte yhdessä irrottautumaan kodista ja syntyneistä rutiineista. Kylässä naiset voisivat lähteä yhdessä hetkeksi pienelle lenkille, jolloin miehet jäisivät keskenään lasten kanssa. Me teimme aikoinaan näin ja ihan hyvin miehet selvisivät lasten kanssa. Heillä tuntui olevan ihan kivaa, kun saivat jutella miesten juttuja ja lapset leikkivät siinä sivussa.
- Jotkut perheet ovat löytäneet yhteistä aikaa myös harrastuksen parista: esim. vauvauinti, muskari jne. Riippuu tietenkin paikkakunnasta, mitä on tarjolla ja perheen rahavaroista, mihin on mahdollisuus osallistua.

Lapsenne on poika, joka tietyllä tapaa helpottaa tilannetta ainakin tulevina vuosina. Isillä ja pojilla on yleensä samanlaisia kiinnostuksia. Toivottavasti yhteisiä juttuja löytyisi jo nyt.

Nämä nyt olivat vain eräitä ajatuksia. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Toivottavasti näistä syntyy jotain ajatuksia. 🙂
Toivottavasti saatte elämäänne enemmän yhteistä säveltä, koska pitkän päälle tilanteenne alkaa uuvuttamaan etenkin sinua ja te saatatte kasvaa erilleen. Myös lapsi tarvitsee yhtä lailla isää ja äitiä. Kaikkea hyvää teille! 🙂👍

Käyttäjä pirra kirjoittanut 28.11.2008 klo 15:45

Hei! Pienten lasten kanssa sun aika menee varmaan aika lailla perustarpeista huolehtimiseen. Että ruoka,pyykit, siivoamiset jne. tulee hoidettua. Siinä on saattanut miehellesi tulla ulkopuolinen olo. Jos hän luulee ettet välitä enää hänestä. Ota rohkeasti asia esille ja järjestä yhteistä aikaa ennen kuin hän liukenee kokonaan omille teilleen. Puhua kannattaa!!

Käyttäjä tii81 kirjoittanut 29.11.2008 klo 10:40

Heippa!

Ompa kiva huomata,että saan vastauksia viestiini,olette ihania 🙂

kamelin selkä: Kiitos erittäin hyvästä vastauksesta,tuosta on hirmusesti apua ja aion toteuttaa sun antamia ideoita. Olen tässä koittanut jo parisen vuotta keksiä yhteistä tekemistä,niin pari vuotta kyllä!!! Välissä mies havahtuu ja myöntää itsekin pelaavansa liikaa ja tilanne rauhottuu,hän jopa oli pelaamatta muutaman vkon kunnes taas repsahti ja sama peli jatkuu,olen yksin poikani kanssa...

pirra: Mulla tosiaan menee aika lapseen,kodin hoitamiseen,pyykkeihin,ruoan laittoon yms. mutta otan kyllä mieheni huomioon myös (aiemmin huomioin enemmän). Mulla jotenki on semmonen yksipuolinen olo jos itse huomioin (ainakin kovasti yritän) kaikki perheenjäsenet,myös koiramme 🙂 ja mies ei sitten kuitenkaan huomioi välillä ketään,keskittyy vaan siihen koneeseensa.. Olen yrittänyt monesti sanoa miehelle,että voitaisko vuorotellen esim. syöttää ja laittaa lapsi nukkumaan ja hänelle se on sopinut.
No sitten hän ehkä yhtenä päivänä laittaa pojalle ruoan ja laittaa sen nukkumaan mut siinäpä se sitte olikin. Olen sanonut tuosta pelaamisesta hänelle tosi usein ja jos vielä joudun sanomaan niin tulee sellanen olo,että NALKUTAN!! Vaikka mie en ole nalkuttaja tyyppi todellakaan,ehkä pitäisi olla tai alkaa...tuntuu ettei mikään asia mene oikein perille yhdellä sanomisella vaan kaikki aina palaa siihen samaan vanhaan. Välissä mulla on sellanen olo,että ihan sama,eletään sitten näin ja unohan asiat muutamaksi tunniksi mutta sieltä ne vaan takaraivosta tulee taas pyörimään päähän eikä jätä rauhaan enneku teen asialle jotain.
Mulle tää kirjottaminen on vähän ku terapiaa,se auttaa kun saa kirjotella edes jollekkin,olen muutamia kertoja kirjotellu myös miehelleni sähköpostia kun tuota puhumista ei tuu harrastettua ☹️

Niin tosiaan,saan minä aina omaa aikaa kun haluan mutta otan sitä varmaan liian vähän itselleni. Mies kyllä hoitaa pojan suht hyvin kun olen poissa kotoa ja he jäävät kahdestaan,ruokkii ja leikkii,laittaa pväunille ja yöunille jos olen viihteellä...
Kyllä mieheni osaa hoitaa poikaa jos vain haluaa.

Kyllä mä oon huomannu,että olen itsekin hieman sulkeutunut sillai etten enään jaksa edes ehdotella yhteistä tekemistä kun toinen ei koskaan ehdota eikä panosta tähän suhteeseen. En mä koskaan sano asioita syyttelevästi enkä syytä miestäni näistä asioista. Hän vain voisi olla oma-aloitteisempi.

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 30.11.2008 klo 12:35

Hei,

Tuohon "nalkuttamiseen" me naiset törmäämme kovin usein. Kun todella tuntuu, ettei itse enää vain jaksa kantaa yksin vastuuta kaikesta ja haluaisi korjausta tilanteeseen - se on sitten sitä nalkuttamista. Itselleni tuli tunne, että kaikista miehelleni epämiellyttävistä aisosta puhuminen oli sitä nalkuttamista. Minulle todettiin myös, että nalkuttaminen vähentää rakkautta ja tunteita minua kohtaan. Yritin ja yritän edellleenkin tuoda miehelleni esiin, että ehkäpä nämä nalkuttavat naiset ovat todellakin tyytymättömiä johonkin ja haluaisivat muutosta - mutta ei, ei mene perille. Tässäkin kuulema vain sitten naiset tyypilliseen tapaansa syyttävät miehiä.🙄

Googletin "nalkuttamisen" ja uskomatonta kuinka vihamielisiä kommentteja eri keskustelupalstoilla aiheesta oli - ja löytyipä naisia, jotka julistivat etteivät koskaan nalkuta. Ymmärrystä tällaiselle käytökselle miesten parista löytyi tosi vähän. miten ihmeessä sen toisen sitten saa jakamaan vastuun, eikä olemaan vapaamatkustajana omassa kodissaan? 😐

Käyttäjä tii81 kirjoittanut 01.12.2008 klo 14:27

Hei!

No NIIMPÄ!! Ukot valittaa,että naiset nalkuttavat mutta ehkä heidän pitäisi katsoa itseään peiliin ja kysyä,että miksi me nalkutetaan?!

Mä oon kyllä yrittänyt olla nalkuttamatta ja en turhista/pikkuasioista viitti etes sanoa enään,kuten "voisitko siivota omat jälkesi" tai "veisitkö roskat ulso mennessä".
Koska minusta tuntuu,että nalkutan jos sanon jotain miljoonatta kertaa.

kävimme eilen sunnuntaina koko perheen kesken ulkona ja oli todella mukavaa,mies jopa itse ehdotti sitä lauantaina mikä oli mulle yllätys,kiva yllätys.
Tänään se kävi ostamassa uudet ministereot kun poika tais särkeä cd-soittimen 🙂
Kyllä se meistä välittää ja rakastaa,en mä sitä koskaan ole epäillytkään kyllä. Joskus vain tulee semmoinen olo...

Käyttäjä Kamelin selkä kirjoittanut 02.12.2008 klo 13:14

Kivaa tii81, että viikonloppu tuotti mukavan yllätyksen! Nyt vain kehut ääneen, että olipa se viikonloppu-ulkoilu mukavaa, niin silloin on hedelmällinen maaperä uusille samanlaisille tapahtumille!

--- miten ihmeessä sen toisen sitten saa jakamaan vastuun, eikä olemaan vapaamatkustajana omassa kodissaan?---
Siinäpä visainen kysymys.

Ihmisen taustatekijät vaikuttavat paljon, kuinka hän ottaa omassa elämässään vastuuta mm. kodinhoidosta. Jos on saanut koko lapsuuden elää kutakuinkin hotellissa, niin kyllä siihen vastuunkantoon pitää ihan opettelemalla opetella aikuisiässä. Nuoripari saattaa helposti narahtaa siihen, että nainen kaikessa rakkaudessaan häärää ja puunaa kodin kuntoon ja mies enimmäkseen keskittyy omiin mielenkiintoihinsa / harrastuksiinsa. Ei tietenkään saa yleistää. Minä narahdin tuohon ansaan, ja ihan itse. Mies harrasti aktiivisesti ja lisäksi hänelle asioiden organisointi sekä kodin- ja perhe-elämän pyöritys oli ja on hankalaa. Minulle se oli luonnostaan helppoa. Minä olin yhtä aikaa vaimo, rakastaja, äiti, kasvattaja, kokki, siivooja, kotiapulainen jne. Ei se nuorena tuntunut rankalta, tein oikein mielellään. Mutta vuodet vierivät, lapset kasvoivat, elämään tuli monenlaisia ylimääräisiä haasteita yms. ja sitten enää jaksanutkaan kantaa vastuuta kaikesta. Voimat loppuivat. Totaalisesti. Kamelin selkä katkesi. Siinä sitten anelin apua taakan jakamiseksi, mutta eipä se onnistunutkaan. Ajauduimme tilanteeseen, jossa minä en enää jaksanut eikä puoliso osannut/ halunnut/ ottaa vastuuta. En suosittele kenellekään tätä reittiä – seurauksena oli nimittäin täydellinen kaaos! Siitä kaaoksesta yritämme nyt selvitä.

Niin kamalaa kuin kaaos onkin, se voi myös sisältää avaimen uuteen elämään. Yksinkertaisesti jossain vaiheessa perheestä loppuvat ruoka, puhtaat vaatteet ja likaa/epäjärjestystä on niin paljon, että kodissa ei voi enää elää. Eli vapaamatkustajan kyyti kirjaimellisesti loppuu – kukaan ei enää vedä vaunua. Vaunu jää asemalle eli tässä tapauksessa kodin kaaoksen keskelle. Silloin on vapaamatkustajan pakko tulla vaunusta ulos, ellei aio istua loppuikäänsä siinä. Anteeksi sarkasmini, mutta kun olemme itse käyneet (ja käymässä) tätä läpi, niin se on kaikessa kaameudessaan omalla tavallaan ironista.

Uskon, että lähes jokainen vapaamatkustaja (jos on vain terve normaali ihminen, ettei sairas tai erityinen), jossain vaiheessa havahtuu, että astiat, vaatteet ja ruoka ovat loppu, roskis on vyörynyt lattialle, villakoirat räksyttävät niin kovaäänisesti, että naapurit soittavat eläinsuojeluviranomaisille jne. Sen ennen hommat tehneen ei tarvitse sanoa sanakaan (nalkuttaa), sillä kodin tila puhuu puolestaan – ja vielä perin konkreettisin keinoin. Myös maksamattomat laskut kyllä tulevat taatusti uudelleen, huomautuslisällä varustettuna! Koti on siitä epäkiitollinen paikka, että tekemättömät hommat eivät häviä, vähän ajan päästä kotihommia on kokonainen vuori! 😝

Suurin vaikeus lienee kestää itse se kaaos. Varsinkin jos on itse vielä siinä kunnossa, että pystyisi tekemään hommat itsekin. Tekee kovasti mieli tarttua toimeen, vaikka sitten yksin. Voi olla myös noloa, jos joku ulkopuolinen näkee kodin alennustilan – kyllähän sitä ihmiset ihmettelee, että mikä noilla on, kun eivät enää huolehdi mistään - avioeroko tulossa vai sairastuneet molemmat? 😐

Niin, en suosittele kenellekään itsensä piippuun vetämistä sillä, että vuosikaudet kantaa vastuun kaikesta yksin ja huolehtii myös puolisonkin vastuista. Mutta jos järki ja puhe eivät auta, voi tällainen konkreettinen kaaos auttaa havahtumaan. Tietysti toivottavampaa on, ettei tarvitsisi näin pohjamudan kautta opetella niinkin yksinkertaista asiaa kuin kotihommien tasa-arvoista jakamista ja vastuunkantoa.

Vielä pitää kertoa yksi sarkastisen humoristinen tositarina. Eräs vaimo taannoin alkoi jutella muina miehinä ystävällisesti miehensä huusholliin pitkin poikin jättämille likaisille vaatteille. Hän kyseli lattialta lojuvilta sukilta ja kalsareilta kuulumisia jne. kuin ihmiseltä konsanaan. Aika pian mies alkoi kuljettaa pyykit pyykkikoriin 😀

Käyttäjä tii81 kirjoittanut 03.12.2008 klo 08:08

Hei!

Joo,kyllä sanoinkin miehelle,että olipas mukava käydä yhdessä ulkona ja olen kyllä aina muistanut kehua kun jotain kivaa teemme yhdessä.

Kamelin selkä: Tuossa sun viestissä oli taas mukavasti asiaa ja fiksusti ajateltu 🙂
Tuo loppuosa mua nauratti ja naurattaa edelleen,että joku nainen oli alkanut puhua miehen lattialla oleville vaatteille 😀 Aivan huippu!! Onneks meillä ei loju vaatteet lattioilla niin mun ei tartte alkaa niille puhumaan,muuten varmaan tekisin tuonki konstin 😀

Mulla on vähän parempi fiilis ja olo nyt... En ole saanut vielä kuitenkaan puhuttua mutta koitan tässä keräillä rohkeutta... Siis en minä ymmärrä miksi on niin vaikea puhua,just yks kaveri kertoi mulle,että hän sano ukollensa myös tuosta pelaamisesta,ukko oli pelannu koneella ja kaveri oli mennyt sohvalle istumaan ja alkanu puhua,että häntä ärsyttää kun se pelaa yms. No tämä mieshän oli suutahtanut siitä ja sanonut,että älä nalkuta 😟 Eli jos asiasta koittaa sanoa (kaveri on sanonut myös tuosta asiasta todella monta kertaa miehelleen) niin se on heti nalkuttamista,niin tietysti!!

Taidan alkaa kirjottaa ukolle sähköpostia tai jotain vastaavaa,en tiedä.