Onko mitään, minkä voisit karsia työlistaltasi kokonaan pois - niin moni nainen silittää ja kuuraa urakalla ja unohtaa elämänilon. Kun lapset on pieniä, työtä riittää ja yksinäisellä se taakka varmasti painaa, kun ei voi edes kiukutella toiselle. Tarkoitan, että monta kertaa toistaa samoja kuvioita vaikka oikeasti jossain kohtaa voisi hellittää vähän, olla armollinen itselleen ja vaalia sitä omaa jaksamista. Ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä... ihmisiä me vaan ollaan.

Hei,

Olen kovasti miettinyt miten voisin tehdä jotta helpottaisi, koti tuntuu olevan suloisessa kaaoksessa. Tunnit päivässäni eivät vain riitä,työpäivän jälkeen juoksen kotiin ruanlaittoon,kauppaan,kuskailen lapsia harrastuksiin,kotityöt ja läksyjenteot lasten kanssa ja niin ollaan jo taas iltapalapuuhissa...jos luistan jostain joku on ilman puhtaita vaatteita,ilman ruokaa kun kaikki on riipuvaista minusta.Vastuuta pursuaa ikkunoista ja ovista...olen yrittänyt vähentää minimiin kotityöt,enempää oikein ei voi tinkiä, ainut kokeiltava asia on saada koko perhe nyt puhaltamaan yhteiseen hiileen ettei äiti uuvahda mutta sekään ei ole helppoa varsinkin kun on väsy..ja ne murrkuikäiset.Omiin harrasteisiin jotka toisi voimia arkeen ei vain ole aikaa,muutama tunti pois kotoa on jo liian pitkä aika lyhyessä illassa...no miten sitten etäsuhteen kanssa,kaadun itkuisen väsyneenä toisen syliin ja onko siitä sitten iloa toiselle,ja sitähän minä haluaisin mielummin toiselle antaa kuin väsymystäni..

Hei huomasin juttusi. Olen itse 3 teini-ikäisen lapsen äiti ja mies sairastaa selkäsairautta ,3 kertaa leikattu ja nyt on työlkyvyttömyys elääkkeellä ja minä pieni palkkainen konttori"rotta". Ja nyt 20 yhteisen vuoden jälkeen olen saanut selvyyttä mieheni älyttömään käyttäytymiseen eli hänellä on nartistinen persoomallisuus häiriö. Olen tässä itse henkisesti erittäin tiukalla, kun on pienet tulot ja velkaa ihan hirveesti suuntaan kuin toiseen ja laskuja tursuu ovista ja ikkunoista. Ja sitten toi miehen käyttäytyminenkin, niin olen ajatellut eroa. Meillä velkainen omakotitalo ja olisin valmis luopumaan talosta, mutta onko mihelläni varaa ostaa mut ulos??? Ei varmaan. Mutta sitähän, millä tavalla sun talous on kuralla??? Me ollaan yritetty sossusta saada apua, mutta pitäs tulla toimeen. Mutta kun kaikkea ei oteta huomioon. Sitten äkättiin, että seurakunnaltavoisi hakea apuja ja saatiinkin appareita, niin että ukko sai uuden nojatuolin jossa voi istua, että ei käy selkään, yhden sähkölaskun maksoivat, ruokalaskua 300e ja sitten vielä yhden kerran ruokalaskuun avustusta. Jos et ole ottanut seurakuntaan, diakonissaan yhteyttä , niin ota ihmeessä. Olen itsekin ajatellut miten sitten jos saisin lähdettyä tosta huushollista ja miten lapset?? Ja miten pärjäisin itse???😐 Miten sulla on tullut vastaa ??

Hei,

Painit aika lailla samojen asioiden kanssa, iso perhe , paljon menoja ja kuluja. Menot jotka sosiaalitoimi katsoo menoiksi ovat niin pienet ettei kukaan ihminen selviä niin ilman todellista uupumista.On vaikeaa kieltää murrosikäisitä asioita jotka ovat niin monelle itsestään selviä,ja luo omalta osaltaa melkoisia sosiaalisia paineita. Nyt tuntuu että kaikki elämiseen liittyvät menot ovat vain noususuunnassa ja palkat ei nouse samassa tahdissa, ja naisten palkka vain ikävä kyllä aina vähän huonommassa tilanteessa.
Sinulla on vielä huolesi miehen käyttäytymisen takia,luulenpa itsekkin olleeni narsistisen miehen kanssa naimisissa ja voin vain kuvitella tunteesi jos et saa tukea ja empatiaa jota jokainen äiti/nainen niin kovin toivoo itselleen.
käytännössä vielä pystyn rimpuilemaan,mutta ainut mistä voin säästää on auto, puhelimet ja ruoka...ja ne taas tuovat sosiaalista yksinäisyyttä. Joka kuukausi sama taistelu että riittääkö budjetti kuun menoihin ja mistä säästää kun tuntuu että tingitään jo liiaksi.Paheitakaan ei ole mihin rahat kuluisi..
Yksin ei ole helppoa kun ei ole kenen kanssa pohtisi ja miettisi vaihtoehtoja.
Helppo ratkaisu ero ei ole,eikä se varmaankaan poista sinullakaan kaikkia ongelmia vain ne parisuhdeongelmat mutta ero tuo uusia ongelmia,huoltajuus erimielisyydet,elatusapuerimielisyydet ja niitä riittää jos ero ei ole sopuisa...tai taloudellinen tilanne niin hyvä että niistä ei tarvitse kiistellä.Ne kuormittavat henkisesti...
Jotenkinhan asiat aina ratkeavat,ja niin minunkin osalta eron jälkeen ,mutta yhtään taloudellisesti helppoa vuotta ei ole ollut..

t.Tuulitar

Niin kyllä tässä pää on aika pyörällä. Saan aina silloin tällöin kuulla kuinka saamaton ja muistamaton akka mä olen, silloin tulee mieleen että kun tästä lähden, niin takas en tule....mutta sitten välillä menee tasapaksusti Ja ukko soitti tänään toihin ja sanoin että koulusta oli soitettu ja sanottu että meidän 9lk:sta poikaa epäillään että olisi varastanut tietokoneesta hiiren. Oli kuulema kieltänyt, kun ope oli jututtanut. Mutta jotenkin epäilys heräs, kun tolla pojalla on noita pieniä näpistyksiä ollut tässä elämän varrella ja on kiinnikin jäänyt ja hänellä on viehätys kaikkeen tollasen pienee hilpetööriin. Ja kun ei meillä ole ihan varaa ja ei kaikkea tarvitse saadakaan. Niin tällaisissa tilanteissa onneksi ukko on olemassa, kun hänellä on aukroriteettia hoitaa noita asioita. Mutta jaksanko mä olla itse alistavassa suhteessa ja siinä pienessä pelossa millä päällä ukko on ja kun jo on tässä elämän varrella puristellut mua esim. leuasta. Ja kontrolloi mun tekemisiä ja itse kulkee niinkuin haluaa. Esim koiran kanssa kun käyn lenkillä, niin siitäkin tulee sanomista jos viivyn liian pitkään ja jos unohdan kaupasta tuoda sellaisaista mitä hän on käskenyt. Niin siitäkin mä saan huutoja. Olen tässä menossa sosiaalitoimistoon juttelemaan oman itsenäni ja otan pikku hiljaa selville näitä käytännön juttuja ja katson minne päin tässä mennään... Mutta onneksi mä pääsen töihin lepäämään ja ei tarvitse olla kotona komenneltavana. Hyvää syksyä kaikille.🙂🌻

Hei,

Harmillista jos tunnet ettet enää jaksa liittoasi,ja itsellisyys on jokaiselle aikuiselle ihmiselle tärkeä asia parisuhteen sisälläkin. Joskus tässä omassa arjen yksinäisyydessä olisi todella ilahtunut jos olisi puoliso joka haluaisi myös kantaa vastuuta yhteisistä lapsista.
Tulin juuri kaupasta,koko kauppareissun nielin itkua,toisaalta komensin mielessäni itseäni että meillä kuitenkin on kaikki hyvin....mutta kun se mieli on maassa niin pyörittelin vain ajatusta että mitä jos minäkin voisin lastata ostoskärrini täyteen enkä kurkkisi olisiko tänään lihahyllyssä mitään alennettu että saataisi jotain arjesta poikkeavaa pyhä ruokaa. Itkua vielä tuhersin kotiovella kun tuntuu että en jaksa yksin.Kuitenkin niin moni asia on vielä hyvin,on koti ja auto ja kaikilla ruokaa ja vaatetta mutta silti tuntuu että reppu painaa tänäänkin liikaa..mistä löytäisi takaisin ihanan tyttömäisen kikatuksen jota olisi niin ihana kuulla,minne katosi huumori elämästäni.Haluan kikattaa taas 🙂

Niin olen itsekin erittäin surullinen, mutta kun toi ukko rupeaa ottamaan päähän enemmän ja enemmän ja ne se huutamiset ja moittimiset senkun vaan jatkuvat. Eilenkin rupesin kärräämään lehtiä, niin siitäkin piti sanoa mulle "että ihan turhaan sä niitä lehtiä kärräät. Sainkin 4 isoa kasaa kärrättyä (mutta kun hän oli suunnitellut , että viikonloppuna haetaan meidän porukoilta peräkärry ja kasataan ne lehet sinne ja viedään 50 m päähän tonttia ne, haloo??) Kärräsin kuin kärräsinkin ja menin sit sisälle keittiön siivoukseen ja hän tulee perässä ja äkäilee. Niin jotenkin mä olen katkeamis pisteessä. Ja kun mä haaveilen, että kun mä olen omassa taloudessa, niin mä voisin pitää ystäviinikin paljon enemmän yhteyttä, ja lenkillekin saisin lähteä, silloin kun mua huvittaa ja eikä olla kyttäämässä minuuttikellon kanssa aikaa miten kauan menee. Ja pyykithän mä pesen, siivoon talon, kuskaan poikia niiden menoissa. Ukko istuu terassillaan (koti) ja kittaa kaljaa ja viinaa ja äykkäröin. Kun mä olen patalaiska eukko. Onko sinulla ystäviä, jotka voisivat auttaa ja mulla on kuvitelma, että voisin ottaa seurakunnantyöntekijään yhteyttä tai pyytää apuja jostakin. En tiedä onko nää vain haavetta. Ja ehkä jos joskus löytäisi sellaisen tavallisen miehen rinnalle, jonka kanssa voisi vaa viettää ihan tavallista elämää. Eikä jännittää. Ja kun tili tulee, niin mä itse vaan päättäisin sen käyttämisestä ja kaikesta muusta. En tiedä+++😐 Kun tää elämä menee saman kaavan mukaan ukko ottaa, mä käyn töissä ja jos satun sanomaan jotakin vastaa, niin siitä saattaa nousta isokin elämä. Voistiko ja oletko ottanut yhteyttä johonkin, että saisit voimia selvitä arjen askareista??. JAKSAMISTA🙂🌻 Jos meitä ei ole nartistinen puoliso pystynyt nujertamaan, niin eihän elämä itsessäänkään nujerra meitä, eiks niin🙄