Vankina omassa elämässä, sellikavereina omat lapset.
Kohta viisitoista vuotta takana kehnosti menestyvää avioliittoa. Kolme lasta pienin 2-v ja vanhin 9-v. Muutaman vuoden kotona olon jälkeen astuin taas ihmisten ilmoille, aloitin kurssin. Ja samalla alkoi tuo järjetön mustasukkaisuus, johon ei ole minkäänlaista aihetta. (Mieheni vie ja hakee minut jopa viettää lounaan kanssani, jatkuva kysely jos puhuin jonkun kanssa tai päinvastoin. Miksi käyn suihkussa kuulemma liian usien, mihin menen jos menen lasten kanssa puistoon?!?!?!?ym.ym.ym.)
Alkoholi on miehelleni ongelma, seksi mielestäni ei ihan sekään normaalia. Ei työtä ei rahaa.
Vuosi sitten muutettiin uudelle paikkakunnalle mieheni työn perässä (mikä loppui jo ennen kuin alkoikaan). Täälltä en tunne ketään ei ole sukulaisia lähimainkaan. Minulla ei ole rahaa ja luottotietonikin on päässy avioliiton aikana menemään aikalailla huonoiksi.
Väkivaltaa on joka viikonloppu, enemmän heknistä kuin fyysistä. Mieheni saattaa sekoilla, on nähnyt jopa hallusinaatioita kun on tarpeeksi humalassa. Kaikki on tapahduttava niin kuin hän haluaa. Nukkumaan pääsen vasta 3-5 aikaan aamuyöstä.
On oikeasti vaihkea edes ajatella. Olen vain halunut olla siinä uskossa että kyllä nämä ongelmat tästä selvitetään ja päästään siihen terveeseen parisuhteeseen vielä kiinni.
Nyt minun on kai pakko jo tajuta että tästä on päästävä pois. Erosta en uskalla puhua siitä tulisi kuitenkin joku kauhea show. Lasten hyvinvointi on tietysti etusialla!
Pelottaa, kauhistuttaa, itkettää, väsyttää.
Mihin menen ketä voi minua ja lapsiani auttaa?
Hei!
Ensimmäisenä tuli mieleen sossu? Kyllä niillä on velvollisuus auttaa, koska tapaukseen liittyy lapsia. Rohkeasti vaan juttusille.
Muita auttavia paikkoja voisivat olla esim. terveyskeskus, kirkkoherran virasto, turvakodit yms. (???)
Hae ihmeessä apua ja irrottaudu oravanpyörästä ennenkuin tilanne muuttuu vielä pahemmaksi. Väkivalta niin henkinen kuin fyysinen kuullostaa jo tarpeeksi pahalta, että hälytyskellojen pitäisi soida päässä ja nyt pitäisi toimia!
Et ole yksin. Tuhannet muut naiset ovat täysin samassa tilanteessa tälläkin hetkellä kuin sinä, ei kannata jäädä tuleen makaamaan!
Tsemppiä ja rohkeutta avun hankintaan!
Ensinnäkin lopetat sen itkemisen, sitten otat selvää lähimmästä tukihenkilöstä, en neuvo sinua ottamaan yhteyttä sosiaalityöntekijöihin, sillä niistä minulla itselläni on heikohkot kokemukset.
Sovit tukihenkilön kanssa, että tämä hommaa sinut, kotoasi kauimmaiseen turvakotiin, tai edes turvakotiin. Sitten vasta alatte purkaa tätä asiaa, sosiaalipuolen, jopa poliisin kautta, miehelle lähetymiskielto.
MUTTA, kaikista tärkeintä tämän onnistumisessa on se, ettet sinä edes unissasi puhu miehelle tästä, et puolta tavua. Jos lähdön hetki on sellaiseen aikaan, että mies on kotona, niin poliisit paikalle.
Sinusta voi tuntua, että sinä se tässä se pahapää olet, kun rikot perheen ja tietysti mies ottaa monta kertaa yhteyttää sinuun ja lupaa maat ja taivaat, kuun kaupan päälle, jos palaat takaisin, mutta sitä virhettä älä tee, olet kerran sen jo tehnyt ja nähnyt miten käy. Tuollainen luonnevika ei oikene kuin haudassa.
Puhun oman kokemukseni kautta, osasin viimeinkin lähteä, mutta joka päivä olen itseltäni kysynyt, miksen lähtenyt aiemmin!
Päätös on sinun!
...jäi painottamatta, että ne lapset mukaan!
Olen samaa mieltä kuin edellisetkin. Ovi on avoin, ei ole kaltereita muualla kuin omassa mielessä.
Kun minä lähdin pois viisitoistavuotta sitten juoppoa ympäristöä jossa ei oma henkikulta enää ollut turvassa, muutin kauas pois lapsen kanssa. Aloitin ihan uuden elämän. Ja työvoimatoimisto, sosiaalitoimisto auttoivat kun selitti tarpeeksi hyvin. Sain muuttoavustuksen ym. Ja sitten menin terapiaan, hain monenlaista apua, mutta sitten vasta aloin kunnolla toipua kun löysin hengellistä apua erilaisista kristillisistä järjestöistä, ja niitäkin on paljon: Al-anon, valkonauhaliitto yms.
Oli tuskaista ja kauheaa aloittaa yli nelikymppisenä kaikki alusta, mutta se kannatti. Koskaan ei ole myöhäistä. ja sitten on myös se ettei kannata vihata ketään eikä tehdä kostoretkiä, pääsee itse paljon helpommalla.