Minulla ei ole ihan samanlaista kokemusta, mutta on tämänhetkinen tilanne aika stressaava. Olemme avopari, ikääkin on, mutta en usko että se on ongelmien ydin. Menin aika äkkiä asumaan miehen kotiin, ja se oli se eka virhe. Emme kunnolla seurustelleet vaan aloin liian nopeasti "vaimoksi", aloin tietenkin leikkimään kotista ja siivoamaan yms. Ja mies otti kaiken onnellisena vastaan, miksei olis ottanu.
Nyt on minua alkanut tosi paljon sieppaamaan hänen käytös. Kun olen jostain asiasta hänelle sanonut ja sitten kun hän tekeekin asian ihan "väärin" ja väittää että oli käsittänyt asian näin, tai kuullut niin. Ja jso alan tinkaamaan asiasta hän vain väittää että niin, on se kurjaa sinulle kun on tällainen mies. Ja ettei hän voi mitään sille että käsittää asiat väärin.
Eihän se haittais jos vain joskus tapahtuu, mutta kun tämä on melkein joka päiväistä. Joudun aina selittämään asian uudestaan ja sittenkään en ole varma menikö asia perille. Ne on yleensä talouteen liittyviä, ruokaan ym.
Hän on kyllä kiltti, ei kiroile, ei huuda, eikä sano pahasti. Mutta on sitten omalla tavallaan jäärä eikä kuuntele muita, eikä ota huomioon muiden tunteita, tai niin luulen. Tuo kiltteys minua eniten jurppii, kun huomaan kuitenkin sen että hän tekee asioita tahallaan "väärin" ja joskus jopa sanoo tekevänsä asiat näin ikäänkuin haluaa että minä reagoin jotenkin siihen, ja minähän reagoin. Nyt vasta itsekin huomaan että minun ei kannattaisi varmaan puhua mitään eikä olla edes huomaamatta.
Taidan olla hänelle äiti-hahmo. Miten kummassa pääsen irti tästä tilanteesta. En kehtaa erotakaan, mutten kyllä enää tunne yhtään mitään häntä kohtaan sillälailla kuin kuvittelen että pitäis parisuhteessa tuntea. Jotain on mennyt nyt pieleen. Voikohan sitä korjata jos toinen osapuoli ei halua. Jos toinen vetäytyy aina sen taakse että käsittää erilailla asiat, kuulee väärin yms. ja kaiken huipuksi valittaa etä onpa minulla kurjaa kun on näin huono mies. Se onkuin isku vyön alle enkä enää tiedä mitä vastata.
Kiitos, tulipa purettua lastia, mutta ei se mitään muuta jos en itse muutu, mutta haluanko muuttua ja minkälaiseksi muuttuisin ja kenen vuoksi?

Hei.Minä halusin muuttua itseni takia, eikä muutos parempaan ole koskaan huono asia😉.
Toisen huomioiminen ja kunnioittaminen on ne 2 tärkeää asiaa suhteessa.🙂.Puheyhteyden pitää myös toimia ja kommunikoinnin🙂👍.Omat suhteeni ovat toimineet niin kauan,kuin olen jaksanut hymyillä,puhua,olla kiva ja olla vähän se palvelijakin ja jonkinlainen äiti hahmo🌻🙂🌻.Suhteessa molempien kuuluu voida hyvin ja haluta olla toisen kanssa😉.Minä en enään jaksannut yrittää ja nyt olenkin yksin.katselen,ihmettelen ja odotan kesää😎
Näitä voi miettiä tai minä olen ainakin miettinyt:kuka minä olen?mitä minä haluan?haluanko vain miellyttää toista?haluanko voida hyvin?🌻🙂🌻🙂👍

Hei, minä tekisin tässä ongelmassa seuraavasti (ja olen tehnytkin). Kysyisin ensin itseltäni haluanko tuon miehen, onko siitä mitään iloa minulle enää vaan vain mielipahaa ja sitten se tärkein - haittaisiko tai häiritsisiköä minua nähdä hänet toisen naisen kanssa. Jos minulla vastaus on ei, kaikki on ihan over.
Sanoisin miehelle suorat sanat millaista hänen kanssaan on elää. Jos hän vetäytyy kilttiin rooliin, joka on vain keino tehdä hänestä marttyyri ja sinusta syyllinen, sanoisin hänelle juuri näin, hän vain yrittää välttää aiheesta puhumisen. Kysyisin suoraan mitä hän minusta tahtoo ja mitä sinä tahdot hänestä. Jos vastaus ei miellutä eivätkä asiat muutu, jättäisin koko miehen. Tai ainakin jättäisin 24/7 pyörivän täyden palvelun jos en kykenisi jättämään häntä.