Valinnanvapaudesta parisuhde vaiko seksisuhde?
Olen yli 50 vuotias naimaton ja lapseton nainen. Asun yksin. Minulla on valinnanvapaus elämäntilanteissani. Tulevaisuus näyttäytyy yksinäisenä ja kiinnostavan piinaavana edessäni. Olen aina ollut pikemminkin toisten korvike ihmis-suhteissani. Minua on pidetty rouvana, joka käy salaa vieraissa, ja olen ollut tästä tietoinen. Tämän ikäiseen naimattomaan naiseen suhtaudutaan nurinkurisesti ja joidenkuiden muiden kanssa seurustelevana ihmeellisenä oliona.
Olenko mustasukkainen ja omistushaluinen nainen?
Lukuisia kertoja olen törmännyt tähän asiaan, ja tullut vakuuttuneeksi siitä etten ole sellainen kuin pitäisi olla. Nämä kerrat olen tyytynyt siihen mitä olen saanut, enkä välittänyt saada enemmän, kuin minulle olisi kuulunut vapaudestani tinkimättä.
Tämä vapaaehtoisuuteni on ollut parisuhteiden muodostumisen este.
En mielestäni tehnyt mitään väärää, tulemalla miesten mukaan heidän kotiinsa, mutta kadun silti tämänkaltaista toimintaani, varsinkin jos olin tietoinen toisen osapuolen aviosta.
Olen huomannut että ihmiset jotka eivät ole aviossa, ovat tavoiltansa uskollisempia kuin aviossa olevat. Ja raittiit miehet ovat helpommin käsiteltäviä, kuin humalaiset miehet.
Joutuessani lähentelyn kohteeksi (joka on harvinaista) olen tullut siihen johtopäätökseen etten pidä lääppimisestä, enkä taputtelemisesta, sen enempää kuin vieraiden miesten halaamisesta. Silti olen sitä mieltä etten ole kovinkaan kylmä ihminen käytökseltäni.
Jos hyväksyisin seksuaalisesti elämäntilanteeni ja alkaisin seurustelemaan vakituisesti sen miehen kanssa, voisin kokea uudenlaisen viehätyksen tulleen suhteemme intiimiin puoleen.
Tämä uudenlainen ulottuvuus on hyväksymisestä kiinni. Halusta antaa tilaa todellisuudessa sille miehelle elämäntilanteissa jotka ovat seksuaalisia. Uskottelen itselleni, etten välitä siitä riittävästi millaisen todellisuuden olen valmis kestämään kestävän ihmis-suhteen tähden. 👍