Sain muutamia päiviä sitten selville, että mieheni on pettänyt minua. Olen tiennyt mieheni järkyttävän menneisyyden kuinka pedistä petiin juoksija hän on ollut. Itse olen aina ollut tarkka siitä, että minua ei huijata tai kuseteta. Minulla on ollut omat vaistoni ja epäilykset, mutta ei näköjään itse luottamusta niitä kohtaan.
Sovimme jo aikojen alusta että jos jtn tapahtuu niin siitä kerrotaan ihan face-to-face, vaikka asia olisi kuinka kamala ja miten vaikeaa se olisi. Halusin sopia sen koska arvostan rehellisyyttä yli kaiken ja halusin että luomme suhteen joossa ei ole salaisuuksia.Tätä aikaisemmin meidän avoimensuhteen aikana itse kerroin toisesta miehestä miehelleni kasvotusten ( ette uskokaan kuinka vaikeaa se minulle oli) mutta tein sen itseni takia ja sen takia että toisella on velvollisuus ja oikeus tietää asiasta vaikka emme seurustelleetkaan.
Kuukausia sitten sain havaintoa että miehelläni oli ollut kivaa toisen naisen kanssa oli kuva materiaalia ja alastonta pintaa. Menin aivan lukkoon, mutta mies sanoi materiaalin olevan vanhempaa kuin meidän suhteemme ja tapahtuneen sinkkuvuotena. Uskoin miestäni koska olen sanonut että uskon häntä niin kauan kunnes toisin todistetaanäläkä koskaan käytä luottoani hyväksi.
Itse asiaan siis: eli muutama pvä sitten mahollisuuden tullen pläräilin hänen s.postia jonka hän oli unohtanut päälle koneelleni. Käytin tilanteeni hyväksi ja kas kummaa kävi ilmi että vuosi sitten hänellä oli ollut 3kk pituinen suhde toisen naisen kanssa jonka mieheni oli kumminkin lopettanut.
Ajattelin että jatkan arkea normaalisti enkä paljasta tietouttani. Keksin että annan hänelle mahdollisuuden ja testata kertooko hän asiaa. Kyselin häneltä kysymyksiä ja tivasin oliko hänen viimeinen hoito todella hänen viimeisensä niin kuin aina on väittänyt ja hän sanoii että on. Ja valehteli minulle taas. Jouduin ottamaan tämän kyseisen naisen puheeksi, josta paljastui että nainen oli sama kuin kuukausia sitten löytämästäni materiaalista!
Hän on valehdellut minulle koko seurustelumme ajan ja valehteli vielä viimeisessäkin testissäni.(Tivaillessani tiesin että hän tietää että tiedän totuuden mutta hänen kunnia ei antanut periksi ja valehteli silti päin naamaa.) Kuinka voin enää koskaan luottaa häneen puhuuko hän totta vai ei? itse en ole koskaan häntä pettänyt vaan niellyt hänen virheensä ja antanut anteeksi. en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mitä minun pitäisi enää tehdä?
Tiedän että hän minua rakastaa yli kaiken ja jätti asian kertomatta suojellakseen minua koska ei voinut satuttaa mutta silti!!! Voiko ihminen oikesti rakastaa toista jos pystyy pitämään sisällään 1,5v tuollaisen asian?