valheessa eletty

valheessa eletty

Käyttäjä apua* aloittanut aikaan 21.03.2011 klo 16:39 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä apua* kirjoittanut 21.03.2011 klo 16:39

Sain muutamia päiviä sitten selville, että mieheni on pettänyt minua. Olen tiennyt mieheni järkyttävän menneisyyden kuinka pedistä petiin juoksija hän on ollut. Itse olen aina ollut tarkka siitä, että minua ei huijata tai kuseteta. Minulla on ollut omat vaistoni ja epäilykset, mutta ei näköjään itse luottamusta niitä kohtaan.

Sovimme jo aikojen alusta että jos jtn tapahtuu niin siitä kerrotaan ihan face-to-face, vaikka asia olisi kuinka kamala ja miten vaikeaa se olisi. Halusin sopia sen koska arvostan rehellisyyttä yli kaiken ja halusin että luomme suhteen joossa ei ole salaisuuksia.Tätä aikaisemmin meidän avoimensuhteen aikana itse kerroin toisesta miehestä miehelleni kasvotusten ( ette uskokaan kuinka vaikeaa se minulle oli) mutta tein sen itseni takia ja sen takia että toisella on velvollisuus ja oikeus tietää asiasta vaikka emme seurustelleetkaan.

Kuukausia sitten sain havaintoa että miehelläni oli ollut kivaa toisen naisen kanssa oli kuva materiaalia ja alastonta pintaa. Menin aivan lukkoon, mutta mies sanoi materiaalin olevan vanhempaa kuin meidän suhteemme ja tapahtuneen sinkkuvuotena. Uskoin miestäni koska olen sanonut että uskon häntä niin kauan kunnes toisin todistetaanäläkä koskaan käytä luottoani hyväksi.

Itse asiaan siis: eli muutama pvä sitten mahollisuuden tullen pläräilin hänen s.postia jonka hän oli unohtanut päälle koneelleni. Käytin tilanteeni hyväksi ja kas kummaa kävi ilmi että vuosi sitten hänellä oli ollut 3kk pituinen suhde toisen naisen kanssa jonka mieheni oli kumminkin lopettanut.

Ajattelin että jatkan arkea normaalisti enkä paljasta tietouttani. Keksin että annan hänelle mahdollisuuden ja testata kertooko hän asiaa. Kyselin häneltä kysymyksiä ja tivasin oliko hänen viimeinen hoito todella hänen viimeisensä niin kuin aina on väittänyt ja hän sanoii että on. Ja valehteli minulle taas. Jouduin ottamaan tämän kyseisen naisen puheeksi, josta paljastui että nainen oli sama kuin kuukausia sitten löytämästäni materiaalista!

Hän on valehdellut minulle koko seurustelumme ajan ja valehteli vielä viimeisessäkin testissäni.(Tivaillessani tiesin että hän tietää että tiedän totuuden mutta hänen kunnia ei antanut periksi ja valehteli silti päin naamaa.) Kuinka voin enää koskaan luottaa häneen puhuuko hän totta vai ei? itse en ole koskaan häntä pettänyt vaan niellyt hänen virheensä ja antanut anteeksi. en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mitä minun pitäisi enää tehdä?

Tiedän että hän minua rakastaa yli kaiken ja jätti asian kertomatta suojellakseen minua koska ei voinut satuttaa mutta silti!!! Voiko ihminen oikesti rakastaa toista jos pystyy pitämään sisällään 1,5v tuollaisen asian?

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 21.03.2011 klo 19:26

Mielestäni voi rakastaa, mutta voit olla varma, että tuollainen käyttäytyminen ei mieheltä lopu, jotain sillä haetaan.
Itselleni jäi tosin vähän nyt tästä viestistä epäselväksi, oliko teillä avoin suhde joka kehittyi seurusteluksi vaiko koko ajan avoin suhde jonka sinä tulkitsit seurusteluksi.
Noh niin tai näin vakavan pohtimisen paikan edessä olet, luulen, että olisi parasta jättää mies, koska oman elämänkokemukseni perusteella kerran petturi on yleensä aina petturi.
Niin kovaa kun se onkin.
Aina pitäisi ajatella niinkuin raamatussa sanotaan: mitä tahdotte toisen tekevän teille tehkää se heille.
Surullista joka tapauksessa.

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 21.03.2011 klo 19:29

vielä lisäystä edelliseen kirjoittamaani kommenttiin, miehesi on voinut kärsiä asiasta kauan, eikä ole uskaltanut kertoa sitä tahi sitten on tosiaan niin tapapettäjä, ettei asia enää vaivaa häntä millaan lailla.
Jokatapauksessa voimia sinulle.

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 22.03.2011 klo 08:04

Hei,

Pohdi sitä, mitä olet rakkautesi vuoksi valmis kestämään. Millaisen elämän haluat? Voitko saada sen tämän miehen rinnalla? Toiselle tuollainen käytös taitaa olla luontaista - viittasit aiempaan historiaan. Jos toinen ei itse halua muuttua, ei sinun vaatimuksesi ja näkemyksesi auta, vaikka kuinka rakastat. Oletko valmis pitämään omista rajoistasi kiinni?

Käyttäjä dies nafastus kirjoittanut 22.03.2011 klo 08:57

"Tiedän että hän minua rakastaa yli kaiken ja jätti asian kertomatta suojellakseen minua koska ei voinut satuttaa mutta silti!!! Voiko ihminen oikesti rakastaa toista jos pystyy pitämään sisällään 1,5v tuollaisen asian? "

Ei hän sinua yli kaiken rakasta! Saattaa kyllä rakastaa muttei ihan yli kaiken.
Kukaan ei JATKA valehtelua suojellakseen sinua, vaan itseään. Vähän vaikea on myös uskoa todellista rakkauttakaan, koska edes kiinni jäädessään ei myöntänyt. Katumushan olisi ollut luonnollinen reaktio...

Minä ajattelen näin: Jos ihminen rakastaa saattaa livetä ja huomata sitten hölmöytensä. Saattaa jopa olla ettei kerro..... mutta tämmöinen jatkettu pettäminen ja senjälkeinen valehtelu ei kyllä tue tuota rakkausteemaa.

Onko miehelläsi enemmänkin "mukava tilanne" on kotiasiat kunnossa ja tykkääkin sinusta ihan hyvin - olet siis ok! - mutta silti katselee ulos hyviä mahdollisuuksia....

Miehelläsi olisi nyt todellisen itseensäperehtymisen aika. Sen miettiminen MIKSI hän teki niin, ja lisäksi hänen pitäisi puhua siitä sinun kanssasi. Miksi esimerkiksi "raskauttavat" kuvat ovat edelleen tallessa? - Miksi hän ei ole jättänyt "erhettään" taakseen vaan hyysää sitä vielä mielessään ja posteissaan?😠

Käyttäjä apua* kirjoittanut 24.03.2011 klo 11:21

Ihania vastauksia, ja kiitos teille kaikille olette kyllä kultaisia ihmisiä ja sain kyllä voimaa itselleni heti 🙂.

Aiemmasta historiasta lisäystä eli seurustelumme alkoi siis avoimena suhteena. Koimme toisemme vain hauskanpito kavereina ja emme olleet kummatkaan seurustelevaa tyyppiä. Omat tunteeni alkoi kyllä kehittyä häntä kohtaan aikaisin enkä uskaltanut kertoa niistä hänelle koska pelkäsin että menetän hänet. Lopetin omat seikkailut ja uudet tuttavuudet ja no tyhmänä nuorena tyttönä ajattelin että ehkä hänkin keskittyisi minuun, mutta toisin kävi vaikka puheissaan hän antoi minun niin ymmärtää. Tuntemuksieni takia ja omantunnon vallassa kerroinkin omasta hairahduksestani toiseen vaikka periaatteessa en ollut velvollinen koska emme seurustelleet.

Olen elänyt periaatteenani se että teen toisille sen minkä odotan toisten tekevän minulle. Kerroin pahimman asian hänelle vaikka se tuntui niin pahalta, mutta otin vastuun.

Täysin totta tuo, että miksi hänellä edes on koko kuvamateriaalia hänestä!? Olen sitä itsekin miettinyt ja vastaukseksi saan että eihän ole edes muistanut kuvien olemassa oloa ja ne nyt on koneelle vain jäänyt. 😴 Tajuntani ei voi ymmärtää jos toimitaan toisen seläntakana niin miten siihen voi edes kameraa ehdottaa mukaan! Pakkohan siinä naisessa jotain olla jos sen haluaa ikuistaa...tai en tiedä. Itse en kyllä uskaltaisi edes ottaa todistusmateriaalia tai mtn jos tuollaista harrastaisin, niin kunnioittamatonta kumppania kohtaan tuollainen.

Toistaiseksi puolustelen itselleni asiaa sillä että tapahtuneesta on kuitenkin se 1,5v! mitä olette itse mieltä? en enää tiedä kumpi olisi pahempi valehtelu ja suhde 1,5vuotta sitten vai että yhden illan juttu tänä pvänä?

Käyttäjä Harm kirjoittanut 24.03.2011 klo 15:42

Osoittaa kyllä melkoista mielenhallintaa, että voi pitää 1,5 vuotta sisällään tuollaisen asian. Itse en olisi pystynyt tuohon, sillä valhe tuhoaa kuitenkin ihmistä sisältä. Voi tietenkin olla, että kumppanisi ajatteli, ettei loukkaa kertomalla sinua. Jotkut terapeutitkinhan saattaa neuvoa jättämään kertomatta, mutta tämä on tietysti ihmisestä kiinni ja kuten huomataan, valheen esilletulo myöhemmin loukkaa ja hämmentää vielä enemmän. Olen siis kuitenkin sitä mieltä, että eniten kertomatta jättämisellä yrittää vain suojella itseään. Ja puhun siis omasta, pettäjän kokemuksesta. Pettäminen loukkaa aina, tapahtuipa se milloin ja miten tahansa. Silti voi olla järkevää miettiä, mikä olisi pahempaa kuten teet - se voi suhteuttaa asioita. Itse joskus synkimmillä hetkilläni mietin, millaisia katastrofeja ja kärsimystä ihmisillä on maailmassa. Itse ryssin oman suhteeni toilaillullani, mutta minulla on kuitenkin edes pienen pieni mahdollisuus voittaa rakkauteni takaisin. Jotkut ihmiset menettävät samaan aikaan kotejaan ja perheitään Japanissa tai Libyassa. Tuskamme on suhteellista, mutta aina yhtä todellista.