Valehtelusta vapauteen?
Olen 66 vuotias mies ja olen ollut parisuhteessa kohta kymmenen vuotta valehtelevan ja monella tapaa petollisen naisen kanssa. Hän toi jo seurustelumme alussa salaa exänsä asuntoonsa ”tukan leikkuuseen” ja jäi kiinni salaisesta viestittelystä. Lisäksi hän myöhemmin tunnusti käyneensä salaa exänsä asunnossa jonkun kerran. Huomasin myös oudon piipputupakan tuoksun tyttöystäväni kauluksissa pari kertaa, joka osoittautui myöhemmin hänen exänsä kannabiksen tuoksuksi. Kerran tämä exä yritti tulla tyttöystäväni asuntoon, kun minä olin siellä.
Tästä alkoi monelaisista valheista ja epämääräisestä käytöksestä kiinni jääminen. Yritin irrottautua pari kertaa, mutta en päässyt hänestä irti. Kävin kokeneen parisuhdeterapeutti Brusilan luonakin ja hän kehotti minua heti lopettamaan suhteen sanoen: ”ihan varmasti pettää sinua”. En osannut erota. Yhteiselämemme perustui pitkälle valheiden varaan, kun sitten menimme kihloihin ja myöhemmin naimisiin.
Vuosien aikana on paljastunut aina uusia valheita. Päätin muutama vuosi sitten, että ”jos hän vielä kerran valehtelee, otan eron”. Niin siinä kävi, että kaksi vuotta sitten hän jäi kunnolla kiinni valehtelusta erittäin rumasta asiasta ja olen yhä naimisissa hänen kanssaan. Olen näiden kahden vuoden ajan raahautunut päivä kerrallaan masentuneena eteenpäin. Tunteet heittelee. Olen sopinut itseni kanssa, että ”katson nyt vuodenvahteeseen asti”, ”katson nyt siihen ja siihen asti muutaman kuukauden ajan kunnes otan eron”. ”Hoidan ensin sen ja sen asian kuntoon ja sitten otan eron”.
Minulla on vielä tunteita vaimoani kohtaan, mutta mitä sitten? Tiedän, että en koskaan hänen kanssaan voi olla onnellinen enkä voi koskaan luottaa vähääkään häneen. Kun olen aina yrittänyt muutaman vuoden ajan kehitellä luottamusta, uudet valheet ovat kaataneet kaiken. Miten voisin päästä vapauteen tästä satuttavasta suhteesta? Miten eroamisen käytännössä tekisin? Onko yksin eläminen parempi vaihtoehto kuin tällainen suhde?
Hei Puhtauteen
Paljon olet kestänyt ja sietänyt. Itse en eläisi tommoisessa suhteessa. Itse tiedät sydämessäsi, onko rakkaus niin suurta, että kestät valehtelun. Mieti myös, jäisitkö kaipaamaan häntä ollessasi yksin? Tsemppiä!
Puhtauteen, kuvaamasi tilanne kuulostaa minustakin ihan kauhealta. Parisuhdeterapeutti oli kuvaamasi perusteella ihan oikeassa. Kuten pala lasia jo kirjoitti, minäkin näen asian niin, etten missään tapauksessa itse eläisi tuommoisessa suhteessa.
Olen itsekin eronnut avioliitosta. Olen tämän kokemuksen jälkeen sitä mieltä, että yksin eläminen on monin verroin parempi kuin huonossa suhteessa eläminen. Ei se huono suhde siitä miksikään muutu. Sama kärsimys vain jatkuu. Vaikka eläisin loppuelämäni yksin, olen paljon tasapainoisempi ja tyytyväisempi elämään kuin olin siinä suhteessa.
Se suhde ei antanut minulle juuri mitään positiivista. Se pelkästään otti. Ja aiheutti kärsimystä. Olin valinnut väärän miehen, mutten ollut osannut silloin paremminkaan tehdä.
Avioliittoni ei mielestäni ollut läheskään noin huono kuin mitä kuvaat omastasi. Silti oli valtava helpotus päästä siitä irti.
Käytännössä tein eron sillä tavalla, että kerroin silloiselle miehelleni haluavani erota. Sitten kysyin, haluaako hän, että haemme eroa yhdessä vai haenko yksin. Hän halusi hakea yhdessä, joten jompi kumpi meistä hankki paperit ja allekirjoitimme ne yhdessä. Jos hän ei olisi halunnut, olisin hakenut yksin.
Muistan, että suurin kynnys oli uskaltaa tehdä päätös itse, sisäisesti. Sen jälkeen vain suoritin toimenpiteitä yksi kerrallaan kohti eroa. Mies ei tehnyt asioiden eteen mitään. Oli vaikeaa saada häntä muuttamaan pois, vaikka hänellä oli jo suhde toisen naisen kanssa.
Käytännön asiat kyllä järjestyvät, vaikka ne olisivat hankalia, esim. omaisuuden jakaminen. Vaikka hävisin omaisuuden jakamisessa, koen saaneeni psyykkisesti paljon sillä, ettei huonoa suhdetta jatkettu.
Voi ehkä olla hyvä miettiä, kaipaatko nimenomaan häntä vai ylipäätään kumppania, jonka kanssa jakaa elämää. Ja ehkä sitäkin voi yrittää miettiä, kohdistuvatko tunteesi nykyiseen vaimoosi vai omaan haavekuvaasi hänestä (epärealistiseen haavekuvaan).
Purjevene. Olen itse ollut 18vuotta jonkun näköisessä parisuhteessa. Emme ole asuneet yhdessä, aluksi oli alkoholi sairaudet ja kuolemat jotka varjosti terveen suhteen alkamista. Sitten tuli uudet vaikeudet ja työnsimme toisiamme erilleen tuntui aina että mieheltä ei iloa saa vaan aina olin hyvin väsynnyt kun hän lähti eli vei energiat nyt kuukausi sitten selvisi että oli pitännyt 8vuotta suhdetta toiseen naiseen ja ilmeisesti edelleenkin. Nainen sai tietää minusta ja selvisi miehen valehtelevan kirjoituksesi selvensi ajatuksiani ikävöinkö häntä? Vai pelkäänkö etten löydä kumppania rinnalleni🤔hälytys kellot olisi pitännyt soida jo vuosia sitten.