Hei🌻🙂🌻
Aljattelin hieman kommentoida, jos tästä jotain apua olisi .
N.vuosi sitten mies oli alkanut tuntea olonsa raskaaksi, masentuneeksi. Siinä tilanteessa tuttavanainen oli tarjonnut empatiaa ja tämä johti melkoisen nopeatahtiseeen suhteeseen, jossa oli pari seksiyritystä, jotka eivät onnistuneet täysin.
Kun asia sitten paljastui, sairastui mieheni masennukseen.
Mieheni on aina ollut sellainen, ettei paikoillaan oleminen onnistu, vaan koko ajan pitää olla
tekemässä jotain, tai sitten hän nukkuu. Epäilen, että jonkun sortin mielenterveyshäiriö on myös hänellä. Pettämisiä on muitakin. Mm. huorissakäynti, kun olimme jo vakiintuneessa seurustelusuhteessa.
Hän on kuitenkin ns.kunnon perheenisä. Meillä on kuusi lastakin ja ilman tuota tekemispakkoa elämä olisi siedettävää nuo pettämisen aiheuttmat kriisit lukuunottamatta.
Onko miehelläsi lääkitys ihan kohdallaan?
Olen lukenut tästä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja oikean lääkityksen olemassaolon pitäisi pitää oireet kurissa. Mm.tuon vauhdin tasaaminenhan olisi tilanteesanne erittäin tärkeää???
Ymmärrän, että olet väsynyt, surullinen ja pettynyt nyt, kun noin paha pettämisjakso on ollut. Ymmärtääkö miehesi sen, että sairautta tulee hoitaa koko ajan?
Mikäli nyt et tee päätöstä lähteä, ehdottaisintuon lääkityspuolen tarkistamista.
Sitä kautta monet bibot saavat elämänsä paremmin hallintaan siten, ettei näitä vauhtijaksoja, joissa tulee tehtyä kaikkea ihan järjetöntä , tule enää ja masennuakin on hoidettavissa .
En tiedä, oliko vastauksessani mitään Sinun tilannettasi helpottavaa mutta toivon Sinulle paljon voimia elämäntilanteessasii 🌻🙂🌻

Hei 🌻🙂🌻
Ps. Löydän paljon muitakin samanlaisa piirteitä suhteessanne: mm.nuo huomionosoitukset, jotka hiipuivat ja ärsyyntyminen , mikäli pettämisestä puhutaan. Lupauksia, joita unohdetaan jne. Kaikki tämä, vaikkei TK-lääkäri ei ohjannut miestäni psykiatrisiin tutkimuksiin pettämisepisodin jälkeen. Kirjoitti vain kaksi kertaa kuukauden pituisen sairasloman ja hoputti töihin paluuta mahdollisimman pian.
Miehelläni ei siis ole mitään diagnoosia tilanteeseen liittyen.
Senverran hän itse on jälkikäteen osannut kuvata tilannetta , että jotain hyvin outoa siinä hänelle oli. Kotona hän oli ärtyisä ja kielsi pettämisen sitä epäillessäni. Muutenkin puhui erikoisia asioita, joihin myös tytär kiinnitti huomion.
Jälkikäteen ajatellen, jotkut hänen sanomisensa viittasivat pettämiseen. Mutta, kun hän sen niin jyrkästi kiisti, meni parisen kuukautta, ennen kuin tunnustus tuu. Paha olo ja masennus alkoivat painaa tuolloin häntä.
Miten sinun miehesi sai aikoinaan diagnoosina kaksisuuntaisen mielialahäiriön???

Kiitos mariella! Jos minulta kysytään lääkitys ei todellakaan ole kunnossa. Itsekkin olen lukenut sairaudesta paljon ja olen ymmärtänyt että sen voi saada melko hyvin kuosiin. Ongelma on sillonkun ei ole masennus mieheni on hyvin vaikeaa myöntää että kaikki ei ole kunnossa. Hän on hoitosuhteessa, mutta nytkin edellisestä lääkäri käynnistä on aikaa jo monta kuukautta jonka jälkeen hän on itse jättänyt masennuslääkityksen pois. Periaatteessa se on varmaan ok, mutta tuntuu hurjalta että itse päättää jättää pois, eikä edes minulle asiaa kerro (vaikka kesällä nimenomaan on sovittu että kaikki "tärkeät" jutut jaetaan). Mieheni on monet kerrat jättänyt myös tasaavan lääkkeen syönnin, ihan itse päättämällä, eikä tietenkään ole myöskään minulle asiasta kertonut.

Lääkäri aikaa joku viikko sitten tivasin kun olin siinä uskossa että seuraava käynti on ennalta sovittu, niin eipä ollutkaan. Useaan kertaan käskin että hoitaa asian, mutta sitten tein sen hänen puolesta. Samalla pääsin juttelemaan sairaanhoitajan kanssa asiasta ja hyivn paljon oli hänkin minun linjoilla hoidon suhteen. Seuraava lääkäri aika vaan meni joulukuulle, joten tuntuu että pitkä matka on sinne elää...Sairaanhoitajan kanssa sovittiin myös, että minä menen mieheni mukaan.

Virallisen diagnoosin sai ilmeisesti vasta tänä kesänä. Itse olin hänen sairaudestaan jo hyvin vakuuttunut ensimmäistä masennusta seuranneen kiihdytyskauden aikana. Olen turhautunut monet kerrat mielenterveyspuolee, missä ollaan asioitu. Nyt ensimmäistä kertaa minua kuunneltiin ja ymmärrettiin kun soitin mieheni puolesta.

Hei🌻🙂🌻
Kertomasi perusteella uskoisin, että miehesi nyt, lääkityksen jätettyään pois, elää mainiavaihetta, jota väistämättä suraa masennus, koskalääkiryson ihan retuperällä. Todella raskasta aikaa Sinulle.
Jotain samankaltaista epäilen miehelläni olevan: hänen elintapansa ovat mielestäni hypomaanisia. Aina on oltava tekemässä jotain ja paikoillaan oleminen ahdistaa häntä.
Tuo vuosi sitten tapahtunut pettäminen oli huipennus kokokesän jatkuneessa tekemispakko jaksossa. Sitä seurasi sitten syvä masennuakin. Tuon jakson aikana tulivat itsesyytökset tapahtuneesta syyllisyydentunto oli myös valtava, sekä ahdistua ja paha olo.
Avioeroa hän ei halunnut mutta sanoi ymmärtävänsä sen, jos minä siihen ratkaisuun päädyn. Tuntuitosi pahalta katsoa sitä tilaa päältä päin.
Tuolloin jäi taustalle se tuska, mitä tunsin itse tapahtuneesta. Hän myös vannoi, ettei koskaan enää aiheuta samanlaista mielipahaa perheelle .
Hän myös huomioi minua enemmän.
Nyt ja viime kesänä hän vaikuttaa unohtaneen tapahtumat: jälleen hän tekee kaikkea ylimääräistä, vaikka sinällään onkin työntekoa vähentänyt ja osaa levähtää välillä. Lääkärin neuvona oli riittävä lepo ja läheisten kuunteleminen, jos alkaa tekemiset lisääntymään liikaa.
Tuo rajanveto normaalin puuhastelun ja ylimenevä välillä on mielestänivaikeaa. Miehellä on pakkomielle tehdä kaikki keskeneräisen valmiiksi. Uusi projekti alkaa, kun entinen on loppusuoralla .
Meillä on se vaikeus, ettei diagnoosia ole virallisesti saatu. Lääkäri oli puhunut " minäputkesta", jolloin kaikki ulkopuoliset realiteetit (mm.perheen olemassaolo )unohtuu täysin. Ja näinhän siinä kävi, kun vieras nainen tuli kuvioon mukaan. Suhde eteni vauhdilla ja samoin, epäillessäni sitä, minua syytettiin vainoharhaisuudesfa, jopa lasten kuullen.
En osaa antaa neuvoja sinulle, kun itsekkin olen vielä keskellä kriisiä.
Ainoa toiveeni on, että miehesi ymmärtäisi lääkityksen merkityksen, sekä hoitosuhteen tlläpidon tärkeyden. Hän ei ehkä halua tai pysty ymmärtämään sitä,että on sairas ja tarvitsee apua.
En uskalla ottaa kantaa siihen, pitäisikö sinun hakea eroa??? Onko teillä ollut ihan normaalia perhe-elämää välillä, ennen miehesi sairastumista? Millaisia tunteita Sinulla on häntä kohtaan? Voimia ja jaksamista Sinulle, olkoon päätöksesi tilanteesanne mikä tahansa 🌻🙂🌻

Kiitos Mariella! En ole saanut vastattua, kun olen ollut niin puhki ja rikki. Eilen käytiin terapiassa niin se sai jotenkin vähän positiivisuuttakin tähän elämään. En ole juuri jaksanut perehtyä täällä muiden tarinoihin, mutta aijon sen tehdä kun jaksan ja saan rauhaisaa aikaa. Kuulostaa kuitenkin hyvin samalta tuo sinun miehesi "sairaus". Diagnoosista sinällään ei vaan ole paljoo ollut apua, koska hoitoon pitäisi jotenkin saaha mieheni sitoutumaan myös silloin kun menee hänen mielestään hyvin.

Omat tunteeni mieheeni vaihtelevat todella paljon. Jossain kaukana on varmasti se rakkaus, mutta kaiken tämän paskan keskellä sitä on vaikea tuntea. Järjellä jos ajatteleen niin ero varmaan olisi se oikea ratkaisu. Pelissä on vain niin paljon ja kuitenkin uskon jos mieheni sairaus saataisiin tasapainoon voisimme elää onnellista elämää ja pystyisin luottamaan ja rakastamaan.

Mieheni on sairastuntu noin puoli vuotta sen jälkeen kun aloimme seurustelemaan. Joten se vaikeus on ollut jo pitkään että en tiedä mikä on se normaali hänen tila. Ja niinkun muutenkin itsekkin kirjoitit on todella vaikeaa vetää rajaa mikä on ylipäätä normaalia ja missä menee liian lujaa. Jotenkin lohdullista, että en ole maailman ainut ihminen joka läheiseltään sietää tällaista käytöstä. Kaikki on niin ristiriitaista, itse olen sitoutunut joka masennuksessa hoitamaan ja tukemaan miestäni, mutta tuntuu että sitten kun hänellä on asiat kunnossa ei minun hyvinvointi kiinnosta. Sairauden alussa varsinkin sitä kuvitteli että saa sen "uhrauksen" moninkertaisena takasin. Aina se vaan on mennyt niin, että kun masennuksesta on selvitty niin kaikki muu kiinnostaa enemmän kun se parisuhteen/perheen vahvistaminen.

Nyt tilanne on vielä kamalampi kun on tämä pettäminen tapahtunut. Sitä ei vaan voi ymmärtää miten toista ihmistä voi niin pahasti loukata 😭

Hei🌻🙂🌻
Hyvä,että terapia on alkanut. Siellä voit purkaa syvimpiä tuntojasi nyt, kun olet aivan voimaton 😳
Tiedän, miltä tuntuu tuo voimattomuus: itselläni vei voimia ensin se vaihe, kun mies ei tunnustanut suhdetta, vaan haukkui vainoharhaiseksi hulluksi 😞
Minullahan todettiin vaikea fyysinen sairaus n. 5 vuotta sitten. Peräjälkeen oli viisi isoa leikkausta ja reissut sairaalaan tein yksin. Toki mies kävi katsomassa; pisimmillään olin vajaa 2kk. sairalaalassa.
Nyt oli sitten ensimmäinen, hieman rauhallisempi vuosi sairauden suhteen ja mitä mies teki; petti tuttumme, meitä vanhemman, aina tähän mennessä äidillisesti perheeseemme suhtautuneen naisen kanssa minua.
Tarina ona niin uskomaton ja tuli ihan puun takaa. Kaikki tapahtui työajan puitteissa, joten vaikeaa oli uskoa sitä todeksi. Iso puhelinlasku ja se, että mies ns.liimasi kännykkänsä itseensä herätti epäilyt. Pitkäksi venyneet työreissut myös epäillyttivät. Ja itsensä peilailu, vaikka samalla puhui siitä, että ei tämmöinen mies kelpaisi kenellekään. Miksi pitäisi kelvata, muille, kuin omalle vaimolle.
Kerran, hän saunomassa ollessamme kehui, "että katsoppa, miten komeasti seisoo omalle emännälle." Sitä lausetta jäin miettimään...
Sitten selvisi touhu, kun vaadin puhelinerittelyt. Kolme päivää siitä oli suhteen laatu selvitetty: myös seksiä oli yritetty, mutta ei ollut pelannut. Siitä tuo outo kommentti saunomisreissullamme tuli ☺️
Vaikeaan ihmiseen vaikuttaa, kun on hurmiossa uudesta suhteesta. Järjissään olevana mies olisi lopettanut touhut selkäni takana, kun aloin epäillä ja seurasin hänen toimiaan.
Jälkikäteen hän kertoi, että ei ollut edes tajunnut sitä, että epäilen jotain.
Ja vielä suhteen loppumisesta: meillä oli läheinen perhejuhlakin siinä. Mies alkoi osoittaa enemmän kiinnostusta minua kohtaan. Jopa niin, että julisti lapsillekin, että olemme kuin uudelleen rakastuneet. Minä en pysynyt mukana siinä, koska epäilin suhdetta toiseen.
Ja todellakin...se loppui vasta sinä päivänä, kun sain tietooni, eli mies kertoi osan asiasta. Puhelin jäi pöydälle ja kolmessa päivässä sekä miehelle, että tuolle naiselle soitellen selvitin tapaamiset ja tapahtumat niillä.
Mies jäi sairaslomalle, kun masennus ja katumus, sekä itsesyytökset tulivat päälle, niin meni työkyky kokonaan.
Itse olin aivan shokissa mutta jonkun piti hoitaa koti, lapset ja lemmikit. Sekä myös mies vaikeimpina hetkinään.
En osaa antaa sinulle mitään neuvoja mutta jatka terapiaa. Itse kävin viitisen kertaa mutta lopetin sen, koska en kokenut saavani hyötyä siitä. Nyt myöhemmin kävin sairaalassa fyysisen puolen kontrollissa. Kerroin lääkärilleni näistä asioista ja hän halusi tehdä ns. mielialatestin. Tulos oli vaikea masennus. Kerroin käyneeni terapiassa ja lääkärini sanoi, että aina se ei onnistu heti, koska voi olla ettei kemiamme terapeutin kanssa ole kohdanneet, vaikka tämä on pitkän uran tehnyt psykiatri. Nyt jonotan julkiseen erikoissairaanhoitoon ja lääkäri kehoittikin etsimään toisen terapeutin jonotusajaksi.
Raskasta tämä on, sen sinä varmasti myös omien tapahtumiesi kautta tiedät. Mutta, eihän anneta periksi?
Kaikesta huolimatta olemme arvokkaita, ainutlaatuisia ja se, että meitä on kohdeltu väärin ja huonosti ei ole meidän vika, eikä tee meistä huonompia ihmisinä.
Jaksamisia Sinulle ja kerrotaan kuulumisiasi sitten kun jaksat.
Voimia 🌻🙂🌻

Hurjia nämä on tarinat ☹️ Ei ois voinut uskoa todeksi ei!! Itse epäilin kanssa, oikeastaan koko vuoden. En tietenkään koko aikaa mut ajoittain. Satuin näkemään sen naisen lähettämään viestin missä kyseli mieheni vointia ja kertoi että ei raksahommista huolimatta saa ajatuksia pois. Vedin viestistä kauheet pultit mut mies kiisti kaiken. Ollaan vaan työkavereita linja. No itse olin äitiyslomalla jo kun tuo tapahtui. Pari viikkoa olin rikki mut sit yritin sen työntää mielestä ja uskoa miestä. Jotenkin muutenkin tuntui hullulta että heillä ois jotain ollut. Salarakas rakensi silloin kun suhde alkoi miehensä kanssa taloa ja heilläkin kaksi pientä lasta.

Sama puhelimen liimautumis ilmiö tapahtui myös meillä. Facebookkiin meni myös silloin ja siten että en mitenkään voinut nähdä. Pettämiset tapahtui pääasiassa mieheni treenien jälkeen. Yhden treeniajan valehteli (että sai enempi aikaa) ja joskus oli lähtenyt kesken treenien (mikä on hyvin uskomatonta, pelaaminen on aina ollut niin tärkeetä että mikään ei ole mennyt edelle). Työpaikan tapahtumien jälkeen myöskin harrastivat. Monet kerrat muistan että ihmetteliin kuinka myöhään menee...ja kysyinkin tietysti mut aina oli selitykset valmiina ☹️

Ne kerrat mitkä tiedän on kyllä ne pahimmat mitä miettii. Muistaa ihmeen hyvin. Muistan sen kun on tullut kotiin ja olen kysynyt/ihmetellyt kotiin tulo aikaa. Kaikista kipein muisto on tieto siitä, että mieheni meni synnytyssalista salarakkaan luo 😭 Siellä he useasti pettivätkin kun salarakkaan mies oli reissutöissä. Hirveä ajatus, että ovat voineet panna heidän lasten nukkuessa. Sittenkun saivat talon valmiiksi mieheni ei halunnut sinne mennä panemaan. Sen jälkeen vakkari paikka oli meidän auto.

Jotenin on viime päivinä tuntunut, että voiko tämöstä paskaa koskaan antaa anteeksi??😭 Tai edes rakentaa luottamusta 😑❓

Minulle olisi viimeinen pisara, jos mies menisi synnytyssalista salarakkaan luo. Aivan uskomattoman törkeää ja ajattelematonta, sekä omaa puolisoa että lasta kohtaan. Hyvin näkee, kumpi on siinä vaiheessa tärkeämi, salasuhde vai vastasyntynyt pienokainen.

Hei 🌻🙂🌻
Uskomaton on myös sinun tarinasi. Miten mies voi lähteä synnäriltä suoraan toisen naisen luo😳
Ja kuinka taloa miehensä kanssa rakentava nainen voi alentua tuollaiseen käytökseen😳
Oletko ollut yhteydessä naisen mieheen??? Minä nimittäin tein niin ja osittain reissutyössä oleva mies oli asian tietoon saamisesta kiitollinen.
Kyllä sinulta vaaditaan nyt valtavasti voimia ja toivottavasti saisit sitä myös ammatti- ihmisen kautta.
Tuollainen elämän vaihe vie voimat, jos ei saa mistään kunnon tukea.
Ja miehesi: olisi kyllä löydettävä keino, millä tuon touhun saa pysähtymään. Hän ei selkeästi nyt ole enää realiteeteissa, vaan elää juuri pahinta mania vaihetta.
On tosi vaikea, ettei toista saa lääkäriin. Kuten aiemmin mainitsin: lääkitys ehdottomasti kohdalleen. Onko ketään sukulaista tai hyvää ystävää, joka voisi saada nyt kontaktin mieheesi ja puhua hänelle ns. järkeä tässä asiassa.
Luulen, että soitto pettäjänaisen miehelle saisi suhteen poikki mutta ainahan löytyy uusi nainen tilalle, kun ei ole järkeä päässä.
Ihan itkettää tilanteesi ☹️ Minulla, vaikka on tämä vaikea, kivulloinen sairaus, ovat lapset jo melkein kaikki aikuisia. Nuorin asuu enää kotona. Lapsille kerrottiin tämä tapaus, sillä vaikeaa oli sitä salata, kun miehen olotila ulospäinkin paljasti sen, että asiat ovat vialla.
Meillä on seitsemän lasta ja eivät he hyvin tätä vastaanottaneet. Yksi totesi, että nyt romahti isäkuva täydellisesti. Totuus on kuitenkin parempi, kuin valhe.
Jos jaksat, kirjoitathan miten menee???
Voimia ja kaikkea hyvää Sinulle toivoen 🌻🙂🌻

Niin ei sitä voi ymmärtää, ei millään 😭 Tämä mieheni salarakas jäi kiinni, kun hänen miehensä vahigossa näki minun mieheni lähettämän viestin. Mies oli soittanut miehelleni ja sanonut jos ei itse kerro niin hän kertoo minulle. Mieheni omien sanojen mukaan kertoi kuitenkin oman huonon olonsa vuoksi. Vaihtoehtona oli kuuloma ollut itsensä tappaminen. Jolla hän myös heti minua uhkasi jos en anna yhtään toivoa. Itse siinä vaiheessa olin kuitenkin niin itsekäs että en antanut toivoa, mutta eipä itseään kuitenkaan tappanut. Samana päivänä kun mieheni minulle kertoi oli siis tämä mies soittanut ja lisäksi omalla miehelläni oli lääkäri aika masennuksen vuoksi ja lääkäri oli kehottanut myös kertomaan.....

Viestittelin tämän toisen petetyn kanssa jonkun verran joku aika sitten, mutta sitten se kävi hänelle liian ahdistavaksi ja rankaksi. Ehkä tein sen virheen että kerroin liian suoraan ajatukseni tämän vuoden aikana jolloin pettäminen tapahtui. Nimittäin sen että jos en aina luottanut omaan mieheen niin luotin hänen naiseen... Olin pettämisen alku aikoina samoilla vaatekutsuilla tämän naisen kanssa. Minulla oli vauvani siellä mukana ja hän mm. näki kun imetin tätä hänen salarakkaan vauvaa ☹️ On sitä ollut tyhmä kun on luottanut.....