Olen nyt tapaillut jonkin aikaa aivan ihanaa ihmistä! Kaikki on loistavaa, ehkä pienenä miinuksena epävarmuus joka minua kalvaa (uusi kumppanini vaikuttaa sitoutumiskammoiselta) . Koen että olemme sielunkumppaneita ja seksikin on loistavaa!
Kysymys kuuluu kuitenkin siinä, että missä menee väkivallan raja? Kumppanini on alkanut olemaan minua kohtaan kovin raju. Myönnän aluksi sanoneeni että pidän kovista otteista, mutta rajansa kaikella. Välillä hän puree niin kovaa että pelkään että minulta lähtee taju! Kerran pelkäsin että nännini irtoavat! Hän myös nipistelee ja läimii… Olen useampaan kertaan pyytänyt lopettamaan ja sanonut myös muussa kontekstissa että pelkään häntä … mutta kun hän innostuu niin en saa häntä lopettamaan. Joskus hän onkin sanonut että hän saattaisi pitää SM leikeistä. Ja hän ei todellakaan tee mitään tästä koska olisi suuttunut tai raivoissaan, vaan huomaan että hän nauttii siitä mitä hän tekee… Ikäänkuin esileikkinä, tai hellyyden (?) osoituksena. Tämän vielä kestän koska näen, että se saa hänet onnelliseksi), mutta olen alkanut pohtia että onko tämä alkusoittoa jollekin pahemmalle? En kuitenkaan haluaisi häntä näin mitättömästä syystä jättää… koska rakastan häntä.
Mitä minun teistä pitäisi tehdä? Onko mielipiteitä?
SM-leikit eivät ole väkivaltaa. Niissä kipukaan ei ole oikeastaan kipua vaan tuntemus muuttuu joksikin muuksi. SM-touhut voivat olla vaikeita aluksi, siinä kun vaaditaan syvää luottamusta puolisojen välillä. Ilman vahvaa luottamusta puoliso voi alkaa pelkäämään asiaa.
Ehdotan että puhut hänelle hyvin suoraan, miehenä kun ei ymmärä vihjailua. Olet hänen kannaltaan ehkä jonkin verran antanut vääriä vihjeitäkin kertomalla pitäväsi rajuista otteista. Eli istutte alas ja sanot että hän on satuttanut sinua, olet vielä aloitelija näissä asioissa ja haluat edetä asiassa rauhallisemmin.
Seksin vauhdissa tulee helposti ymmärrettyä asia väärin. Voihkaisut kun voi tulkita monella tapaa. Yksi SM leikkien peruslähtökohta on turvasana. Sen kun sanot niin puolisosi pitää lopettaa _välittömästi_.
Uskoisin että googlettamalla asiasta löytyy lisää (ja parempia) neuvoja. Keskustelemalla löytänette molemmille sopivan tavan harrastaa näitä leikkejä. Kannattaa aina kokeilla alkuun asioita kevyemmin ja sitten katsoa mihin ne myöhemmin etenevät. Omat fantasiat voivat helposti olla sellaisia ettei niitä oikeassa elämässä voi toteuttaa.
Eli hitaasti etenemällä hyvä tulee, kasvatatte kevyemmällä touhulla keskinäistä luottamusta.