Onpa hurjan kuuloista. Mielestäni tuollainen uhkailu ei ole normaalia. Pystytkö ottamaan etäisyyttä, jotta voisit ajatella rauhassa tulevaisuuttanne.

Olen itse elänyt tuollaista elämää, sen verran erilaista, etten saanut yksin poistua mihinkään, keheenkään en saanut yhteyttä pitää. On olemassa vanha sanonta, varas toista varoo ja huora toista luulee, yllättäen se pitää monta kertaa paikkansa.
Voin ainoastaa sanoa, ota lapsi kainaloon ja lähde pois ja kauas ja turvalliseen paikkaan, ettei heti ole perässä, sillä uhkailemalla, kiristämällä ja lupaamalla kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, hän voi saada, sinut puhuttua takaisin. Vaikka ajattelet, ettei onnistu, niin kyllä nämä jehut sen taitaa.
Tuosta tilanteesta ei ole, enää pitkä matka, siihen kun emäntää aletaan kasvattamaan ja opastamaan ihan nyrkin voimalla.

Hei Heinänen 84
Olet tosiaan vaikeassa tilanteessa. Miehesi on sairas ja tuskin muuttuu tulevaisuudessa. Koita löytää jokin aukko josta pääset pois miehesi uhkailuilta. Olet ansainnut paremman ja turvallisemman elämän.

Yksi tärkeä vinkki kaikille jotka ovat suhteessa kontroloivien ihmisten kanssa. Tyhjentäkää logi tietokoneesta, niin että ette jätä jälkijä ja vaihtakaa salasanaa usein. https://www.google.no/?gfe_rd=cr&ei=1TJdVImREoWr8welloHYCA&gws_rd=ssl#q=selaushistorian+poistaminen

En osaa neuvoa muuta kuin että ole varovainen ja hae jostakin apua ja turvapaikkaa. Voimia sinulle.

Karmaisevan kuuloista on sinun elämäsi tällä hetkellä. Mies on alistanut sinut täysin. Sinä olet pakotettu pysymään neljän seinän sisällä kun mies ottaa erivapauksia itselleen.
Hän ei ole käynyt sinuun käsiksi, mutta pelkään pahoin, että raivon yltyessä hän ei enää hallitse itseään. Ennusmerkit viittaavat siihen.
Kannat myös vastuun lapsesta yksin.
Rohkaisisin sinua ottamaan yhteyttä ensi- ja turvakotiin tai perheneuvolaan. Voisit saada apua sieltä suunnasta. Soisin sinun pääsevän turvaan lapsesi kanssa niin pian kun mahdollista. Sinun ja lapsen hyvinvointi on nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Jättäisin uhkailut itsemurhasta omaan arvoonsa. Pelottelemalla hän kuvittelee pitävänsä sinut aisoissa. Toivotan sinulle voimia.

Kyllä, olen oppinut jo poistamaan selaustiedot ja viestit puhelimesta ja tietokoneelta. Hän on ollut hyvin kiinnostunut puhelimen ja tietokoneen käytöstäni ja pakotti kerran avaamaan puhelimen suojakoodin ja näyttämään viestini. Hänen mielestä käyttäydyn epäilyttävästi kun en halua näyttää hänelle ystävieni kanssa käymiä keskusteluja. Hän myös seuraa milloin olen käyttänyt WhatsApp-viestitintä ja huomauttelee siitä.

Syyllistämisen määrä on valtavaa ja ahdistavaa. Hän paheksuu ja moralisoi jos en huomioi häntä tarpeeksi tai jos olen lähdössä illan viettoon ilman häntä. Hän on hyvä puhuja ja saa minut todella tuntemaan syyllisyyttä asioista joista ei edes tarvisi. Hän saattaa joko suuttua tai sitten heittäytyä surkeaksi uhriksi jota ylimielinen vaimo kohtelee väärin.

Tein hänen painostuksesta vähän uhkarohkean teon ja tunnustin etten ehkä enää rakasta häntä. Ajattelin saavani selkään tai että jotain muuta kauheaa tapahtuu, mutta tällä kertaa hän heittäytyi surulliseksi uhriksi joka lähes mateli lattialla jaloissani. Seuraavana päivänä oli kun mitään ei olisi tapahtunutkaan...Nyt olen lähdössä pitkäksi viikonlopuksi reissuun ja vaikka matka on sovittu jo melkein vuosi sitten, niin nyt on hirvittävä syyllistäminen ja kyseenalaistaminen päällä. Minulla on niin kurja olo että voin suorastaan pahoin ☹️

Hei Heinänen

Olen huolissani kun et ole kirjoittanut pitkään aikaan. Viimeisessä viestissä kirjoitit lähteväsi pitemmälle viikonloppu matkalle. Pääsitkö matkaan. Kirjoita tänne jos voit...

🌻🙂🌻

Hei Leijona55 ja muut.
Pääsin lähtemään sille reissulle silloin loppukesästä. Olo oli syyllistetty ja äärettömän väsynyt ja surullinen. Tuntematon ihminenkin sanoi enempää asiasta tietämättä, että silmissäni näkyy surua. Sain pitkin viikonloppua mieheltäni syyttäviä viestejä ja puheluita, yritin olla välittämättä ja laitoin puhelimen välillä äänettömälle.

Tilanteemme ei ole juuri muuttunut. Kävimme pariterapiassa muutaman kerran, mutta sen apu oli lähinnä pintapuolista. Olemme niin eri maailmoista, että terapiassa puhutut asiat olivat lähinnä pintaraapaisu ongelmista. En usko että mitkään kotitöiden jakamiset ja yhdessä vietetyt illat kuroisivat umpeen sitä rotkoa, minkä ikuiset riidat, kontrollointi, syyttelyt, haukkumiset ja väkivallan uhka ovat muodostaneet. Me siis tosiaan olemme niin eri maailmoista, että käsitämme lähes kaikki asiat eri tavalla. Se tietysti aiheuttaa sen, että me saamme riidan aikaiseksi ihan tavallisesta keskustelustakin. Ja nämä riidat voivat kärjistyä ihan uskomattomiin sfääreihin. Seinät kolisee kun mies hakkaa niitä, tavaraa lentelee ja hän heristelee sormeaan naamani edessä. On ihan sama siinä vaiheessa mitä sanon, mies loukkaantuu sanoistani jokatapauksessa tai saa niistä vaan lisävirtaa raivolleen. Kun riita vähän laantuu, mies alkaa vääntämään itkua ja syyttämään minua alistajaksi ja valehtelijaksi ja mitä kaikkea...

Olen käynyt yksin terapiassa. Terapeuttikaan ei antanut oikein toivoa suhteelle. Ystäväni ja perheeni eivät ymmärrä miksi vielä olen tässä suhteessa, enkä ymmärrä oikein itsekkään. Mieheni syyttää minua suhteemme huonosta tilasta. Hän on taitava puhuja ja minä tunnen helposti syyllisyyttä asioista kun asioista...minun on helppo saada tuntemaan syyllisyyttä. Mies sanoo että jos minä vaan yrittäisin enemmän ja "alkaisin tuntemaan", niin meidän suhde olisi hyvä. Olen oikeastikin miettinyt, että pystyisinkö kääntämään tunteeni niin, että pystyisin jälleen rakastamaan ja luottamaan, mutta kaikkihan sen tietää ettei tunteilleen voi mitään...ei edes niille negatiivisille.

Olen suunnitellut erilleen muuttoa mielessäni, mutta oikeasti en tiedä mitä tehdä tai MITEN tehdä. En tiedä mitä tapahtuu jos mieleltään jo nyt epävakaa mieheni tajuaa että on oikeasti menettänyt meidän. Hän sanoo tulevansa minun kanssa hulluksi, mutta kumpi tekee hänet hullummaksi, kun elän täällä hänen kanssaan, vai kun lähden pois?

Hei!
Ihanaa kun vastasit ja että olette ehyenä ainakin ulkoisesti.
Koita keksiä jokin ratkaisu eroon, suunnittele lähtöä pikkuhiljaa, niin miehesi ei sitä huomaa. Hyvä että perheesi ja ystäväsi tietävät asiasta, niin he ovat sinun turvanasi.
Kirjottele välillä kuulumisia.
Halit minulta

🙂👍

Tuolla joku jo ehdotti turvakotia. Voisiko siinä olla ratkaisu, että kävisit juttelemassa siellä, jos tulee sellainen tilanne, että pitää päästä nopeasti pois tai muutenkin, että kun olet saanut mietittyä asiat. Vähän niin kuin se terapeuttisi sanoi, niin nuo tuntuvat sen tasoisilta ongelmilta, että ei tuossa ainakaan parisuhdeterapia tai sinun terapia auta (muutoin kuin että saat itse mietittyä omalta kannaltasi asiat selviksi). Miehesi ongelmat ovat niin syvällä, että vain se että hän itse näkisi ja tunnistaisi, että muutos pitäisi lähteä hänestä ja hän aidosti yrittäisi saada apua itselleen, voisi tuota teidän elämää auttaa.

Mielestäni on kuitenkin hyvä, että et ole eristäytynyt ystävistäsi ja perheestäsi, vaikka sinun menemisesi aiheuttavat noita konflikteja. Sitähän miehesi myös yrittää, hallita sinut sinne kotiin, jotta pysyt kontrollissa. Tällöin sinulla ei myös ole rohkeutta lähteä. Hän yrittää myös nujertaa itsetuntoasi. Sinulla on roimasti tervettä itsetuntoa jäljelle 🙂, kun yrität olla välittämättä häirintäviesteistä silloin kun olet muualla, joten uskon että pystyt tekemään järkipäätöksen. Tilanne ei kyllä valitettavasti taida muuttua, ellei miehesi tajua itse olevansa avun tarpeessa. Yleensä ne vaan tuppaavat menemään pahemmiksi. Nuo sanalliset uhkailut pään katkaisemisesta tai lapsen kylmäksi tekemisestä ovat jo niin pahoja, että rakastava vanhempi ja puoliso ei hevin tuollaista päästä suustaan. Toivon sinulle kovasti voimia ja rohkeutta lähteä ennen kuin tilanne voi mennä liian pahaksi. Pidä se tukijoukko myös ympärilläsi ja aina suunnitelma b mielessäsi.

Kaikkea hyvää ja rohkeutta 🙂! Olet vahva ja pärjäät ihan varmasti!