VÄKIVALLAN KIERTEEN KATKAISU- ILMIANTO JA SYYLLISYYS?
Hei!
Toivottavasti saan täältä jotain apua.. Minua oksettaa tälläkin hetkellä; syyllisyys painaa.. Viime viikolla elämäntilanteeni oli henkisesti niin uuvuttava, että minun oli kertakaikkiaan turvauduttava viranomaisten apuun; hyväksikäyttöprosessia käyn läpi terapiassa. Asun yksin ja tällä hetkellä olen 31-vuotias. Tiistaina olin ravintolassa, jonne myös ex-miesystäväni oli eksynyt.. Hänen kanssaan tuli riitaa; löin häntä ja hän minulle aivotärähdyksen ja jalan mustelmille.. Silloin ainakin päätin, etten enää edes puhu hänen kanssaan ikinä! Koko lapsuuteni ja nuoruuteni, sekä aikuisikäni olen katsellut väkivaltaista isääni. Miten hän on pahoinpidellyt minua, veljeäni ja äitiäni; nykyisin on käynyt jopa veljeni lapsiin kiinni. Oksettaa kun mietin sitä väkivallan määrää.. Aivotärähdyksen ansiosta minun oli vietävä koirani vanhemmille hoitoon, koska en päässyt ulos sen kanssa oksentelun ja päänsäryn vuoksi.. No, vanhemmat taas..
Isäni on uhannut tappaa monesti, mitätöinyt ja niin poispäin; kiristänyt sillä, etten voi kellekään ikinä kertoa, koska kotikaupungissani hänet tunnetaa, eikä kukaan minua uskoisi.. Tähän uskoin vielä viime viikkoon asti tai ehkä uskon edelleenki, että isääni ainoastaan uskotaan, mutta ehkä enemmänki kyse alkaa olla siitä, etten enää välitä; olen täynnä kaikkea!!!Olen täynnä väkivaltaa ja niitä ihmisiä, jotka sitä katselivat sivusta; vaikka aikuisia olivat, eivät naapurisovun nimissä halunneet tähän puuttua!!
Mutta kiitos eräälle perheelle, että he jsks neuvoivat väärän ja oikean eron. No, viime viikolla ilmiannoin perheeni paikalliseen sosiaalitoimistoon vaikka ikää on jo näin paljon, ilmiannoin heidät myös poliisille. Nyt tuntuu, että olen orpo. Äitini kun sanoi, että nyt olen eri huushollia..
Minulla ei ole perhettä – ehkei sitä koskaan ole ollutkaan.. Onko kukaan täällä ilmiantanut perhettänsä??
Hei Lonesome,
teit aivan oikein kun teit ilmoituksen poliisille. Väkivaltaan on vain kaksi suhtautumistapaa, jos ei ole sitä vastaan, on sen puolella - aivan kuten kertomasi ihmiset naapurisovun nimissä. Minustakin sellainen piittaamattomuus on kuvottavaa. Ei ole neutraalia suhtautumista väkivaltaan. Mitä tulee siihen, kun isäsi sanoi, että vain häntä uskottaisiin - kaikki pahoinpitelijät sanovat aina uhrille, ettei sinusta kukaan välitä eikä sinua kukaan usko. Ei se pidä paikkaansa. Sitä paitsi onhan isäsi väkivältaisuutta jo niin moni ihminen aikojen saatossa nähnyt (vaikka olisikin teeskennellyt ettei tiedä siitä muka mitään) että luulisi sen olevan yleisessä tiedossa. Isäsi maine ei ehkä ole sitä mitä hän kuvuittelee. Ainakaan kauan. Tsemppiä!
MItä tulee tappeluun eksäsi kanssa - ehkä löit häntä ensin, mutta saiko hän aivotärähdyksen? Aivovammoilla ei ole leikkiminen. Pysy vain erossa kaikista väkivaltaisista ihmisistä, siinä olet oikealla tiellä. Olet vahva ihminen, sitä todistaa jo palkästään se, että olet selvinnyt tähänkin asti. Älä luovuta.
Siihen mitä äitisi sanoi, että olet eri huushollia - hän on elänyt väkivallan keskellä niin pitkään, ettei varmaan paremmasta tiedä. Koita kestää.
Oon tavallaan samallaisessa tilanteessa. Äidin nykyinen miesystävä on väkivaltainen (niinku oli isäki), mutta eihän siitä sais kellekkää kertoo. Multa oikeen kysyttiinki et onko se mies väkivaltainen... valehtelin kirkkain silmin, koska äiti oli vartavasten sanonu etten rupee sit kertoo mitään.
Tiedän et äitin kannalta ois parempi jos jotain tekisin, mut en vaan voi. Tähän liittyy paljon muutakin, mut jos jotain tekisin, äiti pitäis sitä juoruamisena ja suuttuis pahemman kerran. Sen vaan pitäis ite ymmärtää jättää se...aikuinenhan se on. Se ei vaan taida ymmärtää että kun vielä yhdessä asutaan, tää kaikki vaikuttaa muhunki.