Hei, paljon samanlaisia keskusteluita täällä lukenut ja jonkinlaista vertaistukea vailla tunnun olevan minäkin. Näin miehenä kai aika perinteisesti huomasin omassa kaveri- ja tuttavapiirissäni puuttuvan sellaisen ihmisen jolle voisin näistä puhua. Vaimo toki on yksi sellainen, mutta sen keskustelun dynamiikka on tottakai enemmän me kuin minä.

Meillä on pitkä parisuhde, alle parikymppisenä tavattu ja ollaan toistemme ensimmäiset oikeat rakkaussuhteet. Ikää kummallakinnyt vähän päälle 40v. Minulla on ollut pari lyhyttä parisuhdetta ennen avioliittoa, vaimolla ei yhtään kuten ei myöskään seksisuhteita. Tavallaan realistina olen pitkin matkaa ajatellut, että tästä kokemattomuudesta voi kasvaa liian iso vihreä nurmi aidan toiselle puolelle, ja niin on nyt käynyt minkä kauhukseni sain jokin aika sitten kuulla.

Elämä on rullannut sujuvaa, hyvin suurelta osin lämmintä ja rakastavaa polkua läpi talonrakentamisien ja lasten syntymien. Itse olen työelämässä ollut jälleen kai perinteisesti vetovastuussa vaimon enemmän ollessa kotona lasten kanssa ja kokiessa myös kompastuksia kun vanhat työpaikat on lakkautettu tai ei vain ole saanut vakinaista työpaikkaa. Muutama vuosi sitten yksi työpaikka lakkautettiin ja vaimo jäi työttömäksi. Vanha työ oli jo uuvuttanut ja sama pätkätyöllisyys toistunut pitkään niin heitin ehdotuksen, että lähtisi työttömänä ja sen tukemana koulun penkille jos jotain kiinnostavaa on tarjolla. Pari vuotta menikin koulussa ja hyviä täsmäjatkoja vanhaan pohjakoulutukseen löytyi omalta paikkakunnalta sekä naapuripaikkakunnalta. Laajentuneen koulutuksen myötä se uusi ja vakituinen työkin löytyi. Elämä hymyili jälleen ja sekä talous, että parisuhde olivat tasapainossa. Lapset kasvoivat ja harrastivat, iltamenoja oli toki paljon mutta itse miellin sen juuri sellaiseksi perhearjeksi, mitä kestää aikansa ja siitä on hyvä ottaa kaikki irti kun sitä vielä kestää. Aikaa parisuhteelle jäi lähinnä lenkkeillen ja iltaisin sängyssä jutellen kuluneesta päivästä. Satunnaiset kahdenkeskiset ravintola ja baari-illat sekä keikkamatkat ikään kuin kirsikkana kakun päällä.

Viimeisen reilun vuoden aikana huomasin vaimon jonkinlaisen etääntymisen, joka alkoi olla aika aktiivista sivuun jättäytymistä. Otti paljon omaa aikaa, lenkkeili yksin, istuskeli ja oli kotona omissa oloissaan sekä viihtyi paljon puhelimella. Ulkonäköä muuteltiin usein, kiloja katosi ja tuli tatuointeja joita jo itse ihmettelin kun mielestäni vaimo ei ole sitä ”tyyppiä” ollenkaan. Se ei toki ole mun päätettävissä ja ajattelin että jos nämä asiat tuntuu hyvältä niin mikäs minä olen arvostelemaan. Terveellinen elämä varsinkaan nyt ei ole mikään moitittava asia. Jotain ikäkriisiajatuksia häivähti mielessä kyllä. Tunnen elämänkumppanini hyvin ja parin kevyen keskustelun aloituksen jälkeen en päästänyt enää helpolla vaan halusin oikeasti kuulla mikä häntä painaa. Tästä alkoi jotain mitä en osannut yhtään odottaa. Vaimo tunnusti ihastuneensa työpaikalla myöskin tahollaan varattuun mieheen. Hän on erilaisuudessaan viehättävä ja rivien välistä aistin että varsinkin vieraan miehen antama huomio oli se mikä meni kovasti ihon alle. Puhelimella vietetty aika oli kulunut facebookin messengerissä lirkutellen jo jonkin aikaa. Seksiä ei ole kuulemma ollut, mutta muuten on kyllä karattu viettämään yhteistä salaista aikaa, jota on vietetty ainakin halaillen ja suudellen. Seksi meillä on ollut oikeastaan ainut suhteen kompastuskivi, itse olen se halukkaampi osapuoli. Mutta varsinkin nyt aikuisena joustanut ja suopunut vaimon haluamaan yhdyntä- ja läheisyysmäärään. Tästä kulmasta katsottuna minua onkin satuttanutkin erityisen paljon vaimon ihastuminen ja tunnustettu seksuaalinen viehättyminen toiseen mieheen. Kun itse koen puolisona olevani sellainen, jonka kanssa parisuhteen seksuaalisuudelle olisi ollut kasvu ja laajenemismahdollisuuksia vaikka kuinka paljon.

Vaimo alkoi puhumaan melko suoraan erosta ja kertoi miettivänsä sitä. Kotona ahdistaa erityisesti se, että hän on ikään kuin siirtynyt isänsä siipien alta minun vastuulle. Tätä en voi ymmärtää yhtään, en todellakaan ole mikään kyttääjä ja sanele hänen elämäänsä ja rahan käyttöään mitenkään. Missä kohtaa rakastavassa suhteessa huolenpidosta ja asioiden mahdollistamisesta tulee ahdistavaa, sitä olen miettinyt. Lisäksi hänestä tuntuu että hän on vain jotain muuta varten, minua ja lapsia. Nämä kommentit on jotain sellaista mitä en hänessä tunnista. Ja jotka toisaalta on juuri niitä asioita mistä itse nautin. Tottakai olen olemassa häntä ja lapsiani varten. Varmasti lähden töihin taas joskus vain itseäni tai meitä varten kunlapset lähtee kotoa. Mutta tämän perheenisän tien valittuani, se on lähinnä itsestään selvyys että suoritan paljon asioita rakastamieni ihmisten vuoksi. Jotenkin luen vaimon nämä puheet vain sellaiseksi matraksi, millä hän perustelee tätä ihastumisen hurmiota. Niin moni asia tuntuu olevan kotona huonommin ja toisaalla voisi olla paremmin. Vireaan miehen tarmo flirttailla on ollut kyllä ihailtavaa, ja sanoinkin vaimolle että mitäpä luulet mihin mies noilla puheilla tähtää. Vanha kieliposkessa sanottu kasku kun omasta mielestäni pitää hyvin paikkansa,että kukaan ei ole naiselle niin ystävällinen kuin mies joka ei vielä ole tätä pannut.

Vaimo on kieltämättä paljon ollut kotona ja hoitanut lapsiin liittyviä asioita varsinkin kun he olivat alle kouluikäisiä. Kannustin monesti lähtemään kavereiden kanssa ulos tai yksin vetämään henkeä kun otin illanlasten kanssa, mutta hyvin harvoin hän niihin tarttui. Itselle nuo lasten menot ja harrastukset on ollut kiva henkireikä, mutta esimerkiksi niihin en ole vaimoa saanut lähtemään. Luulin puhtaasti että vaimo elää omaa ideaalista naiseuttaan/äitiyttään perheen, kodin ja lasten kautta. Vaatteita, leluja, sisustamista jne. Joskus yhdessä naurettiinkin, että jos jossain blogissa tehdään kivoja lasten asuja ja pipoja niin ne löytyy kyllä meiltä aika nopeasti.

Sanottakoon että minun roolini on ollut vanhempana toki myös iso. En ole töiden jälkeen sohvalla majoittuva työnnarkomaani. Olen enemmän se iltaisin ja viikonloppuisin leikkipuistossa seisova mies, joka on nyt siirtynyt luontevasti leikkipuistosta pelikentän reunalle lasten varttuessa. Tarkastan läksyjä, jään lasten sairastuessa kotiiin, vien työaikana hammaslääkäriin jne. muuta tavallista. Teen kotitöitä/ruokaa varsin sujuvasti, pyykinpesu ja viikkaus on ainut mihin en osallistu. Koska ei ole annettu, vaatteet voi kuulemma vikata väärin…:)

Tuosta keskustelusta on nyt pari kuukautta ja minun on ollut tosi vaikea suhtautua normaalisti oikein mihinkään. Väsyttää ja huolettaa omat ja lasten asiat jatkuvasti jos ero tulee. Otin alusta asti sen linjan, että keskustelen keskitetysti vaimon kanssa, mutta en jatkuvasti tinkaa ja ala kyttäämään. Ilmaisin miltä tämä minusta tuntuu ja toivoin tapailun sekä yhteydenpidon mun seläntakana loppuvan ja että hän miettii ns .selvästä päästä eikä ihastumisen huumassa mitä oikeasti haluaa ja mikä on kotona huonosti jos on. Sen jälkeen mietitään yhdessä voidaanko jotain korjata vai ei…vai erotaanko. Keskusteluiden ilmapiiriä parantavan vaikutuksen kyllä huomaa kotona, ennen luultiin että pystymme keskustelemaan. Mutta nyt tiedämme että pystymme, vaikeistakin asioista. Tämä salaisuus oli painanut vaimoakin, ei ole mikään pettäjätyyppi. Vaikka monia asioita/ajatuksia nyt onkin hänessä mitä en olisi voinut kuvitellakkaan pari vuotta sitten. Vaimon menot on vähentyneet ja tavallaan tiedän että mitään salatapaamisia ei tällä hetkellä ole. Tämä mies kyllä edelleen varsin innokkaasti tykkää vaimon somepäivityksistä ja se on vähän ärsyttävää katsella sivusta. Vaimo on siis kertonut tapahtuneesta tämä mies ei ole omalle vaimolleen. Lupasin vaimolle olla puuttumatta muitten parisuhteisiin ja edelleen olen sitä mieltä. Toisen vaimon kontaktointi tai tämän miehen hakkaaminen tai työpaikalla nolaaminen ei kyllä sen oman vaimon päätä korjaa miksikään, vaikutus voi olla ihan päinvastainen.

Kovasti on viimeaikoina mietitty mitä se rakkaus on. Suhde on siinä iässä, että ollaan niin perinpohjin tuttuja toisillemme. Tavallaan ymmärrän tuon vieraan viehätyksen, varsinkin kun vaimolla ei ole seksikokemuksia muiden kanssa. Itse tiedän mitä mun rakkaus on vaikka vaikea se on sanoittaa. Järjestetiin yhteistä aikaa ulkomaanmatkan merkeissä, nähtäväksi jää mikä sen vaikutus on.

Jääköön tämä ikäänkuin päiväkirjaksi ja asioiden kirjoittaminen monella tapaa helpottaa ja pistää miettimään kun tuntoja jäsentelee lauseiksi. Mielelläni kuulen myös vastaavassa tilanteessa olevilta miten asiat järjestyi tai missä tilanteessa ollaan. Miten käsittelit itse puolison ihastumista/rakastumista.