Ajattelin myös jotain tuntemuksia kirjoittaa vaikka tyypillisenä miehenä pidän yleensä kaiken sisälläni. Eli vaimo petti n.3vuotta sitten. Se oli kova paikka ja siitä ylipääseminen sekä luottamuksen palautuminen vei aikaa. Erottu ei koska lapsia on useampi yms… Yhteisiä harrastuksia ei juuri ole , poislukien lapsiperheen arjen pyörittäminen. Vaimo tuntui joku viikko sitten etäiseltä ja oli jo pidempään tuntunut siltä niimpä suoraan kysyin että onko sulla joku toinen mies? Hän vastasi että ei ole. Olin huomannut hänen puhelimen salaperäisen näppäilynjo jonkin aikaa joten kysyin saanko katsoa puhelinta? Hän sanoi että ihan vapaasti. Sanoin että olen pahoillani mutta asia vaivaa ja jos puhelimessa ei mitään outoja viestejä ole niin oon anteeksipyynnön velkaa. Katsoin viestejä ja pulssi nousi. Eräs eronnut mies jonka tiedän ,kirjoitti kuinka hänen on paha olla tapahtuneesta ja kuinka kiinnostava vaimoni on mutta hän haluaa toimia oikein. Vaimo taas vastasi että miksi paha olla, eihän tässä mitään ,tehtyä ei saa tekemättömäksi tms. No tietenkin keskusteltiin ja vaimo väitti että on ollut olkapäänä tälle jonkin sortin työkaverille ja tämä eronnut mies oli siitä pahoillaan kun oli murheitaan vaimolle kertonut. Tuntui oudolta ja kävin tämän miehen työnä asiasta kysymässä. Hän väitti ettei ole viestitellyt mutta myönsi sen sitten pian kun hieman kiivastuin ja kerroin lukeneeni viestit. Vannoi ettei viestittele enää ja kertoi kuinka on kamala eroprosessi ollut. Sen tiedän että samoissa pikkujouluissa ovat olleet mutta vaimo vakuuttaa ettei heidän välillään ole ollut muuta kun kaveruutta mutta mikä lie totuus. Itse en enää tahdo jaksaa tälläistä ja harkitsen eroa….. Paha on olla. Tosi paha… Taas aloittaa ikään kun alusta luottamuksen rakentaminen ,en tiedä mitä tehdä😭
Kun on tien itse valinnut niin sitä käydään nurisematta. - Miten se juttu menikään pikkulinnusta joka jäi yksin kun toiset olivat jo muuttaneet muihin maihin lämpimiin, jotenkin näin; - Pikkulintu lensi yksin surullisena etelää, lämmintä kohti, sitä alkoi viluttaa se räpiköi ja räpiköi mutta kuinka ollakaan siivet eivät enää kantaneet oli väsy, nälkä ja paleli. Se toivoi ja rukoili auttajaa. Yht äkkiä sen siivet eivät enää kantaneet vaan se putosi alas maahan, pellolle jossa olivat lehmät syksyllä laiduntamassa - putosi johonkin niin lämpimään ja ihanaan. Siinä se suli, söi ja uinahti, heräs ja alkoi piipittämään, visertämään iloisesti. Talon kissa kuuli viserryksen.... - Niin mitä tästä opimmekaan. Kun sinulla on hyvä olla on lämmintä, ruokaa ja olet tyytyväinen ja onnellinen niin... Eino Leino sanoisi "kel onni on se onne kätkeköön"
Eilen asioista taas keskusteltiin ja tuli 3vuoden takainen asiakin esille uudelleen. Asia jäi silloin avoimeksi vaikka terapeutilla myös käytiin useamman kerran. Tivasin mitä silloin oikeasti tapahtui ? Vaimo myönti nyt että silloin oli ollut seksiä autossa yhden kerran tämän naimisissa olevan miehen kanssa. Poika oli treeneissä ja äidillä oli omat treenit Sain mitä tilasin ja olo tietysti ei paremmaksi muuttunut mutta nyt tiedän asiasta totuuden joka tietysti satuttaa. Sitten kysyin tästä uudesta viestittely kaverista ja vaimo vakuutti että siinä ei tosiaan ollut mitään muuta kun sitä viestittelyä ja tukena olemista. Uskon sen nyt koska mitäpä hän enää voittaisi valehtelulla. Sitten sanailtiin ja haukuttiin toisiamme ja vaimo oli sitä mieltä että on ihan väärä henkilö mulle kun ei mua missään osaa tukea yms... Minä sanoin että joo ero tulee yms... Tätä jatkui lähes aamuun. Alkuillasta olimme kahden ulkona lenkillä ja juteltiin näistä. Sitten pahalla mielellä sisälle ja vanhimmat 15-17v lapset kyseli mikä mättää kun on hautajaistunnelma. No ei kerrottu muuta kun että ryppyjä rakkaudes ja koitetaan oikoa ne. Yöllä kun väiteltiin riideltiin kahden eikä kukaan ollut kuulemassa(iso talo) niin kaiken porun ja kurjuuden jälkeen käytiin niin että halailtiin ja harrastettiin seksiä tulisesti.... Voi tätä vuoristorataa. En olisi uskonut että noinkin voi käydä. Nyt sitten kumminkin taas yritetään yhdessä nähtävästi hoitaa suhdetta ja huomioida toisiamme vaikka kaikki tuntuu välillä pahalta . Ehkä tämä tästä ajan kuluessa muuttuu paremmaksi ja pystyn luottamaan vaimooni. Toivon sydämmestäni näin🙂🌻
Aina on mahtavaa jos perhe/parisuhde eheytyy!
Teidän parisuhdetaloon on iskenyt taifuuni, joka on särkenyt perustuksia pahasti(luottamus).Jotta rakennuksen voisi korjata käyttökelpoiseksi on aloitettava perustuksista.
Eli: Suosittelen että käytte joko yhdessä tai ammatti-ihmisen luona koko tilanteen ja tapahtuneet läpi....niin kauan ettei kysymyksiä tai epäselvyyttä enää ole. Pyytäkää ja antakaa anteeksi(voi viedä aikaa). Ja luokaa selkeät suhdepelisäännöt, joita kumpikin sitoutuu noudattamaan ja siten ajan kanssa osoittamaan luotettavuutensa.Sehän on - valitettavasti- ansaittava!
Toivon sydämestäni Teille parasta, yhteistä jatkoa ja perhe-elämää☺️❤️☺️
Olen se onneton mies mutta nimimerkki on nyt eri. Onneton olo on vieläkin. 3kk.tta kulunut tästä viimmeisestä tapahtuneesta. Välillä olen iloinen onnellinen ja rakastan vaimoani sydämmeni kyllyydestä. Sitten jostain hiipii se kurja tunne ja olo. Tuntuu siltä ettei millään ole mitään merkitystä. Asioista on kyllä puhuttu mutta kun minä jankkaan niitä samoja asioita ja vaimo ei sitä enää jaksa. Sanoo että kun meillä meni taas pari viikkoa hyvin niin miksi muistelit vanhoja ja pilaat kaiken. Enhän minä halua muistella niitä. Ne tulee jostain ja menee ajatuksissa päällimmäiseksi. En todellakaan niin halua. Haluaisin että kaikki olisi hyvin, normalisoituisi. Prätkälläkin tuli ajeltua riskirajoilla kun tuntui niin hiton pahalta ja sellaiselta että mitä väliä. Se tuntuu pahimmalta etten tajua kuinka sen edellisen pettämisen jälkeen mistä kiinni jäi 1/2vuoden suhde.. ei mitään oppinut vaan oli valmis tarjoamaan ainakin olkapäätään tälle hänen mukaansa kaverille joka oli eronnut ja jonka oli paha mieli. Puolin ja toisin kertoivat kun heillä on niin kamalaa. Mun huono puoli on ollut siinä kun en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Näinhän se varmasti onkin. Tässä kiireisessä perhe elämässä on niin käyty. Vein vaimoa kahdenkeskiselle matkalle ja konsertteihin+syömään +hotelliin mutta se ei ole jollain tavalla huomioimista. Olen ollut innokas tuomaan kukkia ihan muutenkin vaan mutta ei vaimo sellaisista ole juuri pitänyt,ei nyt toki moittinutkaan. Sanoi vaan nyt kun on juteltu ettei hän mitään kukkia kaipaa. En ole tarpeeksi häntä sanoillani kehunut niin siinä on kait käyty. Kysyin että paljokos itse olen saanut häneltä ylipäätään huomiota niin hiljaiseksi veti. Ei sen puoleen, en nyt niin huomiota kaipaa. Miehet ovat erilaisia . Välillä käy mielessä miksi en heti heittänyt häntä pihalle silloin ekan kerran jälkeen. Mutta kun on lapset niin kait se parempi on yrittää. Vaimolta kysyin silloin kun jäi kiinni tästä ns.kaveristaan että mitä tuntee minua kohtaan: vastaus oli en oikein mitään. Johan tuntu pahalta. Nyt vannoo rakkauttaan mulle ja kehuu ettei olisi koskaan uskonut tuntevansa tälläistä mitä nyt tuntee mua kohtaan , on niin ihanaa... 2kk. tuli täyslaidallinen rakkautta takaisin. Hienoltahan se tuntuu mutta onko se totta ja väliaikaista? Tämä vuoristorata efekti on kamalinta. Rakastan ja Vihaan ja Vihaan Ja Rakastan. Olen luvannut että en enää vanhoja muistele vaan pitää katsoa eteenpäin kuten puolisokin sanoo. Mutta välillä olen niin lyötyä miestä vaikka niin en haluaisi olla. Vaimolle asiasta ei saa enää puhua eikä jankuttaa kun kerta tuli luvattua. Itse pidän aina kaiken sisälläni eli kavereille en tälläisiä itke... Huono sinänsä. Vaimo kertoo eräälle naiskaverilleen yleensä kaiken ja joka on vielä sellainen ihminen että en oikein häntä siedä. Oli siinä ensimmäisessä pettämisjutussa mukana .Nyt on luvannut olla hänelle kertomatta kun olen asiasta maininnut. Kauanko tätä piinaa tällä kertaa kestää..? Että yli pääsee. Ensimmäisestä olin juuri päässyt yli kun tuli tämä ehkä viaton petos. Tässä vaan kaikki viestit yms. näyttäisi ettei ole viaton juttu mutta vaimo vannoo että seksiä ei ole ollut. Terapiaan vaimo ei lähde. Sanoi että mee sä, hän tietää edelliskerrasta mitä siellä puhutaan. Sen tein selväksi että minkäänlaista miesystävää ei hänellä tule olemaan. Ja jos sellaisesta vielä kiinni jää niin kerron kaikille kaiken. Siitä hän hieman hätkähti. Perustelin sillä että se on ainut keino millä pystyn vaikuttamaan asiaan jos hänen oma kontrolli ei pelaa ja jos tässä yritetään tosissaan. Onhan se väärin kun aikuista ihmistä pitää kotrolloida mutta minkäs teen.. Hohho sekava kirjoitus kaikkiaan mutta hieman helpottaa🙂
Luin ensimmäistä viestiäsi, enkä kyllä uskoisi vaimoa enkä miestäkään. Tietysti heillä on sovittu tarina. Olen sellaisen itsekin joutunut sepittämään kun vasta kesken suhteen sain kuulla että mies olikin varattu. Ei vaivautunut kertomaan asiasta ennen kuin jäi kiinni. Hän sitten pyysi että sepittäisin hänen tarinansa ja näin tein kun vaimo asiasta suoraan kysyi. Sen jälkeen kun kuulin että mies on varattu en ollut hänestä kiinnostunut ja yhteydenpito loppui kyllä siihen saman tien. Mutta vaimo varmasti vieläkin uskoo sen tarinamme.
En ymmärrä miksi tarjoutuu olkapääksi, enkä usko että siihen on jäänyt, kun tuollaisia tekstittelevät. Ja miksi vaimo ei poista viestejä. Haluaako hän lukea niitä uudelleen ja uudelleen.
Mutta minä en tunne häntä, sinä tunnet. Mitä pohjafiiliksesi kertoo? Varmasti totuuden. Epäilin tuossa omassa jutussakin jotain, mutta halusin uskoa miestä. Että on töissä tai jossain aina.
Harmi että miehet kirjoittavat niin vähän täällä toisille.
Naisten keskuudessa narsismi on valitettavan yleistä. Toivottavasti osaat antaa
asian olla. Moottoripyöräily on ihan hyvä harrastus. Ajele maltilla!!!