Vaimo oli uskoton. Sydän jäätyi?
Olemme molemmat hieman yli 35 vuotiaita. Aloimme seurustelun teini-ikäisenä ja yhdessäolomme on jatkunut lähes 20 vuotta yhtäjaksoisena. Naimisissa olemme olleet yli kymmenen vuotta. Meillä on kolme ihanaa ja fiksua lasta.
Olen ollut siinä uskossa ja ymmärryksessä, että kaikki elämässämme on kunnossa; ihanat lapset, rakkautta, terveyttä, hyvät työpaikat, oma koti, turvallinen määrä omaisuutta, jne. Olen kokenut, että rakastamme toisiamme ja meillä on kaikki hyvin. Myös seksielämämme on ollut monipuolista ja käsittääkseni tyydyttävää molemmille osapuolille.
Olemme molemmat käyneet erilaisissa tilaisuuksissa, joissa toinen osapuoli ei ollut mukana. Esimerkiksi työpaikan juhlat ja tapahtumat, baari-illat ystävien kanssa, matkat ystävien kanssa jne. En ole nähnyt tässä mitään ongelmaa, sillä olen luottanut häneen täysin ja ollut myös hänen luottamuksensa arvoinen. Nähdäkseni aikuiset ihmiset tarvitsevat arjen keskellä välillä aikaa esimerkiksi ystävien kanssa.
Minulla on ollut viimeisen vuoden aikana haasteita alkoholin liikakäytön kanssa. Alkoholia olen käyttänyt ainoastaan iltaisin ja viiniä on saattanut jopa arki-iltana tullut nautittua 4 – 6 lasillista. Tämän hän on useasti kertonut vaivaavan ja huolestuttavan häntä.
Alkoholi on ollut minulle keino stressin hallitsemiseen. Hänen välineensä stressin hallitsemiseen on ollut aktiivinen kuntosaliharrastus. Hän on fyysisesti hyvässä kunnossa. Poikkeuksellisen kaunis ja näyttävä nainen, joka saa katseita osakseen ja josta hän selvästi myös nauttii. Minulla on lievää ylipainoa. Jokin aika sitten ns. laitoin korkin kiinni ja olen paljolti sen johdosta jaksanut käydä kuntosalilla. Ehkä jossain vaiheessa muistutan ulkoisesti sitä miestä, joka joskus olin. Elämän laatu on parantunut merkittävästi.
Hän on ollut minulle aina erittäin arvokas ja tärkeä. Hän on ollut minulle kaikki; nainen, nainen, lasteni äiti, paras ystäväni. Olen tämän kokemuksen myös hänelle osoittanut. Ihminen, jota olen arvostanut todella paljon, jolta olen saanut tukea omissa huolissani ja jota olen voinut hänen huolissaan tukea.
Edeltävänä viikonloppuna elämältäni, uskosta hyvyyteen ja hyvän olemassa olemiseen murtui pohja. Sain puolivahingossa selville, että hänellä on ollut intiimi suhde toisen miehen kanssa. Suhde on kestänyt hieman yli kaksi kuukautta. Mies on joitain vuosia vaimoani nuorempi. Tapaamisia on ollut useita. Hotellihuoneissa, miehen asunnossa, hän oli kutsunut miehen jopa kotiimme, kun olin lastemme kanssa huvilalla.
Olen keskustellut hänen kanssaan tästä tilanteesta. Hänen kertomansa mukaan suhde on perustunut täysin seksiin, seksin harrastamiseen ja siitä keskustelemiseen. Asian käsittelystä tekee minulle hyvin vaikeaksi se, että seksi on ollut hyvin rohkeaa ja siihen on liittynyt myös kuvaamista. Näitä kuvia ja videotallenteita oli hänen matkapuhelimessaan kymmenittäin. Tapa, jolla hän aloitti suhteen täysin tuntemattoman kanssa ja joka alkoi intiiminä jo ravintolassa noin kaksi kuukautta sitten, sekä suhteen alkamiseen liittyvät teot eivät kuulu arvomaailmaani.
En myöskään osaa käsitellä mielessäni tapahtumia, jotka seurasivat siitä, kun asia selvisi minulle ja keskustelin tästä hänen kanssaan. Hän oli viettämässä aikaa ystäviensä kanssa. Keskustelimme puhelimessa ja hän lupasi lähteä suoraan kotiin, jotta voisimme selvittää asian kasvotusten. Myöhemmin kävi ilmi, että lähes välittömästi keskustelumme jälkeen hän oli ollut uskoton myös toisen täysin tuntemattoman miehen kanssa.
Olemme koko viikonlopun keskustelleet asiasta hyvin avoimesti. Hän katuu ja on täysin murtunut. Hän ei tiedä miksi on toiminut tällä tavoin ja epäilee tapahtuneeseen johtavia syitä jopa sairaudeksi. Viimeisimmän hairahduksen hän kertoi johtuneen siitä, että hän tunsi itsensä niin halvaksi että millään ei ole enää merkitystä. Lasten vuoksi olemme pyrkineet tekemään kaiken, että saisimme käsiteltyä tämän asian ja että perhe pysyisi yhtenä. Olen keskustellut myös miehen kanssa, johon hänellä on suhde ja yhdessä sovimme, että suhde ei jatku. Vaimoni on myös sanojensa mukaan sitoutunut tähän.
Tunteet ja tuntemukset sisälläni vellovat. Vihaa, ahdistusta, tuskaa, raivoa, epätoivoa. Hän katuu silminnähden erittäin syvästi ja toivoo, että voimme jatkaa yhdessä. Sukupuolitautitesteihin hän varasi ajan heti. Hän kokee, että tämä tilanne ja se miten olemme asian käsitelleet, ovat avanneet hänen silmänsä näkemään vahvuuteni ja sen miten kestävä ja arvokas suhteemme on. Hän kokee, että tapahtunut johtuu hänen heikkoudestaan ja että hän ei voisi enää koskaan olla uskoton.
Minusta tuntuu, että olemme käsitelleet tämän, hyväksyneet siihen liittyvät tosiasiat sekä sitoutuneet jatkamaan yhdessä. Minulla ei ole tarvetta enää avata tätä keskustelua tai palata tapahtuneeseen. Käsittelen tämän loppuun mielessäni ja annan hänelle tilan toipua ja koota itsensä. Olen kertonut hänelle, että annan anteeksi hänen tekonsa perheen yhdessä pysymisen vuoksi.
Tilanne on kuitenkin osaltani muuttunut ahdistuneeksi. Minua pelottaa. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Pelkään romahtavani henkisesti. Pelkään, että hän on edelleen uskoton. Minua pelottaa lähteä työmatkoille mitä jos taas tapahtuu jotain. Mies lupasi tuhota kaiken materiaalin, olen kuitenkin kauhuissani siitä, että heidän kuvaamansa materiaali voi olla esimerkiksi jollain verkkosivustolla.
Minusta tuntuu, että rakastan häntä edelleen syvästi. Pelkään, että tämän käsittelemiseksi ja tilanteesta selviämisen vuoksi joudun jäädyttämään tunteeni häntä kohtaan. Pelkään, että kostan hänelle olemalla uskoton. Pelkään myös, että hän tunnisti tilanteen vakavuuden ja mahdolliset vaikutukset koko perheeseen ja on tämän vuoksi nyt shokissa, mutta toistaa tekonsa myöhemmin. Kehen voin luottaa? Ihminen, joka on tähän saakka ollut peruskallio, on nyt pettänyt minut?
Minulla on myös pelko, että olen luvannut antanut kaiken anteeksi pakon edessä. Että perhe säilyy ehjänä ja lapset eivät joudu kärsimään hänen teoistaan. Onko suhteella mahdollisuuksia jatkua avioliiton muodossa? Joudunko uudelleen tilanteeseen, jossa annan uskottomuuden anteeksi vain siksi, että perhe pysyisi eheänä?
Ei voi muuta kuin harmitella, että jälleen yksi, joka joutuu kokemaan tämän kauheuden. Miksi rakkaat ihmiset tekevät meille näin. Perheitä hajoaa, lapset kärsivät. Mistä tämä kertoo? Siitä, että ihmiset ovat aivan hukassa. Ei ajatella, muuta kuin omaa onnea. Oma mieheni sekosi vuosi sitten. Vuosi on yritetty korjata, mitä korjattattavissa on. Sydän on särkynyt, elämäni on pilattu. Tuskin koskaan toivun. Anteeksi voin antaa, mutta unohtaa en. Voimia sinulle.
Aloittajan kertomus on äärettömän surullinen.
Itselleni tulee mieleen, voisiko tuolla tavalla käyttäytyvä nainen kärsiä jonkinasteisesta seksiaddiktiosta? Jos hän vielä itsekin kokee käyttäytymisensä syyt "jopa sairaudeksi"?
Taipumus/oire/häiriö (mikä se sitten lienee) voi olla pitkänkin aikaa piilossa; "Seksuaalinen addiktio kehittyy useimmiten vähitellen, ..." (http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01099).
Apuahan tuohon on saatavissa mutta sitä se ei poista, etteikö teillä olisi pitkä matka suhteen korjaantumiseen. Luottamus on rikottu järkyttävällä tavalla... 😞
^(Linkki näyttää toimivan kun ottaa osoiteriviltä kaksi viimeistä merkkiä pois.)
Joo-o tosiaan tuttu ja surullinen tarina ;(
Se hyvä puoli että vaimosi tajuaa tehneensä väärin ja katuu tekemisiään. Kaikki ei kadu.Kaksi vaihtoehtoa, eli opetella elämään asian kanssa ja toivoa sekä luottaa että näin ei teillä koskaan enää tule tapahtumaan tai sitten erota.
Jos tälläinen uusiutuu niin siitä sitten menee kyllä niin pohjamutiin että
siitä selviämiseen saakin pyristellä sitten moninkertaisesti. Itse kadun että en eronnut jo 4vuotta sitten. Harmittelen että uskoin vaimon lupauksia että ei koskaan enää.
Kaikelta meni pohja uudelleen. En sano että teillä kävisi näin mutta kannattaa ajatella
miten toimii sitten jos näin uudelleen tulisi käymään ja tehdä se vaimollekkin selväksi.
Kadehdittavan hienoa että olette pystyneet asioista puhua ja vaimosi on ollut avoin.
Meillä asia tulehtui äärimmilleen jo senkin takia että kaikki yritettiin valheilla peitellä.
Valheella paikattiin valhetta toistamiseen ja vaimo kärsi siitä kun minä kyselin ja tenttasin. Hänen mielestään erokin kait johtui siitä kun hänellä oli niin piinavaa kun minä kyselin ja kyselin. Jos hän olisi ollut avoin asiat olisi menneet toisin. Vuosi meni selvitellessä tätä sotkua ja silti paljon jäi epämääräiseksi. Ero tuli.
Toivon että saatte asianne kuntoon koska kyllä tämä lapsiperheen erokin on aika raskas prosessi. Voimia sinulle🙂👍
Koskettava kirjoitus.
Hämmästelen kuinka jäsenneltyjä ajatuksesi ovat, kuinka tarkasti osaat sanallistaa sen mitä ajatuksia mielessäsi liikkuu nyt. Kaiken tuskan ja menetyksen keskellä.
Ehdotukseni olisikin, että hyödyntäisit tätä vahvuutta -pitäisit ehkä jonkinlaista tunnepäiväkirjaa. Antaisit itsellesi aikaa ja voisit katsoa mihin suuntaan tunteesi kehittyvät?
Sehän voisi olla väline myös vaimosi ja sinun väliselle keskustelulle?
Keskustelemista se kai vaatii, että tuollaisista asioista on mahdollista yli päästä. Itse uskon sanojakin vahvemmaksi eletyn elämän; sen että tulevaisuus näyttää mitä voitte suhteeltanne odottaa, pitääkö vaimosi lupaus uskollisuudesta ja voitko alkaa häneen luottamaan. Aikaa, tilanteita, onnistumisia.
Kirjoitat vaimostasi hyväksyviä ja rakastavia sanoja.
Sinun puoleltasi näkisin, ettei kaikki olisi romahtanut - pystyt edelleen näkemään hyvän hänessä. Se on todella paljon, se on suurta ja se on rakkautta.
Toivon sinulle ja perheellesi paljon kaikkea hyvää.
Millaisena tulevaisuus sen tuokaan.
🙂👍
haet itsellesi apua ja otat hieman etäisyyttä että voit huolehtia itsestäsi ja järkytyksesi menee pikkuhiljaa ohi ja pääset käsittelemään tunteitasi yksin, tai toivottavaseti jonkun ammattiauttajan kanssa. Hae apua itsellesi ennenkaikkea. Elä huolehdi vaimostasi, hänen on huolehdittava itsestään ja kun käännät hyvällä mielin mielenkiinnon itseesi, huomaat vähitellen että elämä alkaa kantamaan ja asiatkin voivat hieman alkaa selvitä. Etäisyyttä ja itsellisyyttä niin säästyy turhilta nirhamilta ja hankauksilta tässä vaiheessa. Sitä on muutenkin ihan tarpeeksi.
🙂👍
elämästä ja asioista selviää, samoin rysähdyksistä ja törmäyksistäkin. Paljon on jo se että oppii välttämään lisävahinkoja ja hakee apua itselleen.🙂👍
Kiitos hyvistä näkökannoista ja ajatuksista. Okapi, ideasi tunnepäiväkirjasta on loistava. Tämä on auttanut minua ymmärtämään omia tunteitani sekä niistä keskustelemista vaimoni kanssa. Olen keskustellut tapahtuneesta myös ammattiauttajan kanssa.
Minusta tuntuu, että suurin apu asian käsittelemisessä meille molemmille on ollut siitä, että hän on kertonut hyvin avoimesti ajatuksistaan ja tunteistaan. Siitäkin huolimatta, että näistä kuuleminen on satuttanut. On sydäntä särkevää kuulla miten joku toinen on ollut kiinnostavampi, haluttavampi. Miten jonkun toisen kanssa on uskaltanut olla avoimempi ja rohkeampi, kokeilunhaluisempi. Näiden kertominen on myös ollut hänelle hyvin vaikeaa. Kuitenkin näiden tunteiden ja ajatusten käsitteleminen on auttanut muodostamaan ymmärryksen tapahtuneeseen johtaneille juurisyille.
On suorastaan hämmentävää miten tapahtuneen voi ripustaa esimerkiksi naisen seksuaalisuutta käsitteleviin artikkeleihin sekä erilaisiin pariutumisteorioihin. Näiden kautta tulkittuna voisi kiteyttää kohdallamme käyneen niin, että en ole useaan vuoteen pitänyt itsestäni riittävästi huolta ja olen näin menettänyt markkina-arvoani.
Olen pohtinut tätä kokonaisuutta usealta kantilta. Mitä pettäjä konkreettisesti pettää? Voiko toisen omistaa? Miten luottamuksen saa takaisin? Miten luottaa, kun hän seuraavan kerran menee juhliin?
Omat tuntemukseni olen saanut käsiteltyä siten, että en ole tuntenut enää oloani ahdistuneeksi useaan päivään. En myöskään tällä hetkellä pelkää, että hän olisi uskoton, vaikka olen tuhansien kilometrien päässä toisella mantereella.
Hienoa, jos olet noin lyhyessä ajassa päässyt "yli" asiasta. Näin toivoisin itsellänikin käyvän. Mieheni yrittää kovasti, mutta itse en taida päästä asian yli. Pettäminen tulee mieleen päivittäin. Välillä tunnen suurta vihaan, etoo, olen surullinen.
Ajattelin päivittää tilannetta tänne. Asiasta on nyt kulunut hieman yli kolme kuukautta, paljon on muuttunut. Osaan nyt katsoa asiaa etäämmältä ja huomaan, että olen ollut liian kiinni tässä ihmisessä.
Hän on muuttunut äärimmäisen mustasukkaiseksi. Joudun selittämään ja kertomaan tarkasti kaikki iltamenoni etukäteen ja jälkikäteen. Lisäksi hän lähettelee minulle viestejä pitkin iltaa ja kyselee missä olen, kenen kanssa ja milloin olen tulossa kotiin. En mielestäni ole millään tavalla antanut aihetta tällaiseen mustasukkaisuuteen.
On minulla vielä niitäkin päiviä, että olen hyvin katkera tapahtuneesta ja siitä, että kaiken olisi voinut välttää todennäköisesti puhumalla. Toisaalta tapahtunut on pakottanut minut kasvamaan henkisesti ja tunnen olevani nyt aikaisempaa vahvempi.
Olen jotenkin todella eksyksissä tällä hetkellä. Toisaalta haluaisin jatkaa hänen kanssaan. Lapsille pitäisi luoda turvallinen ja stabiili ympäristö kasvaa. Kuitenkaan en tunne häntä kohtaan sellaista, mitä olen aikaisemmin tuntenut ja millaiseksi miellän tai olen mieltänyt aviopuolisoa kohtaan kohdistuvan tunteen. En voi enää heittäytyä tähän suhteeseen, sillä turvaverkot on revitty.
En ole kertonut hänelle, että minulla ei ole enää niitä samoja tunteita häntä kohtaan, mitä ennen tämän kaiken paljastumista oli. En tunne enää sitä hellyyden ja huolenpidon tarvetta häntä kohtaan. Annan hänelle kuitenkin hänen kaipaamaansa huomiota. Annan ehkä myös ymmärtää, että tunteeni häntä kohtaan ovat palanneet. Minusta tuntuu, että teen väärin häntä kohtaan.