Mitä tehdä miehen kanssa joka vaikenee kuin muuri riitatilanteissa? Kohtelee minua kuin olisin ilmaa, katsoo ohi ja touhuaa kaikkea muuta eikä sano mitään. Aina kun olen yrittänyt saada reagoimaan edes jotenkin, vastaa vain että minulla on nyt tässä jotain muuta.( tietokoneella olo, tv:n katselu, mainosten luku tms.) Olen yrittänyt eri tilanteissa puhua, mutta sellaista tilannetta miehelle ei tule että olisi hyvä hetki. Keksii jotain touhuamista aina tai sitten istuu kivettyneensä sohvalla ja lähtee lopulta pois.
Olen yritänyt rauhallisesti puhua, minusta tuntuu muodossa, välillä toki hermostunutkin kun toinen ei sano tai reagoi mitenkään. Olen yrittänyt kirjoittaa watsapissa tai sähköpostilla, mies ei koskaan vastaa. Riidat koskevat yleensä tunnepuolen asioita. Olen toivonut ja kertonut että tarvitsen enemmän huomiota ja hellyyttä. Koen nykyään että olen kalustukseen kuuluva ja huomataan kuin itse tarvitaan jotain. Mies yleensä ilmeisesti kokee hellyytenä sen kun saattaa tulla päälle ” kutittelemaan” ja olla kovakourainen. Olen kertonut että sellainen sattuu, mutta se unohtuu mieheltä pian.
En ole koskaan kuullut miehen sanovan minulle että rakastaa tai välittää minusta. Yhdessä kuitenkin kohta lähemmäs kolmenkymentä vuotta… Alussa sanoin miehelle että rakastan, mutta sitten minäkin lopetin sen kun en koskaan kuullut sitä takaisin. Meillä on kaksi lasta. en ehkä niin kiinnittänyt tähän tunteettomuuteen niin huomiota kun lapset olivat pieniä sillä heiltä sain hellyyttä. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä, olen huomannut että meillä ei miehen kanssa ole sellaista yhteyttä mitä kaipaan. mies ei kykene keskustelemaan muista kun arkisista asioista. Istuu illat tietokoneella pelaten tai tv:tä katsellen. Muuten hyvä mies, hoitaa kotia eikä käy kapakoissa.
Ehkä joku ajattelee että mitäs tässä valittamista, mutta minä kaipaisin tunnetta että me olemme me. Nyt tuntuu että olen yhdessä yksin. Koen arvottomuutta.
Seksikin on miehelle suoritus,joka menee aina saman kaavan mukaan.Hoitaa minulle orgasmin samalla tavalla( mikä on hyvä) ja sitten tyhjentää pussinsa minuun. Olen yrittänyt puhua että olisi kiva kokeilla jotain muutakin, mutta mies ei ole halunnut.
Meillä on ollut seksissä neljän vuoden tauoko, se vain jäi pois kun miehellä ole erektiovaikuksia. Minun aloitteesta seksiä alettiin harrastamaan uudelleen.
Kerran löysin koneelta (miehen tunnuksilla jäänyt auki) että mies oli käynyt katselemassa jollain seksideittisivustoilla naisia. Tällöin sydän valahti vatsaan saakka ja jotain meni sisälläni rikki, Mies vannoo ettei ole tunnuksia sinne tehnyt. Käynyt katsomassa uteliaisuuttaan koska sähköpostiin alkanut tulla ilmoituksia sieltä. Asiasta mies ei suostu tämän enempää keskustelemaan. Luottamus ei ole enää täydellinen tämän jälkeen.
Olen miettinyt eroakin, olisinko yksin onnellisempi. Ehkä olsi jo aikoinaan pitänyt hoitaa suhdetta enemmän, mutta jotenkin on aina tuntunut siltä että se jää yksin minun harteille.
Mies ei suostu pariterapiaan lähtemään eikä keskustelemaan, en tiedä enää mitä tehdä. Haluaisin kokea onnellisuutta ja arvostusta ja että minut huomataan. Ehkä tämä on minun päänsisäinen ongelma niinkuin mies on antanut ymmärtää. 🙁
Hei Jossu
Olen seurustellut 2 vuotta komean ja karismaattisen miehen kanssa. Suhteemme on ollut pääasiallisesti ihana mutta hän ei pysty puhumaan tunteistaan. Alussa jo sanoi että ollaan vain kavereita ja että hän rakastaa vain tytärtään. Olemme kuitenkin asuneet yhdessä koko ajan ja vieraita tavatessamme kertoo kuinka MEILLÄ on koira ja MEILLÄ on hevonen vaikka nämä ovatkin minun. Iltamme ovat olleet sellaisia että katsomme sängyssä televisiota, hänellä on pää sylissäni ja rapsuttelen häntä ympäri kehoa koko illan. Hän ei tee mitään minulle ellen sano että hyväilisitkö käsiäini, hyväilisitkö jalkojani... Seksi on tylsää samaa joka kerta ja sitä on harvoin. Seksistä ei voi puhua eikä siitä voi käyttää rakastella- sanaa. Mitään tunne-elämän aiheita ei saa muutenkaan käsitellä sillä se on turhaa analysointia. Hän haluaa selkeästi elää 2ta eri elämää ; ensiksikin seikkailijan jännittävää elämää ja toiseksi elää parisuhteessa siihen liittyvine etuineen. Minun tulisi vain hyväksyä että näin on ja olla aina iloinen ja vastaanottava. Edellispäivänä hän suuttui minulle mitättömän pieneltä tuntuvasta asiasta- tätä tapahtuu usein- ja määräsi minut lähtemään hänen mökiltään kotiin keskellä yötä. Vei minut bussipysäkille ja jätti sinne. Sairasta ! Olin ihan järkyttynyt ja kotiin päästyäni aloin tutkimaan internetin ihmeellistä maailmaa ja sieltä löysin useita kuvauksia sosiopaatista. Kas ne ominaisuudet sopivat kuin nenä päähän minun hankalaan ystävääni. Olen jotenkin helpottunut että sain kysymyksiini vastauksia ja voin nyt keskittyä hoitamaan itseni kuntoon ja unohtamaan tyypin.
Hei Jossu. M,
Kuulosti kuin meidän liitoltamme, joka on melkein 30 v kestettyään tullut tiensä päähän. Olen NIIN monta kertaa kuullut, että "ei sun kanssa voi puhua" , kun pitäisi jotain parisuhdeongelmaa ratkoa. "Et ole samanlainen kuin alussa", kuulin jonkun kiistan jälkeen. En ole, eikä ole hänkään. En jaksanut enää olla se itsestäänselvyys, joka huolehtii kodin, ruuat, lapset (4) ja heidän koulut, harrastukset talkoineen ym ja vielä tuon viidennen aikuisen lapsen. Voimia! Ei ole helppo tuo tie...
Tässä omaa kokemusta jos tästä saa nyt joku jotain tukea/ymmärrystä.
Olen itse vaikenevaa mies sorttia riitatilanteissa tai olen ainenkin ennen ollut. Tämä on johtunut siitä, että kun on tullut minun vuoro puhua tunteista /ajatuksistani niin tämän päälle vaimoni on alkanut heti syyttelemään ja uhriutumaan sanomisistani eikä näin ollen ole pystynyt ottamaan mitään vastaan. Tämä on sitten entisestään aiheuttanut tunnekylmyyttä vaimoani kohtaan varsinkin riitatilanteissa. Eräänä päivänä sitten tuli sellainen tilanne, että olin ollut pitkään ahdistunut erinäkösistä asioista ja vaimoni tuli sitten rauhallisesti kysymään olotilaani niin sanoin sitten hänelle siinä, että en pysty sinulle avautumaan sen tähden, että et halua olla minulle niin kuin ystävä ja jos nyt jotain tässä sinulle puhun niin siitä tulee taas kauhea kitka meidän välille, joten puhun ja avaudun sinulle sitten kun olet valmis olemaan kuin ystävä rinnallani ja pystyt vain kuuntelemaan mitä minulla on sanottavaa sydämmelläni ilman, että otat sanomisistani itseesi. Vaimoni suostui tähän ja siitä lähtien suhteemme on voinut paljon paremmin ja olemme pystyneet välttämään isojakin riitoja ennaltaehkäisevien jutteluiden kautta.
Eli itse menen melko lukkoon ja muutun tunnekylmäksi jos riitatilanne näyttää siltä, että olen kuin *pidätetty ja kaikkea mitä sanon, niin voidaan oikeudessa käyttää minua vastaan*.