Vaikea sairas suhde
Hei! Halusin kirjoittaa kamalasta suhteesta,jossa olen ollut. Ja toki siinä on ollut jotain hyvääkin, mutta suuremman osan aikaa vaan ihmettelen miten olen joutunut tähän oravanpyörään. kerron alusta muutamat oleelliset jutut miten suhteemme alkoi, koska kaikkia asioita en voi kirjoittaa. Ketään ei jaksa lukea.
Elikkä mies pyysi minua treffeille ja siitä päivästä saakka soittelimme ja näimme lähes päivittän. Mitään treffailu vaihetta ei siis tavallaan edes ollut. Ensimmäinen riitamme oli noin viikon päästä tapaamisesta, koskien sitä että ex poikaystävälläni oli asuntooni avain, kun meillä oli yhteinen koira jota hän kävi päivin ulkoiluttamassa,kun tein itse pitkää päivää. Mies sai asiasta ihan hirveän raivarin ja lähti keskellä yötä kotiinsa. Ei kuulemma hyväksy semmosta mitenkään. Asia sovittiin ja oli ihanaa…No seuraavalla viikolla jo mies muuttui oudoksi ja alkoi vähentämään yhteydenpitoa. Huomasin heti, että jotain oli vinossa. meni muutama päivä ja tilanne normalisoitui viikonloppuun mennessa. Sunnuntai hän oli minun luona ja lähti kotiinsa yöksi. Hänen kännykkänsä jäi vahingossa sohvalle. Minä typerä ihminen koin houkutuksen katsoa siihen. Mikä hirveä virhe se oli ja mikä oma henkinen helvetti siitä tiedosta alkoi…
Paljastui, että päivinä,kun mies oli ollut etäinen, niin hän oli lähettänyt ex naisensa kanssa jotan seksiviestejä. Nainen kyllä vastasi viesteihin kieltävästi. Siis miehen seksinharrastus ehdotukseen, mutta oli varmuudeksi lähettänyt kuitenkin tisseistään kuvan 😀
Myönsin asian miehelle ja hän kiemurteli ja sepitteli kaikenlaista. Noo elämä jatkui siitä taas jostain ihmeen syystä normaalisti vaikka olisi mulla joku hälytyskello pitänyt soida, kun he olivat vaan 1kk aikaisemmin eronneet ja heillä oli myös koira puoliksi,joten yhteydenpito oli taattu jatkossakin. Heillä on koira aina vuoro viikoin. Minä sen sijaan siirryin koirani yksinhuoltajaksi, koska mies ei hyväksynyt meidän yhteydenpitoa.
Pikkuhiljaa karsin kaikki miespuoliset ystävät vekeen, mies jatkoi omalla exälleen soittelua jatkuvasti. (aina kuulemma puhuivat vaan koirasta) Monta kertaa viikossa yöllä ja milloin mitenkin) Tämän tiesin,koska jäin koukkuun hänen puhelimensa katsomiseen mikä on aivan hirveä virhe. Älkää koskaan tehkö sitä. Tieto lisää tuskaa ja mitään täysin oleellista en kuitenkaan sen ensivaiheen kuvan jälkeen löytänyt.
Pikkuhiljaa riidat meni siihen, että aloimme viikoin välein eroamaan ja palamaan yhteen. Yleensä syynä oli joku mustasukkaisuus hänen puoleltaan. Kerran hän joi kaksi päivää, koska lähetin hänelle viestin, että menen klo 21 nukkumaan ja etten jaksa enää soitella ja se ei hänen mielestään voinut olla totta 😀
No en voi kirjoittaa tänne kaikkea, mutta tätä touhua on jatkunut 1,5v. Minut on haukuttu kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mies pyysi viime kesänä muuttamaan hänen kanssaan yhteen. Olin asiasta iloinen, koska olin vieläkin liian rakastunut. Taas kerran erään riidan jälkeen kuulin hänen ystävältään, että mies oli hänelle selittänyt ehdottaneensa muuttoa kännissä ja nyt katuvansa, mutta ei kuulemma voinut enää perua asiaa. Totuus oli, että asia esitettiin mökillä keskellä päivää täysin selvinpäin. En sitten koskaan muuttanut hänen kanssaan. Onneksi.
Tuntuu, että on henkisesti nujerrettu täysin. On vaadittu jättämään ihmisiä pois ja tietyissä tilanteissa voin vähentääkin yhteydenpitoa johonkin kaverimiehiin, jos se häiritsee. kaikkihan ei sitä vaan ymmärrä, mutta se, että sitten seläntakana hänellä kuitenkin on oikeus tehdä ihan mitä vaan. Olen ottanut jonkun ihmeellisen ihana vaimo roolin joka aina hymyilee, passaa, kuuntelee. Sitten se kärjistyy siihen, että jossain vaiheessa pimahdan itsekin ja annan kaiken tulla ulos. Usein kuitenkin tunnen syyllisyyttä omista mieleipiteistäni ja noidankehä on valmis. mies ei koskaan jousta eikä pysty keskustelemaan. Ensimmäisen vuoden pyysin aina anteeksi riitoja, vaikka en olisi tehnyt mitään,koska halusin vaan sopia ne pois. Ja se anteeksi pyyntö oli sitä, että piti soittaa sata kertaa ja lähettää 10viestiä. Sitten hän oli valmis antamaan anteeksi.
Kerron vielä keväästä tilanteen. Oltiin oltu noin 2kk erossa. Silti joka päivä soitoissa ja vähintään joka viikko nähty, mutta virallisesti kuitenkaan ei seurusteltu. No hän sai minut lämpenemään taas asiasta uudestaan ja päätimme yrittää. Meni viikko ja hän kuulosti hyvin kummalliselta yhtenä iltana puhelimessa. Hälytyskellot alkoi soimaan ja alkoi ahdistaa ihan hirveästi, että mitä nyt taas tulee. Mies oli sanonut olleensa koko illan kotona ja hän lopetti puhelun koska hänen oli soitettava ystävälleen jolla oli joku aviokriisi. No soitin tälle hänen ystävällee seuraavana aamuna, koska tiesin että jostain mies valehteli. Selvisi, että mies oli ollut jossain juopottelemassa…Oli kyllä mennyt silti ajoissa kotiin ja ettei ollut missään vaiheessa soitellut tämän ystävän kanssa mistään ja ettei hänellä ole mitään kriisiä. En tajunnut sitä valehtelua?? Mies käy kuitenkin joka viikko baarissa ja en koskaan ole kieltänyt enkä kysellyt mitään, mutta valehtelua en voi ymmärtää!! Ja inttämisen jälkeen selvisi, että hän olikin taas soitellut exälleen silloin illalla. Sen vaistosin heti, joten osasin inttää sitä. Tämän jutun jälkeen lähdimme viikonlopuksi tukholmaan ja siellä hän sai kauhean raivarin, kun puhuimme baarissa käymisestä ja sanoin, etten ole kiinnostunut baareissa ravaamisesta ja että kiintiö on taas täynnä,kun kävin eromme aikana kaksi kertaa ulkona. En kuulemma ollut kertonut hänelle baarireissuistani, (vaikka hän oli soittanut molempina kertoina ja kysynyt missä olen ja ollut myös baarissa) Olin kuulemma huono nainen ja valehtelija. Olin väittänyt itseäni paremmaksi kun olen. Tätä riitaa riitti koko laivamatkan, eikä missään vaiheessa myöntänyt, että olisi ollut väärässä.
Miettisin, että oliko se baari-riita jotain käänteistä psykologiaa siitä, että hän oli juuri itse valehdellut ettei ollut käynyt??
No jokatapauksessa tälläinen suhde siis…Nyt olen lähettänyt hänelle noin 6viestiä siitä miksi en halua enää olla tekemisissä. Hän haukkuu hulluksi, sekoksi ja ei kuulemma kaipaa tämmöistä naista elämäänsä. Tuttua tekstiä,mutta toivon hänen kerrankin puhuvan totta. Itse olen kirjoittanut viestit asiallisesti. Kasvotusten tai puhelimessa emme voi koskaan puhua. Hän ei suostu
Halusin vain kirjoittaa tämän ehkä itselleni, että hahmotan mitä kaaosta tämä kaikki on. Tuntuu ainakin itsestään tosi sekavalta ja tässä ei ole kuin murto-osa. En ymmärrä miten olen jaksanut tätä niin kauan ja antanut kaiken tapahtua. Nykyään olen katkera suurimman osan aikaa ja pyörittelen vaan vanhoja asioita mielessä,koska kadun sitä, että olen antanut itseäni kohdeltavan niin. Toivottavasti saisin tämän nyt loppumaan.
Kokemuksia saa ehdottomasti kirjoittaa tai jos joku ymmärtää tekstistä jotain syvällisempää. Sen kyllä tiedostan, että en itsekään todellakaan voi olla normaali, kun tässä leikissä olen ollut mukana. Valitettavasti.
Voin ymmärtää tota sun tilannetta varsin hyvin, koska olen itse ollut samanlaisessa veivuussa mukana. Eihän tollaisessa ole pitkän päälle mitään järkeä, kun ainakin itse haluan tasapainoisen suhteen ja tuollainen mitä tuo kuvailemasi on ja mitä itsellänikin on ollut, ei sitä ole. Joudun itse olemaan edelleen jollakin tavalla tekemisissä exäni kanssa, koska meillä on yhteiset lapset ja esimerkiksi viimeksi tässä sain tekstiviestejä, jossa toteaa minun olevan hullu ja muuta yhtä mukavaa, kun en halunnut suostua hänen ihmeellisiin juttuihinsa. : D Enään en ole niin hullu, että lähtisin tuohon veivuuseen mukaan, kai minä rakastin tuota miestä niin paljon silloin joskus, että annoin kohdella itseäni vähän miten sattui. Ratkaisevin juttu tässä teidän jutussa on se, kuten itsellänikin, että sun täytyy tehdä se päätös, jäätkö vai lähdetkö kulkemaan elämääsi eteenpäin. Itse olen tehnyt jälkimmäisen ratkaisun ja olen todella onnellinen siitä, ainut vaan, että en täysin irti ole päässyt vaikeasta ihmisestä, mutta aika rajallistahan toi yhteydenpito on ja nyt jos sieltä tulee jotain ihmeellisiä viestejä tai muutenkin meinaa mennä asiattomuuksiin, niin en reagoi, vaan annan mennä ohikorvien.
On se rakkaus kummallista, kun panee tekemään kaikenlaista, kuten sietämään tosi huonoa suhdetta, vai onko se rakkautta?
Tosiaan myös muistettava aina , että suhdekin on kahden kauppa.
Sekin klisee on totta, että vain itseään voi muuttaa ja jos ei osaa arvostaa itseään tarpeeksi, niin arjessa voi harjoitella ihan pienissä tilanteissa sitäkin ja asiat oman pään sisällä pikkuhiljaa muuttuvat...osaa ehkä jonakin päivänä valita itselleen sopivamman kumppanin 🙂
Se on huono asia, jos elämä menee niin, että toiset ihmiset vaikuttavat itseen liiaksi. Jos ikäänkuin sitten miehen seurassa ollessa ei osaakaan olla niin itseohjautuva, kuin haluaisi. Kaiketi sitäkin pystyy harjoittelemaan.
Taitavat ne suhdeasiat olla ensisijaisesti aina yksilöasioita. Tarkoitan sitä, että itse olisi hyvä olla kohtalaisessa balanssissa jo kumppania valitessaan ja sitten parisuhteellakin on ainakin paremmat onnistumisen mahdollisuudet, jos näin ihan teoriassa ajatellaan. Ei kai kukaan jaksa parisuhteessa esim. jatkuvasti puun takaa tulevaa paskankaatoa niskaan. Jonkunlaista ryhtiähän sitä vähintääkin kaipaa ja rehellisyyttä ja luottamusta.
Saa unelmoida ja vaatia paljonkin parisuhteelta.
Olen tullut siihen tulokseen , että täydellistä parisuhdetta ei kuitenkaan ole olemassakaan, vai onko se täydellistä se epätäydellisyys? ihmisiä, kun ollaan...
Jollainlailla kuitenkin ajattelisi, että eikös parisuhteen tarkoitus ole kulkea toisen rinnalla ja jakaa elämän asioita, arkea, rakastaa ja saada rakkautta?
ja mitä se rakkaus on? itseään pitää ensin rakastaa, että voi rakastaa toista, muuten se jokin tunne ei kai ole rakkautta vaan jotain muuta?
Kukapa haluaisi parisuhteeseensa valtataistelua, mustasukkaisuutta, pettämistä, epärehellisyyttä jne.? Kaiketi meidän kaikiien välillä hyvä kysyä itseltämme, miksi olen tässä tuon ihmisen kanssa, vaikka suhdetta olisi eletty jo vuosia.
Parisuhde on kahden kauppa ja molempien olisi tarpeellista sen hyväksi tehdä töitä, jos haluaa tuntea siinä ollessa hyvää oloa. Joskus vain tuntuu, että etsimmekö parisuhteen toiselta osapuolelta sitä , mitä olelle jääneet vajaaksi omassa isä/äitisuhteessa? tarpeiden loputon täyttäminen, hoiva jne..
Kiitos vastauksista🙂 Ihmettelen sitä oman itsensä kadottamista ja omien sanomisten epäilyjä. Itse pyrin aina kirjoittamaan fiksusti asioista...tosiaan tekstiviesteillä. Viestit ovat tarkkaan ja asiallisesti kirjoitettu. Ehkä joskus vähän dramaattisia, mutta se johtuu niistä miljoonista pettymykistä,jotka alkaa todella väsyttämään. Koskaan en kirjoita mitään haista paska, olet luuseri juttuja 😀 mutta silti usein vastaukset ovat epäasiallisia tyyliin: oletko vaihtanut e-pillerimerkkiä? Niissä mitätöidään kaikki tunteet ja mielipiteet yhdessä lauseessa!!!
Se on uskomaton kyky,koska itse mietin puolituntia todella pitkän viestin kirjoittamista ja sitten tolla lauseella minut saa epäilemään, että olikohan mun mielipiteissä sittenkin joku vika. Hän myös syyttää mua mustasukkaisuudesta joka on hänestä ahdistavaa ja hän ei kaipaa sellaista elämäänsä. Olen kyllä mustasukkainen, mutta usein pidät mölyt mahassa enkä edes sano ääneen ja valitettavasti siihen mustasukkaisuuteen on ollut syytäkin, MUTTA miksei hän muista, että kaikki miespuoliset ystäväni on karsittu hänen lukuisien raivokohtauksien vuoksi? Hän ei todellakaan pidä, että käyn baarissa, joten en käy. Kännykkää ei saa koskaan pitää äänettömällä, jos joskus vahingossa edes jäänyt, niin heti syytetään, että on salailua menossa.
Voiko joku kertoa, että miten joku ei elä yhtään niinkuin itse vaatii???? Mitä se on?
Todellakin olen joskus saanut liioitellun itkuepätoivo kohtauksen jolloin olen varmasti ollut rasittava, mutta miten voi olla, ettei hän ymmärrä sitä yhtään,kun itse on saanut miljoona kertaa täysin käsittämättömiä raivareita yhtä tyhmistä asioista..
Itse sentään vaivun enemmän säälittävän tasolle 😀 Hän taas tulee täysin hulluksi, huorittelee ja ihan mitä vaan ikinä keksii..
Kyllä tuossa jonkinlaisesta käänteisreaktiosta on kyse, kun mies heijastaa käyttäytymisensä nurjan puolen sinuun. Jos exän kanssa ollaan noinkin tiiviisti yhteydessä ja hän on saanut sinut luopumaan omista tuttavuuksistasi, mitähän tuo käytös kertoo ?
Lisäksi ollako vai eikö olla pullonpyöritys on kuin keskenkasvuisen penskan käytöstä, tänään oon sun kanssa, mutta huomisesta en tiedä. Mistä hän ennustaa kunkin päivän tunnelman, kastaa sormensa suuhun ja kokeilee sillä mistä suunnasta milloinkin tuulee. Sinun tehtäväsi ei ole olla koko ajan varpaillasi ja muuntautua miehen toiveiden mukaan kuuntelijaksi, joka ymmärtää, rakastajaksi, milloin miksikin kun miehen tarpeet sitä vaativat, etenkään, kun hänellä ei ole henkistä kapasiteettia ottaa sinua ja tunteitasi huomioon. Ei muuta kun mies soutelemaan selälle purkilla, josta tappi kateissa.🙂👍
Tulee mieleen sana; omistushaluinen.
edellisen kirjoitus on hyvä 🙂
Niinpä! Eikä harmita, kun vähän että nyt jälkijunassa alan ymmärtämään kaikenmaailman käänteisiä reaktioita. Niin se aina on, kun saa etäisyyttä asioihin, sitten vasta ymmärtää. Pitäisi itse löytää joku tasapaino, ettei olisi niin kauhean kiltti ja sinisilmäinen...naivi oikeastaan. Toinen ajattelee, että suhteen panostukseen riittää, kun hengittää. Itse teen kaikki maailman jutut ja ajattelen vaan toista. Ei tässä maailmassa kilttinä pärjää se on huomattu!!! Ja oli mulla ennen tätä oikein kiltti ja kunnollinen mies...sillon taas itse en jaksanut panostaa🙂 On se vaan erikoista miten sitä kokee haasteena sen, että toinen kohtelee huonosti. Itselleni käy aina niin, että kun en enää ole yhtään kiinnostunut, niin sitten ne entiset ihastuksen kohteet juoksee perässä. Eli toimii myös toistepäin, koska osaan olla todella viileä. No nyt menee jaarittelun puolelle.😀 kiitos paljon vastauksista ja ehdottomasti lisääkin saa tulla ja ihan kaikenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia!