Haluaisin avautua omasta parisuhteesta. Olen ollut suhteessa yli 30 vuotta saman miehen kanssa ja meillä on 5 lasta, joista vanhin täyttää 30 vuotta.

Mitä pitäisi tehdä, kun mies hallitsee henkisesti elämää eikä kuuntele kritiikkiä vaan suuttuu ja alkaa heti raivoamaan ettei edes viitsi sanoa mitään. Hän raivoaa, joka asiasta kokoajan, jos jonkin asia ei toimi. Esim. hänellä ei ole vaatteita niin hän valittaa, ettei ole vaatteita valittaa samaa asiaa päivästä toiseen eikä tee asialla mitään. Hän valittaa niin kauan, että minä menen ja ostan sen vaatteen,tai korjautan auton, tai korjaan tietokoneen jne. jne.

Jos menen jonnekkin hän haluaa mukaan (joka paikaan muualle paitsi töihin). Sitten hän valittaa, kun ei tykkää ajaa sinne tai tänne.. ja sitten jos erehdyn sanomaaan, ettei ole pakko tulla mukaan niin vetää herneet nenään.

Meidän aikuinen poika tulee joka päivä isänsä luokse, kun minä olen töissä ja sitten isä valittaa kun pojalla ei ole tyttöystävää tai perhettä..

Hänen sukulaiset, kun pyytävät häntä käymään tai kaverit niin aina on selityksenä ettei voi kun vaimo on töissä ja lapset on koulussa.. ei muka pääse.. Olen sanonut, että en tarvi autoa voin mennä julkisilla töihin.. Vähän niin kuin vihjeenä, että MENE..

Minä teen töitä (kahta työtä), minä hoidan kodin, maksan laskut, teen ruuan.. ja mies pääasiassa valittaa ja haluaa toimia autokuskina (vaikka ei pyydetäkkään).

Hänellä oli masennus, ja olin tukena koko kaksi vuotta, mutta nyt siitä on päästy yli ja varmaan se on jonkinlaisen jäljen jättänyt, mutta silti..

Haluaisin jättää hänet, mutta ei voi, koska pelkään, että poika joutuu elättämään, asuttamaan isänsä ja en halua sitäkään… joten siksi jatkan tätä ja on aivan valmis tapaus.