Täytyy saada jonnekin kertoa omasta olostaan. No päällisin puolin kaikki on hyvin,on ihanat lapset,on mies,on talo ja töitäkin,mutta olen onneton.
Teen kotona kaiken eli pidän kodin siistinä,siivoan, pesen pyykit ,teen ruoat,tiskit ja hoidan lapset. Olen vielä kotona töissä ja omia harrastuksia tai ystäviä kodin ulkopuolella ei ole. Mieheni kanssa menee jollain lailla. Emme juurikaan keskustele suurempia,ja seksi tuntuu pakkopullalta. Mies olisi aina valmis,kun taas itseä ahdistaa koko asia..tuntuu että kaikki kotiasiat on kontolla ja sitten kun lapset vihdoin nukkuu ja kotityöt tehty,silloin pitäisi jaksaa vielä seksiä harrastaa,kun ei vaan kiinnosta. Kun on menkat,niin saa olla rauhassa.
Rakastan kyllä miestäni mutta en aina jaksaisi.Ja toivoisin hänenkin omaalotteisesti ottavan vastuuta kodista,mutta yleensä saan siivota hänenkin jälkiään. Hänellähän on oma työ ja sitten kun on vapaata,ne omat harrastukset on tärkeitä henkireikiä.Mulla niitä taas ei ole ja kuulemma omaa syytäni..jotenkin oon niin lopen kyllästynyt tähän päivästä toiseen samaan kaavaan ja silti tunnen suurta riittämättömyyttä äitinä ja puolisona. Mitä neuvoja antaisitte?😝
Hei,
Tekstiäsi lukiessani ensimmäinen vaikutelmani oli, että sinusta on tullut itsellesi jollain tapaa näkymätön - elät arjen rutiineissa muiden tarpeille. Teet tärkeää työtä,joka ei aina kuitenkaan henkisesti sinua palkitse. Väsyneenä ei varmastikaan jaksa miettiä harrastuksia yms. mutta toisalta niide kautta olisi saada uutta virtaa siihen arkeenkin. Ja opettaa sile miehelle, että myös sinulla on oikeus omiin menoihin. Millaiset asiat sinua ovat kiinnostaneet ennen lapsiperheen arkea? Onko paikkakunnallasi työväen- tai kansalaisopistoa? Aikuislukiota, jossa voi opiskella lukiotutkinnon sijaan myös yksittäisiä aineita? Tai säännölliset kävelyretket iltaisin...
Aina läsnäoleva kaiken valmiiksi tekevä äiti on hyvin pian itsestäänselvyys ja siitä siteestä irtiotto on vaikeaa - perhe saattaa ryhtyä kapinoimaan. Pohdin vain, miten miehesi suhtautuisi kun ilmoittaisit esi. aloittavasi opinnot joiden vuoksi olet kahtena iltana poissa klo 17-20... mahtaisiko tuo hyväksyä vastuun siirtymisen itselleen...
Yritä totuttaa, jos vain suinkin mahdollista perheesi siihen, että myös sinulla on oikeus omaan aikaan, jolloin lataat akkujasi. Elämässä voi tapahtua kaikkea ikävää, kuten tällä palstalla on niin monesti luettu noista toisista naisista, ja siksi on mielestäni tärkeää, että naiset eivät rakenna omaa elämäänsä vain aviomiehen varaan (tämä kun voi ihastua toiseen ja lähteä). Ikävän kyyninen tämä näkemykseni, mutta silloin on vahvemmilla, kun on sisältöä elämässä omastakin takaa.
Miten voisit jaksamistasi vahvistaa? Minkä ikäisiä lapset ovat?🙂🌻
Outo lintu, tekstisi voisi olla minun kirjoittamaani. Niin paljon löydän yhteistä tuntemuksissasi.
Mikä sitten avuksi? Mielestäni oman elämän aktivointi tekee varmasti hyvää itsekullekin, mutta kun parisuhteessa ja vanhempina elää, on kaikkien edun mukaista, että parisuhde on toimiva ja tyydyttävä molemmille osapuolille. Mitä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa? Ellei parisuhteessa ole mitään sisältöä, johtaa se liian usein viimeistään siinä vaiheessa teiden eroamiseen.
Asia on minulle tällä hetkellä hyvin ajankohtainen. Olisin valmis tekemään vaikka mitä parisuhteemme parantamiseksi, mutta mieheni tuntuu tyytyvän tilanteeseen, jopa siinä määrin, ettei halua missään nimessä tehdä yhtään mitään. Minä sen sijaan olen hyvin ahdistunut ja näen tulevaisuuden hyvin toivottomana. Mikä silloin on lapsille parhaaksi? On aina muistettava, että omalla esimerkillään sitä luo lapsilleen perhe- ja parisuhdemallin. Haluammeko antaa lapsillemme tällaisen mallin?
Vastuun kantaminen perheen käytännön asioiden hoitamisesta on aika raskas yksin kannettavaksi. Välillä se tuntuu jopa raskaammalta, kuin se, että oikeasti kantaisi sen yksin, ilman toisen aikuisen olemassaoloa samassa taloudessa.
En tiedä auttoiko tämä kirjoitukseni mitään. En osaa antaa neuvoja, sillä kamppailen juuri samojen ongelmien kanssa. Hyvä, kun otit asian esille. Jään kuulolle, jos joku osaisi antaa jotain rakentavia ideoita.
Voimia!