Olen tilanteessa jossa meillä on 1 yhteinen lapsi ja miehellä 2 lasta edellisestä suhteesta jotka vuoroviikoin meillä.  Olemme olleet vasta 3 vuotta kesällä yhdessä ja lapsemme on vajaa 2 vuotias eli nopeasti tapahtunut kaikki. Kun olemme kolmistaan kaikki on hyvin ja parisuhteessa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Minulla on vain hyvin vaikea sopeutua miehen lapsiin ja en suoraansanoa pahemmin pidä heistä. Erilleen muuttoa välillä mietitty, 2 asuntoa. Mutta yritän ajattella omaa lastani enkä haluisi erottaa häntä isästään. Olen todella ahdistunut ja mietin kauanko yritän. Tuntuu että itse hukun mutta lapseni takia yritän ja yritän. Miehen ex on myös narsistinen sekopää joka aiheuttaa lisä ongelmia. Lapset on kasvatettu äidin toimesta vapaalla kasvatuksella,  itse uskon että rajat ovat rakkautta. Meidän kodissa onkin omat säännöt mutta edelleen 1.5 v yhteisasumisen jälkeen miehen lapset protestoi niitä vastaan aina kun ovat täällä. Ihan peruskäytös tavoista siis puhun, kun heiltä puuttui nekin ennen. Auttakaa joku mitä tässä pitäisi tehdä? Voiko tunteeni muuttua ja kannattaako vielä yrittää. Meillä on tällä hetkellä liian pieni asuntokin. He muuttivat minun asuntoon. Palaan pian töihin ja sitten isompaa asuntoa tarkoitus katsoa. Olen kotona lapsen kanssa ja sekin vaikuttaa tilanteeseen. Itse jotenkin koitan sinnitellä kunnes palaan töihin ja isompi asunto olisi jos se auttaisi. Välillä on vaan päiviä että tuntuu miten pitkään voi jaksaa tätä 🙁

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 päivä, 14 tuntia sitten. Syy: Virhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 päivä, 14 tuntia sitten. Syy: Virhe