Meidän uusioperhe on saanut alkunsa vasta vajaa vuosi sitten. Minulla ennestään kaksi pienempää lasta, miehellä yksi yläasteikäinen. Muuten menee hyvin, mutta…
miten saada koko perhe toimimaan samoilla säännöillä?
Murrosikäisen kanssa yhteisen elämisen säännöt eivät ota onnistuakseen, kunnioitus minua kohtaan puuttuu ja mieltä näytetään yhtenään, valitettavasti minä olen helpoin kohde sille. ☹️ Tästä sitten aiheutuu ongelmia parisuhteellemme, koska minä väsyn ja pahoitan mieleni helposti, en osaa olla ”hyvä äitipuoli” ja vain niellä kaikkea. Miehen mielestä se vain kuuluu kuvioon, eikä ymmärrä että tarvitsisin tukea myös häneltä.
Hän haluaa että komennan ja ojennan myös hänen lastaan, mutta sitten kun teen niin, teen sen hänen mielestään väärin joten hän puuttuu tilanteeseen ja syö viimeisenkin auktoriteettini hänen lapsensa silmissä. Hän myös mollaa ja sättii minua oman lapsensa kuullen, vaikka olemme sopineet että erimielisyydet hoidetaan kahden kesken.
On meillä ollut hyviäkin hetkiä, silloin kun uhma on taas saatu väistymään hetkeksi niin kaikki toimii hyvin. Olen keskustellut isomman lapsen kanssa siitä miten toimin omien lapsieni kanssa ja edellytän heiltä kunnioitusta aikuisia kohtaan ja että edellytän sitä myös häneltä, itseäni kohtaan, jotta kaikki toimisi.
Pienempien lasten kanssa ei ole ongelmia, molemmat komennamme tilanteen mukaan, joskus olemme jopa ”osanneet” hoitaa tilanteen siten että toinen aloittaa ja toinen jatkaa 🙂 olen kysynyt mieheltä että miksi myös isomman lapsen kanssa emme voisi toimia näin? Jos minun jaksamiseni ja osaamiseni loppuu kesken? Vastaus oli ei, minun pitää itse hoitaa jos kerran näen tarvetta komentaa. ☹️
Mikä avuksi? Onko vika minussa, vaadinko liikoja?
Hei!
Toivotan voimia uusioperheesi kanssa. Lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että puolisosi "vetää mattoa jalkojesi alta" tuossa lapsien kasvatuksessa.
Pitäisi ehdottomasti tukea sinua ja olla samoilla linjoilla kanssasi sekä näyttää se myös kaikille lapsille. Pitääkö muuten itse mitään kuria/rajoja tälle teini-ikäiselle?
Itselläni oli tänä keväänä/kesällä seurustelusuhde joka ensin vaikutti kaikin puolin lupaavalta.... Mutta sitten aloin tarkemmin miettimään kun olimme jonkun kerran viettäneet aikaa yhdessä niin, että mukana oli oma lapseni (minulla siis 1) ja hänen kolme lastaan joista vanhin on teini-ikäinen poika.
Sain mm. kuulla olevani ylihuolehtivainen äiti, minä en puolestani voi ymmärtää että teini-ikäisen (14 v.) annetaan hillua koko yö aamuun asti ties missä kavereiden kanssa....
Alkuhuuman jälkeen siis havahduin miettimään tarkemmin tulevaisuuden näkymiä jos olisin jatkannut suhdetta... Ja hyvin pian vakuutuin että ainoa oikea ratkaisu on lopettaa suhde.
Jos valmiiksi on jo niin eri näkemykset mm. lasten kasvatuksesta.. niin en halunnut että oma lapseni eikä vastapuolenkaan lapset joutuisi turhaan parisuhde "soppaan" ...
Ei tämä itsekseen eläminen mikään toive olotila ole mutta eipä sitä ehdoin tahdoin halua suhteeseen jonka ennusmerkit ovat jo valmiiksi huonot...
Aallotar68 🙂
Kiitos vastauksestasi 🙂
Aikalailla samantyyliset merkit ilmassa myös meillä, olemme puhuneet lasten kasvatuksesta ja omasta saamastamme kasvatuksesta ja hänen omien vanhempiensa kasvatusmetodit ovat olleet kovin "löyhät", toisin kuin minulla.
Hän kyllä pitää kuria lapsille, mutta jostain kumman syystä rajat ovat ruvenneet löystymään ja rangaistuksia ei jakseta isolle enää toteuttaa loppuun saakka. Minun lasteni kanssa taas on ruvennut näkymään ylilyöntejä ja komenteluja lähes joka asiasta, välilllä tuntuu että lapsien leikkikin on "kiellettyä".
Mutta miten voin ratkaista tämän asian:
Hänen mielestään jos hänen tyttärensä saa jossain vaiheessa yläasteella itselleen poikaystävän, on ihan ok, että poikaystävä voi olla meillä myös yökylässä. Minusta tämä ajatus on todella pöyristyttävä, enkä omassa kodissani sallisi ikinä alaikäisten sellaista kanssakäymistä. Ilmaisin huolestumiseni asian suhteen ja sanoin että minusta se ei tee hyvää noin nuorelle tytölle, että vanhemmatkin tekevät omilla teoillaan sen hyväksyttäväksi. Hänestä on vain hyvä että nuoret viettävät aikaa kotona, eivätkä kaupungilla. Kysyin että eikö riitä että tapailu on vain päiväsaikaan tapahtuvaa, niin ei.
En edes ymmärrä miten hän voi ajatella omasta tyttärestään noin, hänenhän kuuluisi suojella ja pitää huolta hänestä. Eikö hän miehenä näe miten paljon vahinkoa asiasta voi aiheutua?