MOI!
Olemme olleet parisuhteessa kolmisen vuotta. Miehelläni on edellisestä suhteesta 6vuotias poika ja meillä yhteinen vuoden ikäinen tytär. Mieheni edellinen suhde kesti 12 vuotta, hän todella rakasti silloista emäntäänsä ja heidän ero lähti tämän naisen aloitteesta.

Tunnen olevani edelleen vain korvike, parisuhteemme alussa tosin en tuntenut tätä tunnetta, mutta kun vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi.. Sen jälkeen kaikki on tuntunut menevän alamäkeä.. Hän on jopa sanonut minulle suoraan keskusteluissamme, että hän ei tiedä tuleeko koskaan rakastamaan minua, niin kuin exäänsä.. että hän ei edes tiedä rakastaako minua.. pitää kyllä, mutta ei rakasta..

Jälkeenpäin hän on yrittänyt perua sanojaan, että olen muka ymmärtänyt hänet väärin, mutta juuri noita sanoja käytti, ja olen siitä aivan varma, sen verran sydämestä raapaisivat nuo sanat. Eivätkä ainoastaan sanat minua ole satuttaneet.. Hän ei ole muistanut minua syntymäpäivinäni, ei jouluna, äitienpäivänä.. ei milloinkaan, enkä nyt mitään lahjoja tarvitsisikaan, mutta kun ei ole millään tavalla edes muistanut, edes onnen toivotuksilla… Ei mitään huomiota arkena, ei hellyyttä.. Haukkuja kylläkin, mollaa liika kiloista, ulkonäöstä yleensäkin, kaikki huonot puoleni hän kyllä muistaa, ja muistuttaa niistä..

Keskustelut eivät suju, parisuhde terapiaan hän ei lähde. Nyt hänen exällään on uusi mies. Minun mieheni ei voi häntä hyväksyä. Kauankohan tätä katkeruutta kestää.. mitä minun pitäisi tehdä.. Kuitenkin rakastan häntä ja haluan kovasti, että suhteemme pysyisi kasassa.. Hän itse ei halua minusta erota, olen senkin kysynyt, mutta enhän minä jaksa elää suhteessa, jossa en tunne saavani rakkautta, arvostusta..

Hänen poikansa käy meillä noin joka toinen viikko, silloin hän on iloinen perheen isä ja osoittaa minullekin hellyytä, mutta kun poika lähtee.. Hän ei osallistu enää mihinkää, edes tyttäremme hoitoon.. hyvä jos kerran viikossa vaipan vaihtaa ja senkin minun käskystä.. Minulla oli aluksi vaikeaa sopeutua hänen poikaansa, mutta nyt oikein toivon, että hän tulisi meille, koska silloin tunnen, että mieheni todella välittää minusta, kodistamme ja lapsistaan.
Sekavalta taitaa kuulostaa…