Kolme-neljä vuotta sitten. Yks kaks vain tajusin, että katson meidän perheen arkea kuin ” ulkopuolisena” voimatta vaikuttaa asioihin. Olin niin väsynyt. Saatoin itkeä kaksi viikkoa itseni uneen. Nyt olen toipumassa ja tehnyt erinäisiä ratkaisuja, mitkä helpottaa arkea. Esim. vaihdoin kolmivuorotyön kahdeksasta neljään työksi. Siitä huolimatta en vieläkään ole saanut haettua itselleni apua. Mielestäni tarvisin esim. terapiaa tai jonkun kuntoutusjakson. Astmaan sairastuttani en ole käynyt mitään sopparia tms. Toiseksi minulla on lapsia, eikä ketään, kuka niitä hoitaisi. Minulla ei siis ole mahdollisuutta viedä lapsia koskaan mihinkään hoitoon. Saako apua muuten kun oman kunnan lähetteellä. Pelkään ” leimautumista” ja sitä, ettei lääkäri sitten osaakkaan suhtautua minuun siis pelkään tulevani väärinymmärretyksi. Jotain vain tarttis tehä!