Samankaltaisia kohtaloita kuin minulla täältä varmasti löytyy jo kirjoitettunakin.. Mutta toivoisin saavani apua, tukea, edes jotain lohdutusta kertomalla oman tarinani uskottomuudesta.
Elän avoliitossa miehen kanssa ja meillä on alle 1-vuotias poika. Pojan syntymän jälkeen aloin jo epäillä miestä uskottomuudesta. Hän täytti ne kaikki klassiset pettäjän tuntomerkit. Joksikin aikaa hän myös muuttui hyvin kireäksi ja riitelimme aika paljon. Aikani epäiltyäni ryhdyin ottamaan asiasta selvää.. Sain selville puhelinnumeron mihin mieheni lähetti satoja tekstiviestejä kuukaudessa. Selvitin kenelle numero kuuluu ja nimi olikin minulle tuttu. Tiesimme kyseisen naisen harrastuspiireistämme. Olin järkyttynyt.. Jäin useaksi viikoksi pohtimaan itsekseni miten he ovat ystävystyneet ja mitä he ovat tehneet jne.. Järkytystäni lisäsi se, että nainen on miestäni paljon vanhempi. Kun vihdoin sain itseni pois lukosta, soitin tälle naiselle. Hän kertoikin minulle heidän olevan vain kavereita ja ovat lenkkeilleet muutaman kerran. Nainen oli niin täysin vakuuttava ja rehellisen oloinen. Kertoi, että häntä oli avioliitossa petetty. Ja siksi olikin kauhuissaan, että epäilin jotain sellaista.
No uskoin naista, että mitään ihastumisia tai fyysistä puolta heidän ystävyydessä ei ollut. Puhelun jälkeen mieheni soitti minulle töistä.. Nainen oli varoittanut miestäni, että aion ottaa asian puheeksi illalla.. Jotenkin tämä asia sitten saatiin puhuttua läpi ja unohdettua.. Toki olin loukattu ja mies oli pettänyt luottamukseni salaisuuksilla, mutta jotenkin olin vain niin helpottunut ettei kyse ollut ihan siitä mitä pelkäsin, niin pystyin unohtamaan. Kerrankin oli ihana mennä nukkumaankin ilman, että mielessä pyöri epäilyt.
Mutta.. Nyt kuukausia myöhemmin hälytyskelloni alkoivat taas soida. Mieheni käytös herätti epäilykseni yhtenä iltana. Vaistoni sanoi, ettei hän ollut menossa sinne minne väitti menevänsä. Hän jopa vaikutti syylliseltä.. Ja lyhyesti sanottuna – vaistoni oli oikeassa.. Mies meni jälleen tämän naisen luo. Mutta tällä kertaa olen varma, ettei kyse ollut pelkästä ystävyydestä. Mies tuli kotiin, kävi suihkussa ja selässä näkyi raapimisjälkiä.. Tarkistin ettei mies ollut siellä missä sanoi olevansa.. Sama numero näkyi taas puhelutiedoissa.. Ja pihaltamme löysin erektiolääkkeen paperin ( siis sen mistä tabletti on otettu). Tämäkin tuli minulle nyt tietoon, että mies käyttää viagraa..
Tästä on nyt muutama päivä ja olen taas niin lukossa, etten pysty sanomaan tai tekemään asian eteen mitään..!? Minä, joka autan iihmisiä työkseni ja käsittelen päivittäin vaikeita asioita ihmisten elämässä, mutta omalle asialleni en saa tehtyä mitään! En ymmärrä? Olen kai niin sokissa.. Normaalisti sitä olisi kai jo pistänyt miehensä seinää vasten..
Tunnen itseni niin suureksi idiootiksi. Miten olinkaan niin sinisilmäinen..
Itsellä kanssa kokemusta uskottomuudesta parisuhteessa. Sain tietää siitä lukemalla miehen sähköpostit, mutta miehelle en siitä kertonut.
Mulla auttoi se, kun sanoin puolisolle että tiedän hänen salaavan jotain ja suosittelin kertomaan itse, tai alan ottaa selvää ja myös SAAN selville, jos jotain on. Olin käskevä ja tiukka, mutten huutanut.
Hyi, tuli ihan paha olo tuosta sinun kirjoituksestasi ☹️ Että vielä nainenkin kehtaa valehdella ja varoittaa miestäsi. Olisiko ihan kamalan rumaa, jos ottaisit yhteyttä tämän naisen mieheen (jos hänellä sellainen on)? Voisit kysyä tältä, onko hän huomannut mitään.
Mutta purista nyt tunnustus miehestäsi ulos. Sen jälkeen voitte miettiä tilannettanne ja päättää, miten etenette. Jatkatteko yhdessä vai erikseen.
Kiitos. Soittaisin varmasti naisen miehelle, mutta he ovat eronneet.. Olin jo soittamassa tälle naiselle, mutta katkaisin puhelin, koska en pystynytkään sanomaan mitään.
Elän nyt niin vahvasti valheessa itseni kanssa.. Jos avaan suuni ja saan tunnustuksen - siitä tulee todellista enkä tiedä kykenenkö elämään siinä. Ja enemmän kuin mitään muuta haluaisin ehjän perheen lapselleni.. Mutta toisaalta sekin ehkä jarruttaa minua puhumasta, koska tunnen mieheni eikä hän myönnä mitään. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut, että hän on juuri sellainen mies, joka ei myöntäisi mitään vaikka jäisi rysän päältä kiinni.
Vaikka lapsi on elämäni valo enkä kadu hänen saamista koskaan, niin mielessä käy silti se, miksi miehen todellinen valheellinen puoli tuli esiin vasta nyt! Kun ehdimme jo perustaa perheen..
Mutta et voi myöskään elää sen kanssa, että tiedät miehesi pettävän sinua. Nyt on pakko kohdata todellisuus ja myöntää, että olet umpikujassa ja jokainen mahdollinen suunta tuntuu pahalta. Et halua kuulla totuutta, mutta et pysty elämään valheessa.
Ainoa mahdollinen keino päästä eteenpäin, kohti parempaa oloa ja valoisampaa tulevaisuutta on puhua asiat halki miehesi kanssa. Ette voi jatkaa myöskään silloin, jos hän ei suostu myöntämään mitään.
Entä jos pakkaisit tavarasi valmiiksi ja ilmoittaisit miehelle, että jos ette selvitä ongelmianne nyt, niin lähdet kävelemään. Joskus se tunnustus tulee vasta sitten, kun on tosi kyseessä. Valmistaudu myös siihen, että joudut sitten oikeasti kävelemään ulos ja sanomaan, että mies saa soittaa sitten kun on jotain sanottavaa.
Tiedän, ettet usko kun sanon, että kyllä se olo vielä siitä helpottuu, vaikka kävisi miten. En minäkään uskonut silloin, kun viikko meni itkiessä ja huutaessa.
Ennen kaikkea lapsesi ansaitsee perheen, jossa vanhemmat voivat hyvin ja kunnioittavat toisiaan. Vieraissa juokseminen ja sen salailu ei ole toisen kunnioittamista. Vaikette olisi miehesi kanssa yhdessä, voi lapsi silti saada molemmat vanhemmat elämäänsä, vähemmän lapsi erosta kärsii kuin vanhempien pahoinvoinnista.
Onko perhe ehjä, jos mies on näennäisesti paikalla, mutta ei oikeastaan läsnä ? Mies osoittaa tekosillaan, ettei arvosta sinua pätkän vertaa. Toinen nainen kuvioissa, joka eronneena odottaa luultavasti, että miehesi keräisi kimpsunsa ja kampsunsa Viagraa unohtamatta ja muuttaisi naisen luo jättäen sinut.
Anteeksi, jos kuulostan julmalta, mutta kahdesti petettynä en tunne mitään myötätuntoa näitä kolmijalkaisia kuvatuksia kohtaan. Parisuhteissa on ongelmia ja ilman ongelmiakin suhde muuttaa ajan kuluessa muotoaan. Toimivassa suhteessa tämä muutos pystytään hyväksymään, mutta ihminen, joka etsii jännitystä elämäänsä, kun kokee, ettei vaimo, lapsi ja perhe-elämä riitä, on hukannut elämänsä koordinaatit.
Jos miehesi ei suostu asiasta keskustelemaan, yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen radikaaleihin toimiin ryhtymisestä. Tiedän, että tämä tuottaa tuskaa, kun rakastaa toista ja korostan sitä että ehdotukset joita nyt teen ovat minun omiani, mutta kerron ne.
Pakkaat laukkuun joko miehesi tai omia sekä lapsesi tavaroita ja poistut ennenkuin hän tulee kotiin. Jatä ne niin näkyville, että hän kirjaimellisesti törmää niihin kotiin tullessaan. Kirjoita kirje, jossa kysyt, haluaako hän tosissaan hajottaa perheen ja kantamaan seuraamukset. Onko hän niin onneton vai vaan tylsistynyt, ja sen vuoksi valmis heittämään pois kaiken, mukaanlukien oman lapsensa. Lakihan takaa hänelle tapaamisoikeudet, mutta hän tulee jäämään paitsi valtaosasta siitä ihmeestä kun pieni lapsi alkaa kasvamaan ja ihmettelemään maailmaa. Kompensoiko toisen naisen tarjoama syli tuon kaiken.
Voit myös selventää hänelle, ettei ole alhaisempaa ja julmempaa tapaa kohdella ihmistä, kuin valehteleminen, itsestään selvyytenä pitäminen ja mitätöinti. Voit kertoa, että rakastat häntä (siis jos vielä rakastat), mutta sekään ei estä sinua lähtemästä, jos arvostuksesi miehesi puolelta on lattiarätin luokkaa. Kirjoittamani teksti on kovaa, älä kuitenkaan epäile hetkeäkään, ettenkö tietäisi, kuinka suurta tuskaa koet tällä hetkellä sekä myös sen ettei päätös ole helppo. Voimia Sinulle.