Uskomatonta elämää! Alistava/narsistinen mies.
Kirjoitin tänne jokin aika sitten aviokriisistäni mielestäni alistavan miehen kanssa. Muutama epäili narsismia ja olen itsekkin alkanut kääntymään sille kannalle. Lähemmin miehenki käyttäytyminen kylläkin muistuttaa Epävakaata persoonallisuushäiriötä(rajatila), onko kokemuksia?
Jokatapauksessa tilanteeni on nyt hyvin piinallisen tuntuinen. Mieheni on ollut räjähdysaltis nyt jo jonkun aikaa, eikä koskaan tiedä mistä se voi suuttua milloinkin. Hänelle on hyvin vaikea puhua asioita, koska hän saattaa suuttua oikeastaan mistä tahansa väärin sanotusta asiasta niin, että haukkuu esim. minut ensin maan rakoon ja sitten mököttää loppu illan. Lähtökohtaisestikin minä olen hänen mielestä tyhmä yms. ja asiani samoin. Olen ollut hyvin väsynyt hänen käytökseen, siihen miten hän puhuttelee minua ja siihen että hän ei hoida kodin- ja lapsenhoito velvoitteita. Hän myös menee ja tulee ja juo miten huvittaa, mutta ei suo minulle omaa aikaa ilman lasta. Jos otan oikeuteni omiin käsiini, ja järjestän itselleni omaa aikaa ja lapselle hoitajan, niin en voi tietää etukäteen millaisen ryöpytyksen saan päälleni. Fyysisesti väkivaltainen hän ei ainakaan vielä ole ollut, sanallisesti sitten senkin edestä.
Viimeisin yhteentörmäys tapahtui kun hän eräänä iltana taas sanoi menevänsä nukkumaan, koska minusta ei ole hänelle mitään iloa tai hyötyä. Kello ei ollut kovin paljon ja päätin tehdä joulukoristeita yms. askartelua, joka on rakas harrastukseni. Hetken päästä mieheni tuli vauhkoamaan minulle siitä, miten tyhmä ja omahyväinen olen, kun askartelen mielummin kun tulen hänen kanssaan makkariin…Hänhän oli ollut kiukkuinen ja sanonut menevänsä nukkumaan!! En ymmärrä. Lopulta hän suuttui aiheesta niin kovasti, että poistui kotoamme muutamaksi tunniksi. Nyt hän on siitä asti nukkunut eri huoneessa. Tänään yritin jutella ja kysellä hänen toiveita tilanteen hoitamiseksi, mutta hän ei ollut kiinnostunut selvittämään asiaa. Hänen mielestä käytän liikaa aikaa tähän askartelu-harrastukseen, vaikka siis teen niitä sillon tällöin pari tuntia illassa, nyt Joulun alla vähän useampana päivänä. Kokoajan olen kuitenkin siinä parin metrin päässä hänestä, samassa huoneessa. En ymmärrä miten hän haluaisi minun toimivan, koska jos en tee niitä omia juttuja ja istutaan samalla sohvalla, hän mököttää sillonkin. Seksiä hän on vailla kuulemma, mutta eipä tolla menolla paljon lämpene, varsinkaan kun hän ei edes tee mitään asian eteen. Ei mitään fyysistä kontaktia tms.
Joulukin tulossa ja tällainen ilmapiiri. Hän sanoi ettei osta yhtään joululahjaa, koska kukaan ei ole niitä ansainnu. Hänellä ei kuulemma ole muutenkaan yhtään joulufiilistä. Että hyvää joulua pieni rakas poikamme 😭 Ja hän ei siis tosiaan ole osallistunut tänäkään vuonna mihinkään joulun kustannuksiinkaan. Vähän jännittää millanen meidän joulusta tulee 😞
Olen uusi täällä ja en ole ainakaan vielä törmännyt edelliseen kirjoitukseesi. Tämän pienen pätkän perusteella minäkin uskoisin narsismia. Olen itse eronnut vuosi sitten hyvin narsistisen ja epävakaan ihmisen kanssa, joten osaan samaistua tilanteeseesi hyvin. Miehen kanssa minulla on kaksi lasta.
Minä olin henkisesti käynyt eroa läpi jo ennen kuopuksen syntymää, yli neljä kuukautta keräsin rohkeutta kertoa sen miehelle. Tilanne meillä oli kärjistynyt niin pahaksi, että päivät lähinnä odotin, milloin nyrkki osuu seinän sijasta minuun, se ei ollut kaukana (oli sängystä repimistä ja henkistäväkivaltaa, mies jopa erään riidan jälkeen myönsi kahdenkesken, että oli pienestä kiinni, ettei hakannut minua sairaalakuntoon.). Henkisen väkivallan seurauksena en ole vieläkään toipunut kaikesta, koen edelleen usein olevani turha ja huono ihminen, vaikka tiedostankin että olen lapsilleni hyvä äiti seka uudelle miehelleni hyvä naisystävä vikoineni.. Harhauduin taas vähän asiasta.. Mutta siis. Minä kävin juttelemassa eron aikaan eräässä paikassa ja siellä minulle kerrottiin, että jo mököttämisen voi luokitella henkiseksiväkivallaksi.