Uskalsin vihdoin!!
Hei vaan kaikki!
Kirjoitin aiemmin ihastumisestani mieheni parhaaseen ystävään ja otsikko kuului petänkö vai en? En ole pettänyt, enkä aio.
Tunne himosta on hiipunut tätä toista miestä kohtaan, mutta tilalle on tullut jotain muuta: jokin tasoista kaveruutta, luottamusta ja syvällisiä keskuteluja. Kerroin mieheni parhaalle ystävälle hirveän paljon asioita miehestäni joka usein kohtelee minua kuin paskaa. Kaikista pahimpia juttuja en kertonut (mm. seksuaalisesta alistamisesta). Tämä mies oli järkyttynyt siitä miten hänen paras kaverinsa kohtelee minua. Ei hänellä ollut minkäänlaista käsitystä millainen mieheni on oikeasti… Voin aivan rehellisesti sanoa että mun ei ole koskaan ollut niin helppo puhua jollekin kuin tälle ihmiselle, joka on kaikenlisäksi melko tuntematon minulle.
Tämän miehen neuvo minulle oli että keskustele rauhallisesti miehesi kanssa ja kerro sille rehellisesti miltä susta tuntuu!
Ja niin minä tein!! Uskomatonta, mutta vihdoinkin tein sen!!
Tiesin jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan: Mieheni suuttui. Ja näin kävi. Sanoin miehelleni että en aio enää tehdä niinkuin hän käskee eli en suostu alistettavaksi seksuaalisesti. Sanoin hänelle myös että menen ottamaan tatuoinnin (se on ollut haaveeni monia vuosia, mieheni on kieltänyt sen), enkä lopeta tupakointia (Mieheni ei anna minun polttaa selvinpäin koska vihaa sitä. Itse toisin polttaa milloin vain). Kerroin myös kuinka valtavasti häntä rakastan, mutta en pysty olemaan onnellinen jos kaikki jatkuu ennallaan. En kestä sitä seksuaalista nöyryytystä enää kertaakaan.
Nyt on kulunut melkein 2 vuorokautta siitä kun keskustelimme mieheni kanssa. Sen jälkeen emme ole puhuneet sanaakaan. Hän ei vastaa viesteihin eikä puheluihin, hän on todella pitkävihainen. Hän sanoi että minä tuhoan hänen elämänsä, eikä hän välttämättä jaksa enää kauaa. (Olla kanssani). Sitten hän toivotti iloista joulua.
Joulu ja tod.näk. uusi vuosi pilalla.
Mutta sen olen päättänyt että anteeksiantoa en mene anelemaan, niinkuin aina ennen…
minun täytyy pysyä vahvana!! vika ei ole minussa!
Ihanaa ja Rauhallista Joulua teille kaikille!
Koittakaa jaksaa! niin minäkin…
T: c_line 🙂🌻
Hyvä! Teit aivain oikein, kun kerroit miehellesi miltä sinusta tuntuvat kaikki nuo kiellot ja alistaminen. Olet selvästi vahva nainen ja omaat itsekunnioitusta, hyvä kun vaalit sitä! En tiedä, mutta miehesi kannattaisi varmaan miettiä asiaa myös päin vastaisena. Ei jos olisit laittanut hänelle kaiken maailman kieltoja ja yrittänyt muokata häntä " sinulle sopivaksi" ihmiseksi, niin kyllä hänellekin olisi tullut seinä jossaikin vaiheessa vastaan. Olen itsekin ollut suhtessa missä mies kielsi tupakoinnin ja muita asioita joista pidin, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Tein saman kun sinäin, sanoin miehelle että jos hän ei pidä minusta sellaisena kun olen niin tiemme eroavat, ja niin kävikin.😀
Iloista Joulumieltä ja uusi vuosi kannattaa viettää hyvien ystävien kanssa ja unohtaa ikävät asiat edes hetkeksi. Toivottavasti miehesi tajuaa, miten hölmösti on tehnyt sinua kohtaan ja pyytää anteeksi. 🙂🌻