Olen 38-vuotias nainen,joka kuluttaa kovalla työllä ansaisemaansa vuosilomaansa jo kolmatta viikkoa ensi-ja turvakodilla..Tulin juuri poliisiasemalta tekemästä pahoinpitelysyytettä avopuolisostani ja samalla nostamasta uusintakäsittelyyn 2 aikaisempaa, KAIKKI 🤕 tältä kuluvalta kesältä. Olen seurustellut 16 vuotta miehen kanssa, joka on ihanhyvä isä sunnununtai klo 16.00:sta aina perjantai klo 14.00 asti..Sanon miestäni jojoksi 😟 tai liikennevaloiksi 😝.. Hän ei koskaan ole ollut kotona viikonloppua, matkalaukku on kaikki nämä vuodet ollut pakattuna vaatekomerossa jossa hän säilytttää muitakin vähäisiä henkilökohtaisia tavaroitaan. Torstai-iltana meillä on isä kotona, 3 yhteistä lasta, koira, omistusosake, kaunis koti ja ehkäpä jopa muita lapsiperheitä kylässä. Perjantaista sunnuntai-iltaan olen yksinhuoltaja. Mieheni ei kerro mihin on mennyt, ei soita lapsille, ei vastaa edes tekstiviesteihin. Vastaan KAIKESTA yksin. Mieheni ei todellakaan mene töihin vaan kaappaa kainaloonsa rakkaimpansa ( = viinapulloja pussillinen ) sekä kaikki rahat jotka löytää ja jos en ole ehtinyt ennakoida myös auton. Nuorimmat lapsemme ovat 2 ja 3 vuotiaat ja kysymykseen: MISSÄ isä on? olen saanut vastata miljoonia kertoja,samoin ystävien ja sukulaisten kummasteluun. Minusta on kehkeytynyt hätävalheiden keksimisen mestari. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina- perinteisenä kotiintulopäivänään-hän löi minua viimeisen kerran ja unelma meni rikki. Tunteeko joku teistä tällaisen jojo-miehen, on-off-iskän? Etsin vertaistukea, henkilöä joka ymmärtää miksi suutun sunnuntaisin kello 16.00. 😑❓