Hei.
kerron tarinaani konkun verran, että saisin ajatuksiani jonnekin kerrottua. Jotka minua ahdistaa ja määrää elämääni. Seurustelin mieheni kanssa 4,5v, josta 2ensimmäistä vuotta yhdessä ja kaksi seuraavaa vuotta erikseeen. Elämässä oli silloin jo hyvää, mutta myös monta mutkaa matkassa. Yritin kovasti, mies käytti hyväksi hyväuskoisuuttani, vei raljon rahaani sekä satutti minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Itse loppuaikoina väsyin lopulta, petin ja jäin kiinni. halusin lähteä lopulta ja muutin toiseen kaupunkiin. Vuoden asuin muualla ja muutin takaisin. Hän sanoo lopulta tajuavansa ja muuttuneensa ja haluaisi takaisin yhteen. Olen yrittänyt olla kaveria. Sitä ei moni ymmärrä, mutta olen halunnut säilyttää rauhan enkä aloittaa sotaa. Hän osaa (ja tekee sen) uhkailla minua ja läheisiäni. Pelkään jos suututan hänet lopullisesti. Ehkä sen vuoksi olen yrittänyt ymmärtää ja pitää yllä yhteyttä. Olen yrittänyt sanoa, että väleissä voidaan olla, mutta muuta en halua nyt enkä ikinä. Olen tapaillut toista miestä jo pitkään ja nyt hän sai sen selville. Tiedän, että välit pitäisi katkaista, mutta en voi tehdä sitä, koska olen täällä niin yksin. Haluaisin olla rauhassa ja jatkaa elämääni. Mutta en tiedä miten sen teen. Tuntuu, että elän vieläkin kaksoiselämää ja joskus tämä vaikuttaa henkiseen tilaani niin paljon. Uuden miehen kanssa haluaisin olla, mutta siinäkin on mutkia matkassa ennenkuin ne asiat ratkeaa. Kun olin pois täältä vuoden, elin sitä elämää jossa olin onnellinen. Tiedän mitä haluan.
En tiedä oliko tämä oikea paikka tänne kirjoitella, mutta teki hyvää purkaa asioita.